Sivuja: [1] 2 3
  Tulostusversio  
Kirjoittaja Aihe: Anteeksipyytämättömyydet  (Luettu 17700 kertaa)
0 jäsentä ja 9 vierasta katselee tätä aihetta.
Mika-Matti
Vieras
« : 25.07.2007 09:34:12 »

En muista vanhempieni milloinkaan pyytäneen lapsiltaan anteeksi näiden joutumista seuraamaan vierestä heidän torailuitaan, riitojaan ja "parisuhteensa kaunaista myrskyämistä".

Epäsuoraa pahoittelua ja harmittelua heidän tekemistään virheistä kylläkin herui,
mutta siihenkin usein liittyi puolustelua ja vikapäisyyden projisoimista toinen toisiinsa ja meihin lapsiin.

Eilen tajusin (osana tätä eheytymisprosessiani, huh!),
kuinka minussa jossakin syvällä solutietoisuudessani asustaa
anteeksipyytämättömyyksien synnyttämä "mököttävä ja haavainen mörrimöykky".

 Angry & Sad

Se on ihan sitäkin,
ettei minulle aikoinaan selitetty,
mikä on ja mikä ei ole minun kontollani
- noissa anteeksipyytämättömyyksien kokemuksissani.

PS.

Muuan ystäväni kertoi, kuinka hän oli vihainen pienelle tyttärelleen tämän käyttäydyttyä uppiniskaisesti.
Ystäväni pyysi tytärtään pyytämään äidiltään anteeksi.
Tuolloin 4-vuotias vastasikin:

"Äiti, minä annan sinulle anteeksi."

- Varsin rohkeaa, rehellisen avointa.

 :Smiley Cry angel
tallennettu
Ippuska
Astroholisti
*****
Viestejä: 5054


4ever


Profiili
« Vastaus #1 : 25.07.2007 10:13:13 »

Tiedän TUON tunteen, ja juuri nyt oma mörrimöykkyni itkee  Cry Cry Cry

Itse olen lapseltani pyytänyt anteeksi monet kerrat vaikka mitä, ja tulen pyytämään edelleenkin.
Mutta juuri TUOTA mitä itse koin: vanhempien eripuraa, lapseni EI ole joutunut kokemaan, ollessani yksin huoltajansa.
Mikä vastuu, mutta samalla mikä rauha, kun ei tarvitse miehen kanssa riidellä:
 kuu  aspect_squ  mars   crazy2 

tallennettu

Ophiuchus

Trooppisesti:
 aurinko jousimies , kuu leijona , askendentti vesimies

Sideerisesti:
 aurinko skorpioni , kuu leijona , askendentti kauris

Maya: Sininen Kosminen Yö
Stareyes
Kanta-astroilija
***
Viestejä: 580


Tuon kultaisen säteen, missä ikinä kuljenkin


Profiili
« Vastaus #2 : 25.07.2007 10:34:17 »

En muista vanhempieni milloinkaan pyytäneen lapsiltaan anteeksi näiden joutumista seuraamaan vierestä heidän torailuitaan, riitojaan ja "parisuhteensa kaunaista myrskyämistä".

Epäsuoraa pahoittelua ja harmittelua heidän tekemistään virheistä kylläkin herui,
mutta siihenkin usein liittyi puolustelua ja vikapäisyyden projisoimista toinen toisiinsa ja meihin lapsiin.
Ei meille lapsille ole koskaan selitetty miksi vanhemmat torailee.

Vaan myöhemmin olen osannut laittaa palaset kohdalleen ja saanut vastauksen kysymykseen miksi?

Lainaus
Eilen tajusin (osana tätä eheytymisprosessiani, huh!),
kuinka minussa jossakin syvällä solutietoisuudessani asustaa
anteeksipyytämättömyyksien synnyttämä "mököttävä ja haavainen mörrimöykky".
Meissä kaikissa asuu mökötysmöykky.

Kun elämä itsessään ei ole vain helppoa ja ihanaa oleilua.
Minä taas olen ihan tietoisesti opetellut pyytämään anteeksi, ei se ole enää kova pala lainkaan, eli se ei syö minun itsetuntoa vaan päinvastoin.

Olen antanut anteeksi vanhemmilleni sen, että he ovat olleet puuttellisia, eivätkä ole kyenneet olemaan vanhempia, silloin kun olisi ollut herkin aika.

Ja vaikka, ehkä en pidä heidän toimintatavoistaan, he ovat silti minun äitini ja isäni ja ovat kunnioitukseni saaneet.

Pitkän matkaa olen kulkenut, että oivalsin tämän.

 
tallennettu

"Mikä haavoittaa sinua niin paljon, että tunnet olevasi pakotettu haavoittamaan minua, jotta parantuisit?"
Mika-Matti
Vieras
« Vastaus #3 : 25.07.2007 10:35:40 »


Mikä vastuu, mutta samalla mikä rauha, kun ei tarvitse miehen kanssa riidellä:
 kuu  aspect_squ  mars   crazy2 


Tuossa virkkeessä on tiivistettynä koko elon ihanuus - ihana elo uus!

 Grin ja  Cry ja  Kiss
tallennettu
Ippuska
Astroholisti
*****
Viestejä: 5054


4ever


Profiili
« Vastaus #4 : 25.07.2007 10:38:33 »

 angel ja  smitten ja  Kiss Kiss
tallennettu

Ophiuchus

Trooppisesti:
 aurinko jousimies , kuu leijona , askendentti vesimies

Sideerisesti:
 aurinko skorpioni , kuu leijona , askendentti kauris

Maya: Sininen Kosminen Yö
Mika-Matti
Vieras
« Vastaus #5 : 25.07.2007 10:39:07 »

...

Olen antanut anteeksi vanhemmilleni sen, että he ovat olleet puuttellisia, eivätkä ole kyenneet olemaan vanhempia, silloin kun olisi ollut herkin aika.

Ja vaikka, ehkä en pidä heidän toimintatavoistaan, he ovat silti minun äitini ja isäni ja ovat kunnioitukseni saaneet.

Pitkän matkaa olen kulkenut, että oivalsin tämän.


Tuo on hyvin, hyvin kaunis tunnustus, kiitos.  Cry
tallennettu
Valo
Kohtuuastroilija
**
Viestejä: 93



Profiili
« Vastaus #6 : 25.07.2007 10:45:36 »

Voi mitkä olosuhteet tulinkaan suunnitelleeksi mustana lampaana - hiki valuu. Syyttämättäjättämispäätökset ja anteeksipyytämispäätökset kasautuvat pöydälle tekemättöminä, tänks parents. Angry angel

Olen tosin jo sormi kerrallaan irroittautunut möykystä jonka päällä mörri istuu.
Pystynhän siihen heidän puolestaan kuten lupasinkin.
« Viimeksi muokattu: 25.07.2007 10:50:46 kirjoittanut Valo » tallennettu
Ikitosi
Astroholisti
*****
Viestejä: 1503


Elämän kruunu on mahdollisuus olla tosi :angel:


Profiili
« Vastaus #7 : 25.07.2007 11:41:05 »

"Tee toisille se, mitä toivoisit heidän tekevän itsellesi"
Jos sinä siis antaisit anteeksi vanhemmillesi heidän anteeksipyytämättömyytensä
- mitä tapahtuisi?
Vapauttaisitko itsesi odotuksista heidän suhteensa?
Olisitko sen jälkeen hieman itsenäisempi ihminen,
jonka elämän perusjalka ei ole toisten valama,
vaan itse itsellesi tehty, toisten käytöksestä huolimatta?

Vai heiluisitko edelleen huterassa mökissäsi huutaen
syyttelemässä äitiä ja isää, jotka eivät laittaneet sinua rakennusmestarikouluun,
kun heidän kaikki voimansa menivät omien tönöjensä kasassa pitämiseen.

Ole aikuinen, itsevaltainen: tee ja opiskele nyt mitä haluat,
ja ole kiitollinen vanhemmillesi mallista, jonka he antoivat,
jotta löytäisit itsestäsi tuon halun tehdä paremmin.
tallennettu
Mio
Astroholisti
*****
Viestejä: 1482


Ea Mai


Profiili
« Vastaus #8 : 25.07.2007 12:05:33 »

Niin tuttua..

Mitä nuori voi tehdä hiljaisessa matalapaineessa tai salamoivassa raekuurossa, jonka vanhempien ja sukujuurien ristiriitaisuus on saanut aikaan?

Itse en tehnyt perhevälien parantamiseksi silloin juuri mitään.. Katselin vaan ja otin kuramöykyt sisääni..Kuin vasikka jolle juotetaan mustaa maitoa..
Sain lapsena paljon rakkautta ja huolenpitoa, tekemistä ja näkemistä, mutta kun sitten jossain vaiheessa työssäkäyvät hikihatut eivät välttämäti kerkiä tulla vastaan nuoren sisämaailmoihin niin eristäytyminen perhesuhteista on valmis.. Ja todellisuuspako (asioiden selvittelemättömyys) on niin helppoa..

Suvaitsevaisuus voi olla rankka opetus kun ihminen muuttuu ja ei olekkaan enää maskiensa takana.. Ja rikkoo tapasovinnaisuuden kahleet.. Turha yrittää estellä valoa kun se rakosista jo paistaa.. Mitä kauemmin pidätellään sitä kovempi paine..

Huh, onneksi näistä on jo paljon selvitty sillä olen antanut porukoilleni siunauksen ja armon.. Olen ymmärtänyt henkisistä asioista ja ihmispsyykkeestä sen verran, jotta
voin havaita näiden kitkavälien palvelevan aina 'korkeampaa' päämäärää ja syyt miksi ihmiset käyttäytyvät niinkuin käyttäytyvät juontuvat niistä karmallisista ja sielukehityskulun rakenteista sekä biologisista jatkuvuusmalleista..

Mutta silti on vielä jäljellä ilmaisemattomia asioita, jotka kaihertavat hieman..
Menneisyys on kuin syvä kaivo, jonne kurkottaessa näkee vedenpinnan pilkahduksen sieltä sun täältä.. Miten saada näkyviin puhtaus mutavellistä? Hinkata jynssätä tulella ja tappuralla? Tahtoa selvittää mikä ja miksi minä olen elänyt näin tämän elämän!

Itsestä se tietty lähtee.. Hoivaamalla sisäistä lastansa.. Vuorovaikutuksella samankaltaisiin tapahtumiin.. Ja auttamalla niitä, jotka tulevat vastaan..

Erottelukykyä tarvitaan, jotta nyörit aukenevat. Sitä mikä on minua ja mikä on perittyä. Nöyryyttä tunnustaa tosiasiat ja kohdata ne. Mennä menneisyyden läpi.
Seisoa omalla maalla sillä jokainenhan on oma maailmansa..

Ja kenties nähdä kuinka kauniita ne mörököllitkin lopultakin ovat!

Sisäisen keskustelun ratkaisu piilee rakkauden ymmärryksessä..
tallennettu

The clay of reality is molded in dreams
Mika-Matti
Vieras
« Vastaus #9 : 25.07.2007 12:18:23 »

"Tee toisille se, mitä toivoisit heidän tekevän itsellesi"
Jos sinä siis antaisit anteeksi vanhemmillesi heidän anteeksipyytämättömyytensä
- mitä tapahtuisi?
Vapauttaisitko itsesi odotuksista heidän suhteensa?
Olisitko sen jälkeen hieman itsenäisempi ihminen,
jonka elämän perusjalka ei ole toisten valama,
vaan itse itsellesi tehty, toisten käytöksestä huolimatta?

Sen toisenkin poskensa kääntämisen periaatteeseen kuuluu mielestäni myös vinkki siitä, ettei suo itseään ja muita ENÄÄ kohdeltavan,
kuten tähän asti on voitu sokeudessa menetellä.

Se on kuin huuto: "Nyt riittää. EI koskaan enää!"  Angry angel

Tässä ei näet olekaan pelkästään kyse siitä, mitä odottaa muilta
vaan: mitä suo itselleen suotavan ja mistäpä hyvinkin muita muistutettavan.

Lienee näet vapauttavaa pyytää anteeksi toiselta silloinkin,
kun objektiivisesti katsoen tämä olisi se "syyntakeellisempi osapuoli".
Ratkaisevaa kun onkin se, kumpi ehtii, kykenee ja malttaa!

Kyse on myös silkasta tapakulttuurista - muutoksista siinä ja sen luutuneisuudessa.

Entä, onko hyväksi pyydellä anteeksi käyttäytymistään silloinkin,
kun kokee tehneensä voitavansa ja selviytyneensä muiden mukana moisesta rytäkästä, kuten kaoottisista perheoloista?

Mielestäni on hyväksi näyttää mallia muille tullen näitä vastaankin siinä anteeksiantamisen ja -saamisen prosessissa, joka on aina "yhteinen kakku".

Lainaus
Vai heiluisitko edelleen huterassa mökissäsi huutaen
syyttelemässä äitiä ja isää, jotka eivät laittaneet sinua rakennusmestarikouluun,
kun heidän kaikki voimansa menivät omien tönöjensä kasassa pitämiseen.

