Jospas se minun kannustamiseni ja "asennekasvatukseni" alkaa kantaa hedelmää. :
Olen muutaman viime vuoden ajan, ja eniten nyt kun muutokset ovat olleet radikaalimpia tuttuun työhön verrattuna, yrittänyt saada hänet näkemään asioita toisin. Ettei muutos ole aina pahasta. Täytyy miettiä missä itse olet hyvä ja mitä sinulla on mahdolliselle uudellekin työnantajalle annettavaa eikä niin, että millaista työtä sinulle annetaan (armopaloina). Ylpeyttä lisää omaan osaamiseen. Ja halua oppia uutta. Yrittäjähenkisyyttä hänessä aina on ollut, muttei ehkä yrittäjäksi... Nähnyt minun yrittämistäni liian läheltä. Turvallisuuden kaipuu ja ennakoitavuus ovat (olleet?) tosi tärkeitä.
Odotan ja kannustan mielenkiinnolla, päivä kerrallaan...
Maanantaina 15.7 hän aloittaa ns. "uudessa työssä". Vanhat työtoverit, työnantajakin samasta konsernista, työtehtävät muuttuvat. Oli tiukka vääntö, että löytyi työtä samasta yrityksestä, vuosi-pari eteenpäin. Paljon kuitenkin tietää ja osaa enemmän, kuin joku ihan alaa tuntematon. Tosi rankkaa, kun ei haluta nähdä kokemuksen tuomaa voimaa ja osaamista.
Eli luulen, että myllerrystä ja uudistumista oikeasti tapahtuu hänen omassa persoonassaan. Mielestäni pari vuotta sitten täyttynyt 50 aloitti jo muutoksia ajatuksissa ja asennemaailmassa, pipo ja kontrolli hölleni... lähemmäs minun löyhäpipoisuuttani