seuraava »

[Mannan]

Olen ollut henkisten asioiden etsijä koko elämäni, mutta joskus tuntuu, että olen "fed up", täysin kyllästynyt henkisyyteen, ja haluaisin elää vain normaalia elämää ilman enkeleitä tai kanavointeja (joita otan vastaan) tai mitä nyt sitten onkin. Kirjoja, kursseja jne. Olisi ihanaa olla vain tavallinen ihminen, ja unohtaa kaikki muut ulottuvuudet, mutta kun ei niin ei.

Vai onko tällainen yhteys henkimaailmaan tulevaisuutta, jonka jokaisen pitäsi kokea ja ottaa elämäänsä todellisuutena. Kauhean vaikea elää täällä ja siellä. Elämä tulee aina vain vaikeammaksi, kun keskittyy vain henkisyyteen, ja samalla yhteys ihmisiin muuttuu triviaaliksi, kun henkimaailma ja muut ulottuvuudet ovat tärkeämpiä kuin tämä maallinen.
 

[astraali]

Minä näkisin nyt, että kohdallasi saattaisi olla kysymys tasapainottamisesta. Kannattaa aina miettiä sitä, miksi meistä tuntuu juuri siltä. Ehkä haasteesi tällä hetkellä onkin tasapainon löytyminen elämääsi ja siksi pohdiskelet tuota asiaa?

Ei meidän olekaan tarkoitus muuttua henkiolennoiksi tässä fyysisyydessämme vaan löytää tasapaino fyysisen elämän ja henkisen elämän kanssa. Se on vaikeaa ja yksi tämän elämämme suurista haasteista. Toinen ei sulje pois toista.

Juuret vahvasti äiti maassa ja pää pilvissä 

Oletko miettinyt millä tavalla voisit ottaa tuon henkisen puolesi osaksi arkeasi, ilman suurta erottelua niiden välillä? Toinen toista tukien?

Vähän saman asian kanssa täällä olen kamppaillut ja olen ottamassa suurta askelta, joka yhdistää elämässäni juuri tämän arjen ja henkisyyden. Voimia haasteeseesi!

[Arkiviisu]

Minä näkisin nyt, että kohdallasi saattaisi olla kysymys tasapainottamisesta. Kannattaa aina miettiä sitä, miksi meistä tuntuu juuri siltä. Ehkä haasteesi tällä hetkellä onkin tasapainon löytyminen elämääsi ja siksi pohdiskelet tuota asiaa?

Ei meidän olekaan tarkoitus muuttua henkiolennoiksi tässä fyysisyydessämme vaan löytää tasapaino fyysisen elämän ja henkisen elämän kanssa. Se on vaikeaa ja yksi tämän elämämme suurista haasteista. Toinen ei sulje pois toista.

Juuret vahvasti äiti maassa ja pää pilvissä 

Oletko miettinyt millä tavalla voisit ottaa tuon henkisen puolesi osaksi arkeasi, ilman suurta erottelua niiden välillä? Toinen toista tukien?

Vähän saman asian kanssa täällä olen kamppaillut ja olen ottamassa suurta askelta, joka yhdistää elämässäni juuri tämän arjen ja henkisyyden. Voimia haasteeseesi!

Kiitos Mannan ja kiitos *~*astraali*~*
(http://www.stanncenter.org/images/treeoflife280.jpg)
Juuret vahvasti äiti maassa ja pää pilvissä 