Vaan olisivatkohan nytkin valmiita laittamaan mokoman hupakon hoitoon...
eli ollen mahdollisesti EDELLEENKÄÄN kykenemättömiä itse näkemään,
mitä huteruuksia olisi heidänkin taholtaan korjattavissa vastaantulemisella ja anteeksipyynnöinkin.

Lainaus
Ole aikuinen, itsevaltainen: tee ja opiskele nyt mitä haluat,
ja ole kiitollinen vanhemmillesi mallista, jonka he antoivat,
jotta löytäisit itsestäsi tuon halun tehdä paremmin.

Taikka: ole nyt MIES ja kaadu saappaat jalassa
- anteeksipyytämättömyyden ketjuun valettuna (= valheeksi iskostautuneena)
väärinteon kiertokulun marionettina.

Kiitollisuus on valttia ja toisinkin menettelyn jalon taidon harjoittaminen,
myös anteeksipyyntöä viljellen.

Minä... pyydän... anteeksi... NYT.

 smitten
tallennettu
Mio
Astroholisti
*****
Viestejä: 1482


Ea Mai


Profiili
« Vastaus #10 : 25.07.2007 13:03:47 »

Miten suhtaudutte tuohon viallisuuskuvan antamiseen, jossa perinteisesti on kyse siitä, että vanhemmat projisoivat lapsiinsa omia minäkehyksiään, joita ovat omassa elämässään saaneet ja täten jatkamalla lankavyyhdin keräytymistä yrittävät puhdistaa peiliään?

Meinaan yleisesti ottaen jos vanhemmat sanovat lapsen olevan jossain viallinen niin kysehän on heidän omista vioistaan tai minäkuvakäsitysopinnoista eikä lapsen sisämaailmasta.. Monet lapset ovatkin vanhempien välisten suhteiden pelinappuloita..

Kuinka paljon harhajörinää luodaankaan syytämällä omaa skeidaa toisten niskaan!  buck2
tallennettu

The clay of reality is molded in dreams
Mika-Matti
Vieras
« Vastaus #11 : 25.07.2007 13:21:12 »

 :Smiley

Projektiivinen identiteetti tuntuu olleen "maan suola".

On helpottavaa tunnistaa omissa vanhemmissaan se,
kuinka heitä kohdeltiin
ja kuinka heidän kohtelijoitaan kohdeltiin
ja...  Undecided

Nyt waan olen päättänyt olla sellainen määränpää,
jossa muille oman vaivansa siirtämisen "rapaketju" eikun katkeaapi!

Hiphei, antaen anteheksi, sula hepsula vei...  Smiley
« Viimeksi muokattu: 25.07.2007 13:22:51 kirjoittanut Mika-Matti » tallennettu
Buf~
Kohtuuastroilija
**
Viestejä: 249



Profiili
« Vastaus #12 : 25.07.2007 13:30:50 »

Kun isäni sairastui parantumattomasti ja tiesi kuolevansa, siskoni sanoi nyt se varmaan pyytää anteeksi. Eikä pyydä sanoin ja vaikka olisi pyytänytkin en sydämmessäni olisi antanut anteeksi. En vieläkään ole vaikka kuolemasta on jo kuusi vuotta aikaa. Itselle varmaan olisi parempi jos pystyisi.
tallennettu

Aurinko Skorpioni Kuu Neitsyt
Nouseva Neitsyt
Metalli-sika
Sininen planetaarinen yö
Mirjam*
Kanta-astroilija
***
Viestejä: 313


Maata ei peritä isiltä, vaan on lainassa lapsilta


Profiili
« Vastaus #13 : 25.07.2007 13:38:17 »

Niin, taitaa minunkin sisälläni asua pieni-haavoittunut-mörrimöykky, joka ihmettelee, miksei siltä koskaan anteeksi pyydetty. Enkä usko, että montaa tapahtumaa tullaankaan koskaan pyytämään.
Joskus tuo mörris, on ollut hyvin vihainen, raivoisa ja vaatinutkin sitä hiljaa ja vähemmän hiljaa. Se ei auttanut. Ei auttanut myöskään mökötys. Mitä sille sitten oikein voisi tehdä.
Se mitä on koettu, on koettu ja se on muuttumaton tapahtumana. Sen merkitys on muutettavissa, ei konkretia.
Konkreettiset tapahtumat ovat ikuisuuden pankissa ja ovat muokanneet maailmaa ja elämää siksi mitä se on nyt. Minuakin.

Miksi sitten joku ei halua pyytää anteeksi....
Ehkä siksi, ettei tiedä haavoittaneensa.
Ehkä siksi, ettei kestäisi omaa syyllisyyden kohtaamistaan ja osuuttaan siitä, miten elämä meni ja on mennyt tähän asti.
Ehkä siksi, ettei tiedä, että anteeksi voi saada ja armoa on olemassa.
Ehkä siksi, että sillä on vain jokin merkitys hänen elämässään, jolle mitään mieltä tai järkeä ei keksi se, jolta pitäisi pyytää anteeksi.
Ehkä siksi, että loukattu ei löytänyt omassa elämässään sitä samaista sisäistä "kipua", jota levittää ympärilleen "hyvyyden viitassa" itselleen....

Tuo mörris on kyllä silti ystäväni ja hyvä sellainen.
Se muistuttaa minulle ihmisen haavoittuvaisuudesta. Se on opettanut avoimuutta.
Se on kertonut minulle, miten kipeää ja syvää ja pelottavaa, jollekulle voi olla kohdata syyllisyytensä ja virheensä, niin pelottavaa, että sen edessä on valmis luopumaan jostain kauniista ja hyvin hyvin merkityksellisestä, joka voisi avautua anteeksi pyytämisen myötä. Sen pitää todella syvä pelko. Haluanko siis satuttaa tällaista pelkäävää, vaatia siltä jotain lisää.... onko siinä mieltä lopun viimeksi...
Onko minulla oikeus repiä toisen syvääkin syvemmät haavat auki tai vaatia niitä revittäviksi auki, siksi, että minulta pyydettäisi anteeksi. Enhän minä lopultakaan voi tietää, mitä sieltä haavasta tulisi esiiin hänelle....

Ja oikeastaan..... vanhemmat, ne sitkeimmätkin anteeksi pyytämättömimmät, pyytävät ihan hiljaa anteeksi... sydämessään.... uskon siihen vahvasti, vaikka itse ajoittain äidyn mörrittämään, että niin ei olisi.
Itseasiassa se ei sido minua itseä mihinkään, jos minulta ei pyydetä anteeksi.
Ehkä se jättää jonkin ihmissuhteen vähemmän rikkaammaksi henkisesti ja sisällöltään, mutta ehkä sillä on siten jokin tarkoitus... joka on laajempi kuin vain minun elämäni ja hänen elämänsä....
Ei ole mitään valmista ainutta oikeaa mallia millainen on hyvä elämä.
Anteeksianto on valtaisa armon kokemus ja tarpeellinen, mutta johonkin tarvitaan myös, sitä ettei aina ole anteeksi kaikkea annettu ja pyydetty.
Anteeksiannosta jos teemme taas yhden uskonnon mitä kohti menemme hikihatussa ja perustamme yhteisöjä ja firmoja sen edistämiselle... lienemme menettävän jälleen kerran jotain arvokasta elämässä... jotain aitoa, joka tapahtuu, kun sen annetaan tapahtua... Smiley





tallennettu

Totuus ja Vääryys kylpivät yhdessä.
Vääryys nousi ensin vedestä ja pukeutui Totuuden vaatteisiin. Koska Totuus ei puolestaan halunnut pukeutua Vääryyden vaatteisiin, hän liikkuu alastonna.

https://www.astro.fi/blog/Mirjam%252A
Mika-Matti
Vieras
« Vastaus #14 : 25.07.2007 13:39:18 »

Minunkin isäni kuoli noin kuusi vuotta sitten.
Olen kuitenkin ainakin luullut antaneeni hänelle anteeksi hänen sitä pyytämättäkin.

Anteeksiantamattomuus on kuin näkymätön sidos,
joka liittää ihmisiä ja tapahtumia yhteen.

Siksi pyytämällä anteeksi voi suoda itselleen anteeksiannon,
joka laukaisee siinä toisessakin osapuolessa
anteeksiantamisen
eli kyse on kaiketi silkasta
katkaisuhoidosta,
kaunan poistosta ja
ratkaisukeskisyydestä oman elämänsä luonnissa
- entisen avulla ehommaksi.

 Smiley
tallennettu
Sivuja: [1] 2 3
  Tulostusversio  
 
Siirry: