|
Lilli
|
 |
« : 23.07.2007 17:29:36 » |
|
Käsiini tarttui loistava Antti Pietiäisen kirjoittama teos "Tunne, antitunne, perimä: johdatus tunteiden dynamiikkaan".
Teoksessaan psykologisen vyöhyketerapian harjoittaja Pietiäinen on tehnyt ihmisen tunne-elämälle perusteellisen ruumiinavauksen. Hänen mukaansa on olemassa 7 aitoa tunnetta: pelko, viha, syyllisyys, häpeä, anteeksianto, rakkaus/ilo sekä totuus/rauha/ onni/vapaus. Neljän ensimmäisen tunteen kohtaaminen ja prosessointi on kuitenkin yleensä vaikeaa ja länsimaisessa yhteiskunnassa usein jopa kiellettyä ja tämä tunteiden kieltäminen johtaa ns. antitunteisiin, joilla kullakin on kaksi polariteettia.
Kun pelko kielletään, saadaan aikaiseksi joko arka tai uhkarohkea yksilö
Kun viha kielletään, ihmisestä tulee joko kiltti tai katkera
Kun syyllisyys kielletään, saadaan aikaan krooninen syyllistyjä tai syyttäjä
Kun häpeä kielletään, ihmisellä voi olla ns. enkeli-syndrooma tai vastaavasti hän on täysin häpeämätön.
Vaikeiden tunteiden kieltäminen johtaa itsensä kieltämiseen ja myönteiset aidot tunteet jäävät tavoittamattomiksi.
Pari lainausta kirjasta:
Anteeksiantamattomuudesta:
Jos perustunteita ei pysty käsittelemään eikä kykene antamaan anteeksi, ei ihmisellä ole muuta mahdollisuutta kuin paeta tai takertua. Jos ollaan niin syvällä, että syllisyyttä ja häpeää on mahdoton kestää, saataa poistuminen olla jopa itsemurha. Tavallisempi tapa poistua omasta todellisuudestaan on rakentaa keinotodellisuus.
Rakkaudettomuudesta:
Välinpitämättömän antirakkauspersoonan elämänkaari on usein täynnä hylkäämistä ja häneen itseensä kohdistunutta välinpitämättömyyttä ja loukkauksia. Hän joutuu nousemaan itsensä yläpuolelle, ei pysty luottamaan keneenkään, koska muuten hän ei kestäisi itseensä kohdistuvaa hylkäämistä ja välinpitämättömyyttä... Valta on hänelle kaikki kaikessa, vaikka hän tietoiseti kieltäisikin sen. Hän voi toteuttaa myös antirakkauden toista periaatetta ja olla uhrautuva maailmanparantaja. Uhrautuminen aatteelle oikeuttaa hänet mihin tahansa.
Monet nykyisen järki-kulttuurin ihmiset ovat megalomaanikkoja, koska juuri he saavat helposti ihailua ja hyväksyntää osakseen suoritustensa, terävän järjenkäyttönsä ja valtavan tahdonvoimansa avulla...Megalomaaniko, joka ei pysty kohtaamaan rakkauden tunnetilaa, saattaa myös takertua epätodellisiin ilmiöihin ja suuruusharhoihin. Hän saattaa kokea järkensä vastapainona yliluonnollisia ilmiöitä, poistumisia, rajatiloja ja psykooseja. Taustalla on voimakas hylkäys ja valtava rakkauden nälkä. Hän on todellinen rakkausnarkomaani.
Totuus ja aito onni:
On hämmästyttävää huomata, että totus on aito tunnetila, johon tunteiden dynamiikka vääjäämättä johtaa. Se edellyttää, että ihminen kykenee kohtaamaan pelkonsa, vihansa, syyllisyytensä, häpeänsä, anteeksiannon ja ja rakkauden. Totuuden kokemiseen liittyy merkillinen asia, jota voisi kutsua aidoksi onneksi tai rauhaksi. Mitä pidemmälle ihmiset ovat prosessoineet, sitä useamin he ovat alkaneet kuvata hetkellisiä olotiloja, joita he usein itse nimittivät aidon onnen tai sisäisen rauhan hetkiksi.
Antitotuus:
Silloin kun totuutta ei pysty kohtaamaan, kohtaa valheen. Antitotuudella on kaksi toisilleen vastakkaista peruspolariteettia: täydellinen elämänvalhe tai täydellinen julistettu totuus, megatotuus. Julistettu megatotuus ei ole missään tekemisissä aidon persoonallisen totuuden kanssa. Julistettu totuus on dogmaattinen ja farisealainen. Se on ulkoapäin totuudeksi julistettu järkitotuus.
Myös toinen totuuden antitunne, elämänvalhe, on vaarallinen. Jotta valheesta voisi selvitä ja siinä elää, on oltava äärimmäisen älykäs ja taitava. Omatunto on paadutettava. Tilaa voi luonnehtia termillä paholaisuus. Paholaisuus merkitsee henkiläkohtaisella tasolla todellista yksinäisyyttä, täydellistä vastakohtaa aidolle totuudelle, joka on todellinen ykseys. Paholaisuuden ominaisuuksia ovatkin: äärimmäinen yksinäisyys, vallanhimo, häikäilemättömyys, kylmä järki, tunteeton tyhjyys, materialismi, ateismi, oveluus, charmikkuus, näytteleminen, tyyli ja kateus.
Antitunnetilasta voidaan siirtyä tunnetilaan ns. tunnehypyn kautta, joka on yleensä varsin dramaattista. Pietiäinen on jaotellut siirtymät poistumistiloihin, tunneräjähdyksiin ja tunnemyrskyihin. Poistumistilalla tarkoitetaan paniikkihäiriön tapaista tilaa, shokkia kuin psykoosiakin. Tunnemyrskyt ja niitä voimakkaammat tunneräjähdykset ovat hallitsemattomia, yllättäviä ja rajuja tunteiden purkauksia. Tunnemyrsky on toivottava ja terve ilmiö. Se pakottaa ihmisen kohtaamaan tunneperimän ja siihen liittyvän peilin. Tunnemyrsky voi johtaa ihmisen prosessoinnin alkuun. Kun tunnemyrskyt ja peilaaminen estyy, tunneräjähdyksen riski moninkertaistuu. Seurauksena voi olla kontrollin menettäminen: silmitön pahoinpitely, puukonisku, ampuminen. Jos poistuminen edeltää tunneräjähdystä, voi kohde olla sattumanvarainen.
Tämä ja paljon muuta löytyy kyseisestä teoksesta. Suosittelen.
|
