Sivuja: 1 2 [3]
  Tulostusversio  
Kirjoittaja Aihe: Onko kärsimys ansaittua?  (Luettu 25218 kertaa)
0 jäsentä ja 2 vierasta katselee tätä aihetta.
^^Queen Nefertiti^^
Astroholisti
*****
Viestejä: 10595


au, kuu jousimies / asc vaaka नमस्ते ‏الله‎ ॐ


Profiili
« Vastaus #30 : 02.08.2007 18:26:21 »

hmmm


mikään ei enää yllätä minua, paitsi positiivisesti.
tallennettu

You become GRATITUDE for ALL that THE UNIVERSE provides. It becomes obvious to You that ALL OF THE UNIVERSE GIVES AND CONTINUES TO GIVE IN LOVING PERFECTION exactly what you ask for, because THE UNIVERSE LOVINGLY PROVIDES FOR YOU ALWAYS! BECOME LOVE!
Mika-Matti
Vieras
« Vastaus #31 : 03.08.2007 08:56:06 »

Todellakin, kaikki olemme vastuussa kaikesta omassa elämässämme ja näin vastuussa myös kaikesta kärsimyksestä kaikissa ulottuvuuksiemme kentissä. Oli sitten kyse kärsimyksestä tai jostain muusta elämämme osa-alueesta, täytyy vain uskoa, että ihmiset (minä myös!) alkavat enemmän ja enemmän tekemään tiedostettuja valintoja elämässään kuuntelemalla sydäntään jonne luoja on tehnyt kotinsa. Tiedostaminen tuo elon tapetille myös vastuun kaikkien muiden hyvien asioiden lisäksi. Ja tiedostaminen päättää lopulta myös kärsimyksen tietoisuuden minun kokemuskentässäni. Enempää en voi enkä halua luvata.

Kaksinaisuudessa kaikki näkökannat voi perustella ja erilaisia teorioita kehitellä vaikka maailman tappiin (onko sellaista?). Tässäkin kärsimyksen kysymyksessä on avaimet koko luomakunnan ymmärtämiseen, kunhan päästään siitä kaksinaisuuden ajattelutavasta, missä joku on oikeassa ja toinen väärässä. Kaikki vain on, niin kärsimys kuin nautintokin (jos nautinto edes on kärsimyksen vastakohta jossain keksityssä uskomusjärjestelmässä). Kysymys kuuluukin; mitä valitsen itselleni? (Olen ilmiesesti rikkinäinen levy, samaa jauhan.)

Huomaan, olen kyllästynyt filosofointiin, asioiden pyörittelemiseen ajatuksen, kielen ja mielen tasolla. Sitä olen tehnyt elämästä toiseen. Nyt onkin minun vuoroni toimia sydämeni mukaan ja sanoa tämän keskustelun olevan osaltani loppu, sillä enempää sananpyöritystä en tästä aiheesta halua. Nähdään turuilla ja toreilla kunkin meistä vähentäessä kärsimystä maailmasta omalla tavallaan! Mutta vain jos niin haluaa tehdä ;-)

Kiitos, lahden, hienosta ja huipennuttavasta kommentistasi.  :Smiley

Minulle ainakin tuli ylläolevista sanoistasi sellainen tuntu,
että "kärsimys-asiaa" on nyt onnistuneesti viety porukalla eteenpäin suuntaan,
jossa kärsimystä ei enää tarvita, hankita ja vaadita.

Näin tietoisuus toimii.

 Smiley
tallennettu
lahden
Satunnainen astroilija
*
Viestejä: 11



Profiili WWW
« Vastaus #32 : 05.08.2007 15:50:13 »

Todellakin toimii.

Kiitos Itse kullekin. Siunauksia, niin paljon vaan kun jaksaa ottaa vastaan.
tallennettu

11:13:22:33
^^Queen Nefertiti^^
Astroholisti
*****
Viestejä: 10595


au, kuu jousimies / asc vaaka नमस्ते ‏الله‎ ॐ


Profiili
« Vastaus #33 : 24.04.2010 09:59:27 »

Notes from Neale...
My dear friends...

Last week I offered here what I called Advice #1 on Grief: Let it out. Find a friend, go to your pastor, minister, rabbi or ulama, check out a grief-and-loss counselor, get to an emotional support group...find someone with whom to let it out.