Aivan allekirjoitan sanasi *~*astraali*~*  ja  ..... saman asian kanssa täällä olen kamppaillut  minäkin ja olen ottamassa suurta askelta, joka yhdistää elämässäni juuri tämän arjen ja henkisyyden ~ jollain lailla koen tunnistan ja tiedostan ETTÄ olen  ikäänkuin  kaikenkaikkisen yhdstämisen vaiheessa -  ja ymmärrystäkin on valtavasti VAAN ei vielä sanoja joita laittaa sellaiseen järjestykseen ja muotoon ETTÄ syntyy tätä "maan kieltä" - energioina, kuvina~symbolikielenä, väreinä, ääninä, geometrisina kuvioina ja muotoina ymmärrän "jo jotain" ...... tarkoittaa sitä että minulla on sisäinen kokemus ja näkemys - vaan en vielä tiedä millaiseksi ulkoinen maaiima muuttuu - ja tässä tapahtuu jälleen uudella tavalla myös sisäisen ja ulkoisen asettuminen tasapainoon .... jotensakin näin.....  t.aaviisuinen

(http://www.innercosmos.com/Clarity.jpg)

[*yildirim*]

samaa miesltä astraalin kanssa kaikkea juuri siinä sopivassa suhteessa. ettei ole itsellä tunne että välillä mennään ääripäästä toiseen vaan tärkeää on se kultainen keskitie.

miten kaikki se oma henkisyytesi voisi olla osa tätä meidän normaalia arkipäiväistä elämää...ilman että mikään osa on mielen tasolla rasite?

[täysikuu]

hmmmmmm voipi olla sellanenkin vaihe menossa, kuin minulla vuosia sitten että riuhdoin itseni vähä väkisin ja vastenmielisestikin irti kuvioista, siis liian henkisistä ja halusin olla se normaali minä.
Kysymyksessä ei ollu tasapainotus sanan varsinaissessa merkityksessä vaan oman tien itsenäisesti kulkemisessa.
Kun nainen tulee tiettyyn ikään, tulee luonnollisesti arvioitua uudelleen kaikki.
Tasapainotustakin siinä tietty tapahtuu, mutta minusta siinä tapahtuu eniten sielun vapautumista omiin haluihin, uusiin juttuihin ja minua hiukkas hirvitti se voima millä se tunne tuli sitten lopulta.
Polkuni kuljin ja tässä oon, ihan entistä ehompana tietty!

[Ippuska]

.. Olisi ihanaa olla vain tavallinen ihminen ..

Sinähän OLET - nauti ihmisenä olemisesta 

[Mika-Matti]

 

On ihanaista nähdä jonkun tulevan
ei vain kaapista
vaan pilvestäkin
ulos.

Ihan tänne porstuaan asti.
Sellaisena kuin on.
Totenaan ja hauskastikin, kasvot edellä. 

Kiitos siitä, Kaarina!

 :

[Atomi]

Minä olen samaa mieltä Täysikuun kanssa eli kyse onkin itsenäistymisestä ja oman tien kulkemisesta. Mannanin pohdiskelu vastaa niin omaa mietiskelyäni, että hyvinkin ymmärrän halun olla vain ihminen. Itse olen tullut siihen päätelmään, että jos minun elämäntehtäväni ei olisi olla ihminen, en olisi lainkaan ihmiseksi syntynyt. Siksipä se on minun perustehtäväni. 

Olet oikeassa myös siinä, että henkisyyttä on varmaan ollut liikaa. Itse sain vuosia sitten hyvän neuvon, että "muuta tieto viisaudeksi". Se oli aivan napakymppi ohje ja sitä olen nyt treenannut tässä ihmiselämässäni. Olen siis ensin ihminen ja nyt pyrin olemaan inhimillinen rakastava ihminen. Kun tietoa on pilvin pimein, on korkea aika elää se kaikki todeksi. Siinä on haaste, joka ei onnistu ihan heti 24/7. Minä en siis kanavoi enkä anna selvänäkö- tai meedioistuntoja, vaan elän virrassa. Pyrin elämään elämääni ja olemaan yhtä. En odota itseltäni lavameedion esityksiä enkä pistä pystyyn parantajan vastaanottoa. Tavatessani ihmisen, joka tarvitsee neuvoa tai parantavaa energiaa jne, niin silloin hän sen saa vaikken sitä kenellekään mainosta. Pyrin siis elämään rakkauden todeksi ja välittämään sitä ympärilleni, mutta elän ihan ihmisen elämää. 

Ok! Voihan tämä olla pelkkä ahneuden synti, etten mistään luovu. Näin olen kuitenkin kokenut hyväksi omassa elämässäni. Tiedän, että kaikkia painostetaan nykyisin suuriksi kanavoijiksi yms., mutta itse uskon näiden lahjojen ja kykyjen eli tämän universaalin energian olevan ihan jokaisella. Siksi tästä ei tarvitse tehdä mitään erikoista vaan aion jatkossakin suhtautua kaikkeuteen samoin kuin vessassa käyntiin ja syömiseen eli se on vain elämää.   

[Mika-Matti]

Ihminen voi tavoitella liikaa sitä, mitä vaatii itseltään.
Näin on myös henkisyyden laita.

Henkisyys vaadittuna on ulkopuoleltaan haromista
- myös silloin, kun ihminen kokee voivansa vain olla käytettävissä.

Olen havainnut, ja se toimii nyt, ettei minulta vaadita henkisyyden osoittamista
ollakseni henkinen ihminen.

Henkisyys korostettuna lienee jotakin samanmoista kuin itsestään numeroa tekeminen.

Kävely luonnossa auttaa - ei siellä kukaan noista toisista elollisista vaadi minua kanavoimaan yhtikäs mitään.

Se on oikeastaan pieneksi tulemisen tilaisuus,
koska jokainen luonnon elämänyksiköistä on ainutarvoinen sinänsä.

Kuten kukka, joka kukkii muiden mukana.
Ja linnut, jotka laulavat muiden jatkona.
Sekä kivet, joiden hiljaisuus soi kummasti yhteen koko luomakunnan kanssa
melua itsestään pitämättä.

Tai salama, joka syntyy ja katoaa hetkessä,
kuten ihminen:
alati solunsa uusiutuen, mutta melua itseistään pitämättä.

Ukkonen hoitaa sen
puhdistaen ilman, taivaan valkaisten.

 

[Atomi]

Olen havainnut, ja se toimii nyt, ettei minulta vaadita henkisyyden osoittamista
ollakseni henkinen ihminen.

Henkisyys korostettuna lienee jotakin samanmoista kuin itsestään numeroa tekeminen.

Taas Mika-Matti sanoi sen mitä ajattelin. On siis ihanaa olla enemmän ihminen, rakastaa itseään ja olla anteeksiantavainen itseään kohtaan. Minusta ainakin on mukavaa olla inhimillinen ja ihmismäinen, koska sen vuoksi olen tälle pallolle syntynyt. Sitä minä meinaan täällä myös treenata. Henkisyys on harmoniaa ja rakkautta tässä inhimillisessä kaoottisessa maailmassa. Ei minun sen takia tarvitse lavalle nousta, että voin auttaa lähimmäisiä.   

[Ippuska]

Mitä sitten, jos sinne lavalla pitäisi nousta?

Pitäisi  Eikös sekin ole OMa valinta 

[Atomi]

Mitä sitten, jos sinne lavalla pitäisi nousta?

Ippuska on oikeassa eli se on AINA oma valinta. Mieleeni tulee yksi Suomessa hyvin tunnettu auttaja, joka kertoi minulle useaan kertaan reissuillamme, että hän valitsi olla ryhtymättä lavameedioksi. Kykyjä hänellä oli vaikka mihin ja hän tosiaan auttoi ihmisiä monella tavalla ympäri Suomen. Olen varma, että hän hoiti osuutensa tällä pallolla vaikka valitsikin itse oman polkunsa.   

Toinen mieleeni tuleva henkilö itse asiassa herätti minut tähän henkiselle tielle ja auttoi minua ja monia muita hyvin laajasti ja rakkaudella. Hän mm. järjesti valtavan upeita seminaareja ja viikonloppuja, joihin kokoontui ihania henkisiä ihmisiä joka puolelta Suomea. Seminaareissa hän itse istui aina peränurkassa ja oli lähes näkymätön. Mutta taukojen aikana häntä kuunneltiin ja hänen luokseen halusi jokainen saadakseen osansa hänen viisaudestaan. Hänen apuaan en unohda koskaan.   

Nämä mainitsemani suuret auttajat ovat jo siirtyneet henkimaailmaan. Sinulla on tämä elämä elettävänä. Valitse tiesi siis itse. Uskon, että teet oman osuutesi joka tapauksessa. Kyllä sinä voit itse valita miten leiviskäsi hoidat. Pakko ei kuulu henkisyyteen ja ymäristön painostus (jos sellaista on) kannattaa jättää ihan omaan arvoonsa. Sinä itse tiedät miten haluat elämäntehtävääsi toteuttaa. Jos haluat lavalle, nouse sinne pää pystyssä. Jos haluat tehdä jotain muuta, tee se myöskin pää pystyssä.     

[Esmiralda]

On ihanaista nähdä jonkun tulevan
ei vain kaapista
vaan pilvestäkin
ulos.

Ihan tänne porstuaan asti.
Sellaisena kuin on.
Totenaan ja hauskastikin, kasvot edellä. 

Kiitos siitä, Kaarina!

 :

Voi MM, tuo 'vaan pilvestäkin ulos'!

Joskus sen voi sanoa niin yksinkertaisesti.

Tuttuja tuntemuksia kaikilla kuten minullakin. Tuntuukin, että sellainen viivasuora tie on mahdottomuus, se palaa ennen alkujaan. Mutta itselläni on tunne aina sellaisesta spiraalimaisesta kieputtelusta, jolloin voin hyvin jammata samaa rataa, kunnes joku asia loksahtaa ja pääsen vähän ylemmäs kieputtelemaan.

Mutta kuinka turvallista on kieputella siinä samalla radalla ja jättää kaikki haihattelu ja tarttua ihan arkisiin asioihin, lukea dekkareita ja katsoa niitä TV:stä. Tai paukuttaa räsymattoa ja kuunnella suomalaisia iskelmiä! Turruttautua ihanasti! Ja kuunnella kun itikat pörräävät...

[Mika-Matti]

Tuttuja tuntemuksia kaikilla kuten minullakin. Tuntuukin, että sellainen viivasuora tie on mahdottomuus, se palaa ennen alkujaan. Mutta itselläni on tunne aina sellaisesta spiraalimaisesta kieputtelusta, jolloin voin hyvin jammata samaa rataa, kunnes joku asia loksahtaa ja pääsen vähän ylemmäs kieputtelemaan.

Olisikohan perin luonnollista sekin, ettei spiraalin seuraaminen johdakaan ulos kierteestä
vaan avaa tietoisuutemme ikkunat matkantekoon tuona spiraalina
nähdäksemme olevamme jo perillä siinä, mihin matkaamme.

Siten "volgan lauttureista" urkeneekin vedessäkävelijöitä, joille senkään tietäminen, että tietää, on olematta enää mikään upotus, ja henkinen ravintokin aina saatavilla
- senkun sydäntään kuuntelee ja kaikuluotaimellaan tunnistaa.

Mutta kuinka turvallista on kieputella siinä samalla radalla ja jättää kaikki haihattelu ja tarttua ihan arkisiin asioihin, lukea dekkareita ja katsoa niitä TV:stä. Tai paukuttaa räsymattoa ja kuunnella suomalaisia iskelmiä! Turruttautua ihanasti! Ja kuunnella kun itikat pörräävät...

Ja ollen enemmän olemistaan - niidenkin kera.

 

[Esmiralda]

Annoitpas ajattelemista Mika-Matti!

Hm. keskellä näin ihanaa arkea!