"Olla itselleen elämänsä tarkoitus", on Ykseuden näkökulmasta, siis kun unohdetaan erillinen itse,
elämän tarkoitus itsessään elämässä.
Minä Kaikessa ja Kaikki minussa.
Polariteetit kaikkineen, ilman
mitään 'ulkopuolista'.
Ulkopuolisuus on siis harhaa.
Kuka siis sulle sysää "ulkopuolisia" juttuja, M-M?
Nuo kaikki käsitteet, joita käytämme, käsittelevät juuri erillisyyttä;
myöskin ykseyttä - joskin erillisyyden käsittein.
Jotakin on käsillä, erotettavissa, hajoitettavissa, kokoonpantavissa ja yhdistettävissä.
Tässä suhteellisuuden valtakunnassa.
Ulkopuoliset jutut ovat toimituskuntani minulle järjestämiä,
mutta omaa tilaustani.
Näin minä ajattelen, noin minä uskon.
Erillisyyden näkökulmastaNI.
Kun siis on sellainen meininki, jotta "täytyyhän elämään löytyä tarkoitus",
kyse on pätemisen ja pätevöittämisen tarpeesta;
elämänsä tärkeäksi ja toimivaksi
- jotakin elämälle toimittavaksi -
todistamisen tarpeesta.
Kun sen sijaan olen olemistani itselleni elämäni tarkoitus,
silloin riitän sellaisenaan;
tällöin olemassaoloni todistaa silleen,
että vaikka arvoa tuottaisi jonkin arvostaminen,
niin elämäni itseisarvo on sellaisenaan olemisessa,
arvostetaanpa sitä taikka ei.
Ja jos tällöin "joku muu" tulee ja väittää minun passivoituneen tarkoituksettomuudessa lillujaksi,
katson, kuinka hän pyörii ja hyörii kuin perhonen pihavalon ympärillä,
vaikka hän itse on tuo tarkoituksenmukaisuutensa sisäinen VALO.
Eikö valo luokin tarkoituksenmukaisuutta itsensä arvokkaana näkemiseen
näyttäessään meille elämästämme niin pimiöt kuin "valomotkin",
kunnes emme ehkä "päivääkään antaisi pois".
Se saa joskus lausumaan "kaikella on tarkoituksensa",
so. matkanteon sisältyvyys päämäärästä perillä olemiseen.