This week---Advice #2: spiritual healing for a wounded heart.

In the extraordinary final dialogue in the CwG Cosmology, HOME WITH GOD in a Life That Never Ends, God gifts us with the spiritual basis for healing after the death of a loved one. These come in the form of what are called The 18 Remembrances. Among them...


• Dying is something you do for you.

• You are the cause of your own death.
This is always true, no matter where, or how you die.

• Death is never a tragedy. It is always a gift.

• The timing and the circumstances of death
are always perfect.

These insights into the nature and the process of death open us to a whole new understanding of the experience, causing us to notice that we have been holding it in our reality in an entirely distorted way.

Death is not something that happens to us, but through us.

Actually, it is not something that happens at all, in the commonly held definition of the word among people of the earth. Death is simply a movement from one level of existence and everlasting life to another. It is a gliding from the Realm of Experiencing to the Realm of Being. From that realm we will move into the Realm of Knowing, and then, back to the Realm of Experiencing once again, in a never-ending and always joyful cycle of expressing Divinity.

This cycle may not seem "joyful" to all who are experiencing it, but that is because of their point of view; of their perspective. Were they to embrace the perspective of the Soul, they would (as CwG points it) "see the perfection."

All things happen in their perfect order, at their perfect time, in their perfect way. There is, in fact, nothing but perfection playing itself out in the Universe. Do you know how it is possible to know that? Because it is happening.

Unless we are in the Universe run by an out-of-control God, Who has nothing to say about, and no impact on, the events of our day-to-day, we can depend on the fact that if something is happening, it is the Will of God. And if it is the Will of God, it is for our own highest good.

This includes our own death-or the death of a dearly loved one.

Yet how can "tragic" events be for our own good?

Taken from the Soul's perspective, all things that occur, occur because it is perfect that they do so. And this is because the Soul knows and understands the Overall Agenda of the Totality of Your Being (that Essence which you call "You").

It is important to understand that You came here (to the earth, I mean) to undertake a particular mission. You are not here by chance, nor are the circumstances of your birth or any aspect of your life as it proceeds the product of chance. Rather, the Universe and every element in it (including every element experiencing Life as an adventure here on earth) is a constant expression of All That Is in All The Ways There Are in All The Moments That Exist in the Always of Forevermore.

We are God, "godding." We are Divinity, expressing. We are Singularizations of the Singularity, knowing our Selves in our own experience.

When we understand this, we never again grieve for another-no matter how tragic or "unnecessary" the death, no matter how "unfair" or unexpected the circumstance. Indeed, we celebrate, knowing that the Soul of our Beloved is likewise celebrating, and now experiencing Its Continuation Day, having chosen and perfectly created the moment and the way of Its transformation from the physical to the nonphysical.

We may mourn our loss, but we will not grieve theirs, for they will have lost nothing and gained everything.

Next week: But why is Life so difficult if everything, including our own death, is chosen?


Love and Hugs,
Neale.

A FINAL CHANCE FOR 2010

A lot of people who have read Conversations with God and find it impacting their life in wonderfully positive ways often find it challenging to explain to others-such as concerned family and friends-just what they've "gotten themselves into."

Many folks have written to us through the years saying "I wish there was some easy way to gather the essential elements of this material and help me to explain it clearly to others."

     Well, that's what the Conversations with God Foundation's CwG DEEP STUDY PROGRAM is all about. For three highly concentrated days a tiny handful of participants (never more than 30, usually less than 20) sit down together with CwG author Neale Donald Walsch and question the heck out of him, exploring and discussing every major message in CwG, and hearing directly from Neale how to most effectively talk about it.
     This remarkable event is clearly not for everyone. It is also perfect, however, for those who feel benefited by this material and wish to share it with others, perhaps in a study group as its facilitator, perhaps in a workshop as its presenter, perhaps in a lecture or informal talk as its source.
     If you feel called to bring the CwG message forward in your sphere of influence, and want to make sure you know how to most effectively present what you are talking about, this unique program is for you.
     The next CwG Deep Study session will be May 10, 11, 12. Neale offers this program only once or twice a year, so if this feels like something you would like to do, it would be good to call now to get more information about it or to register for one of the few places left.
     Call Will Richardson, educational programs registrar, at 352-442-2244. He'll have all the information you need. You may also go to www.cwg.org and check the retreat schedule for more information and to register if you choose.


The CwG Reader
Further explorations of the Conversations with God material from the author
Neale Donald Walsch through the years has given hundreds of talks and written scores of articles revolving around the messages he received in his Conversations with God. Now, every seven days, we will present in this space a transcript or reprint of those presentations. We invite you to Copy and Save each one of them, creating a personal a collection of contemporary and uplifting spiritual thought which you may reference at any time. We hope you will find this a constant source of insight and inspiration.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
« Viimeksi muokattu: 24.04.2010 15:50:24 kirjoittanut ^Célestine^ » tallennettu

You become GRATITUDE for ALL that THE UNIVERSE provides. It becomes obvious to You that ALL OF THE UNIVERSE GIVES AND CONTINUES TO GIVE IN LOVING PERFECTION exactly what you ask for, because THE UNIVERSE LOVINGLY PROVIDES FOR YOU ALWAYS! BECOME LOVE!
Ulkopuolinen
Kanta-astroilija
***
Viestejä: 742


Profiili
« Vastaus #34 : 24.04.2010 11:06:27 »

Ihmisen kohdalla kärsimään joutuminen tai kärsimällä reagointi laitetaan usein syntien ja karman piikkiin.
Minusta kärsiminen on myös oma valinta, tosin tiedostamaton, mutta silti. Samoin luulen, että ihmisen todellinen minuus voi jopa valita kärsimyksen opettaakseen jota kuta toista ihmistä. Näin minulle on sanottu.

Entä eläinten kohdalla sitten?
Minulla on jonkinlainen aavistus siitä, että osa eläimistä on valinnut tehtävänsä aivan kuten ihmisetkin, opetuksekseen itselleen, aivan kuin heidän sielunsa haluaisi kokea yhdenelämän kurjuutta. Mitä on olla rääkätty ja alistettu. Ehkä se on tärkeäkin opetus kokonaisuudessa.

Kuinka selität minulle sen, että moni - hirveän moni - eläin joutuu kärsimään, jotta ihmisellä olisi mukamas helpompaa?
Ihminen on julma, itsekäs ja sadisti monelta osin. Ne ihmiset, jotka ymmärtävät, heidän tehtävänsä olisi opettaa muille mm. häkkikanaloiden, delfinaarioiden, kettutarhauksen ja muiden tuotantoeläinten oloista ymmärrystä. Eläimet ovat kärsiviä välikäsiä, niin on väärin. Itse olen ollut liian laiska tässä työssä, hävettää. Toki olen kasvissyöjä, kasvatan omat munani jne. mutta pitäisi tehdä enemmän. Karmani on likaantunut tässä asiassa.

Sanotaan myös, että kaiken tapahtumisen takana on hyvä, armelias ja oikeudenmukainen jumala. Miksi "hän" sitten sallii sen, että eläimet kärsivät ihmisen mielitavoitteiden välikappaleina?
Jumala on hyvä, armelias ja oikeudenmukainen, mutta hän sallii kaiken, koska hänen tehtävänään on rakastaa ja armahtaa, hän ei tuomitse. Aikoinaan itse en uskonut Jumalaan juuri tämän takia, miksi Jumala sallii pahuuden. Nyt ymmärrän jotenkin kokonaisuuden, kaiken tärkeyden. Julmuudet on täällä, jotta ne niitä vastaan noustaisiin. Niitä kapinoitaisiin ja ne lopetettaisiin. Ja se tehtävä on meillä ihmisillä, koska alun perin me olemme sen aloittaneet. Menneisyyden virheet on korjattava, jos Jumala ne korjaisi ihmiset tekisivät uudet virheet ja se olisi turhaa. Jumalasta tulisi tuomitseva, hän määrittelisi mikä on oikein ja mikä väärin, sekin tehtävä on meidän tehtävä.

Saavatko eläimet jonkinlaista hyvitystä, bonusta kärsimyksistään, joita niille aiheutetaan pitkittämällä niille ikeeksi laitettujen ala-arvoisten elinolojen piinaa?Toivon niin, sydämestäni toivon niin. Ja toisaalta meillä on mahdollisuus pelastaa eläimiä myös heidän elinaikanaan. Minun jaloissani makaa koira, jota pahoinpideltiin kolme ensimmäistä elinvuotta, tänä keväänä se oli menossa lopetettavaksi aggressiivisuuden vuoksi. Nyt minun luotani koira on saanut elämänilon takaisin. Pieni teko, mutta jos jokainen meistä tekisi pienen teon elämä olisi parempaa.
Ja vieläpä ilman, että eläin voisi saada itselleen asianajajan, "suojelusenkelin" turvaa!
Minusta jokaisella meillä on suojelusenkeli, eläimilläkin.

Paljon kysymyksiä tässä, vaan onko jollakin teistä lempeyttä enemmän kuin jumalalla?

En usko, että kenelläkään ihmisellä voi olla enemmän lempeyttä kuin Jumalalla, Jumala ei ole eläinten kärsimyksiä aiheuttanut vaan ihminen. Minäkin aiheutan jokainen päivä eläimelle kärsimystä, on mahdoton syödä niin puhdasta ruokaa, ettäkö eläin ei olisi siitä kärsinyt, on mahdoton olla ajelematta autolla ja käyttää teitä, joita rakentaessa eläimet eivät olisi menettäneet kotiaan. Lista on loputon. Muista Jumala vain on.

Ja kyllä, tähän keskusteluun voivat myös "jumalan kanavat" osallistua, kiitos!
Tämä oli paras lopetus, kerro minulle, kun löydät jostakin ”jumalan kanavan” sellainen olisi kiva tavata, tämä kirjoitus on valitettavasti ihan ihmisen eli minun omien aivoitusten kautta kirjoitettu. Toki voisin kyllä yrittää kanavoidakin aiheesta, mutta olisiko se edelleen minun kirjoitukseni vai kuvittelisinko sen vain tulevan jumalalta tai jostakin muualta, en tiedä. Tässä pieni runoelma.

”Ihmisen tulee toimia itse, omana työkalunaan tässä elämässä. Me olemme vain tukenanne, ohjaamassa, mutta kaikki mitä maanpäällä tapahtuu on teidän aikaansaannostanne. Teidän virheitänne, oppejanne, onnistumisianne ja rakkauden töitänne. ”
tallennettu
Zoja
Kohtuuastroilija
**
Viestejä: 87


Profiili
« Vastaus #35 : 19.10.2014 18:14:08 »

Nostan tämän ketjun koska en ehtinyt lukea sitä kokonaan. Anteeksi jos Se ärsyttää jotakuta
tallennettu
amate
Satunnainen astroilija
*
Viestejä: 31


Profiili
« Vastaus #36 : 19.10.2014 18:48:47 »

Ei ärsytä! Päinvastoin, kiintoisa ketju. Kesällä yks frendi heitti ajatuksen, että miten vois oppia ilman tuskaa, ilon kautta. Just mitä ennen opittiin kärsimyksen kautta. Jäi kutkuttaan toi ajatus ja sillon tällön mietin sitä, tai härpin aatoksissain. Niin tuleepa sopivasti tämän ketjun nosto, kiitti vaan zajon! Hiukan ehdin vasta vilkuilla ja näytti siltä, että vois tulla jotain ahaa-elämyksiä Smiley
tallennettu
Eklektikko
Astroholisti
*****
Viestejä: 3687


Profiili WWW
« Vastaus #37 : 20.10.2014 08:57:33 »

Hyvä motto on tämä:
Kipu on pakollista, kärsimys on vapaaehtoista.

Itse käsitän tämän niin, että kipu tuossa on kaikki se  mitä ei voi välttää, leikkaa vaikka kokatessa sormeen, katkaisee jalkansa, sairastuu vakavasti, tulee petetyksi ja jätetyksi tai vaikka rakas läheinen ihminen kuolee.

Kärsimys on taas sitten kaikki se mitä aiheutetaan ihan itse omalle itselle sillä, mitä tulee ajateltua näistä tapahtumista joita ei voinut välttää. Omat ajatuksemme kas kun luovat suurimman osan tunteistamme.
tallennettu

DISCLAIMER: Teksteissäni ei ole tulkinnanvaraa vaan kirjoitan juuri tismalleen niinkuin tarkoitan. Rivien välien lukeminen  ja oma tulkinta on aina lukijan vastuulla ja tähän mennessä ollut 100% virheellistä. Merkurius jousimiehessä: Kuulostan saarnaajalta vaikka asia olisi täysin triviaali.
Zoja
Kohtuuastroilija
**
Viestejä: 87


Profiili
« Vastaus #38 : 21.10.2014 20:20:08 »

^tuo on tietysti hieno ajatuskulku noin, mutta minä näen asian niin, että kyllä kipukin tuottaa kärsimystä, jos sitä ei pysty välttämään. En usko että kaikki elolliset olennot ovat niin tietoisia, että pystyisivät kokemaan pitkäkestoista kipua ja kidutusta ilman kärsimystä. esimerkkinä vaikka lapset ja eläimet. Tosin eipä kyllä monet aikuisetkaan.

 Itse esim. en, vaikka kuinka yritän. Saan stressiä asioista, joihin koetan suhtautua neutraalisti, ahdistun ja ärsyynnyn asioista, joista en haluaisi. Pyrin aktiivisesti ajattelemaan myönteisesti, lisäämään tietoisuutta ja vähentämään kärsimystä, mutta kyllä minä vain joistain asioista kärsin. En ilmeisesti osaa valita elämää ilman sitä, vaikka kuinka yritän.  Cry (Ja sitten kärsin siitä  uglystupid2 )

tallennettu
Ritsa
Kanta-astroilija
***
Viestejä: 715



Profiili
« Vastaus #39 : 21.10.2014 21:24:30 »

En lukenut ketjua, mutta mielestäni kärsimyksen ajatteleminen ansaittuna voi johtaa huonoihin johtopäätöksiin. Ennemminkin kärsimyksen ilmaantuminen elämään on johtunut valinnoista, joita on tehty. Ehkä jopa ennen inkarnaatiota tehdyt tietyt sopimukset ja tapahtumat. Eli sanoisin, että kärsimys on valittua. Ja joka hetki voi valita toisin, jolloin menneen ja tulevan painoarvot muuttuvat.
tallennettu
Varjotar
Astroholisti
*****
Viestejä: 1262


Starchild


Profiili
« Vastaus #40 : 07.11.2014 11:14:50 »

Voi kuule. Johan elämä vallan hauskanpitoa ois, jos ois mistä ottaa ja valita toisin.
tallennettu

Kuuntele tuulta.
sideman
Astroholisti
*****
Viestejä: 8253


Profiili
« Vastaus #41 : 07.11.2014 11:22:12 »

En lukenut ketjua, mutta mielestäni kärsimyksen ajatteleminen ansaittuna voi johtaa huonoihin johtopäätöksiin. Ennemminkin kärsimyksen ilmaantuminen elämään on johtunut valinnoista, joita on tehty. Ehkä jopa ennen inkarnaatiota tehdyt tietyt sopimukset ja tapahtumat. Eli sanoisin, että kärsimys on valittua. Ja joka hetki voi valita toisin, jolloin menneen ja tulevan painoarvot muuttuvat.

Kärsimystä yleisesti kannattanee ajatella vähän kuin kipua. Eli, kipu on merkki siitä,
että jotakin on pielessä systeemissäsi. Jah, kärsimys yleisesti on luonnon vinkki sinulle
siitä, että olet rikkonut luonnon lakeja, siis olet huseerannut oman dharmasi vastaisesti??

Noh, useimmiten kärsimykseen liittynee kipu, joko fyysinen tahi psyykkinen...

 Huh
tallennettu
Varjotar
Astroholisti
*****
Viestejä: 1262


Starchild


Profiili
« Vastaus #42 : 13.03.2015 19:36:52 »

Se kärsimys, jonka itse saamme aikaan tekemällä velkaa, on ansaittua. Jätämme kuuntelematta niitä, jotka viisaimmin neuvovat, käännämme selkämme niille, jotka ovat meille eniten antaneet ja suljemme tärkeimmät ovet takanamme. Melkoisesti tulee siitä jo maksettavaa.. Smiley
tallennettu

Kuuntele tuulta.
Sivuja: 1 2 [3]
  Tulostusversio  
 
Siirry: