Kaarina nyt en ihan tajunnut. Siis että auttajat toimivat tästä lähin vain korkeammasta tietoisuudestaan käsin, mutta me "tavikset" joudumme kärvistelemään vapaan tahdon kanssa? Vai onko täällä enää vapaata tahtoa ollenkaan?
KAIKKI, jotka luovuttavat tahdostaan vapaaehtoisesti, pääsevät korkeamman tietoisuuensa ohjaamaksi ja heistä tulee aitoja "auttajia"!
Eli ns. "auttaja" tässä tarkoituksessaan, tarkoittaa ainoastaan ja vain sitä, ettei enää omalla panoksellaan "sotke" tämän uuden maailmojemme suunitelmia sillä omalla tahdollaan vaan auttaa sille kokonaisuudellemme aidot teot. Jotka siis ovat sen Luojamme eli korkeimman mahdollisen tietoisuutemme suunnitelmissa eikä sen yhden ihmisen egon.
Tahdosta luopuminen, silloin kun tahto toimii ajatuksen ja tunteen kanssa
luomisen välineinä yhteen hiileen puhaltaen,
on mielestäni oman tahtonsa saattamista sopusointuun korkeamman tahdon tai jumalallisen kehityssuunnitelman kanssa.
Ja oikeastaan suunnitelmallisuuskin on vielä tahtopyrkimystä sinänsä,
sillä suunnitelmaan kätkeytyy tavoitteellisuus, mutta myös jonkin puute sinänsä,
kun näet on "vaarana", että ihmisen oikullinen "vapaa tahto" pääsee suunnitelmia sotkemaan.
Ja tuolla puutteella viittaan siihenkin, että näkemykseni mukaan tahdosta vapautuminen on juuri määränpään tavoittelemisesta vapautumista sinänsä.
Kun jäljellä on vakaa suuntautuminen olotilaan, jossa on tahtomattaankin perillä onnistumisessa eli suunnitelmiensa toteutumassa,
tällöin on tavallaan kykenemätön enää näkemäänkään missään ilmituonnissa (= tahtomisessa) vikaa, koska kaikki, myös erehtyminen, palvelee kokonaisvaltaista perilläoloa tietoisesti varmassa toteutumassaan.
Siispä olen puhunut tahdosta vapautumisesta,
koska tahto on hyvä renki mutta huono (= minulta puuttuu tahtomaani) isäntä.
Kun jäljellä on "vapautta tahdosta", vapaus ohjaa tahtoelämää.
Sehän taasen merkitsee sitä, että korkein, jumalallinen tahto on aina sopusoinnussa alemmantaajuisenkin tahtosuuntautumisen kanssa.
Eli jumalallinen tahto on yhtä kuin minun vapaa tahtoni,
mutta vapaa tahtoni ei "vielä" olekaan yhtä jumalallisen tahdon,
päämäärätietoisen Halun, kanssa.
Eikä mikään oikeasti voisikaan mennä harhan vipuun,
koska todellinen on viljelemättä harhautuneita haluja
nähdessään aina niiden jallitustenkin läpi.
Niinpä haasteeksi jääkin saattaa oma vapaudellinen tahtonsa
vapaaksi tahtomisen ikeestä:
tahdosta riippumattomuuden, so. vapauden, tilaan.
Ollen tällöin vapautta (= Luoja tietää) tahtomattakin.
