Moikka moi
Itselläni on kokemusta kahdesta Neitsytmiehestä. Kummankin olen tuntenut lapsuudesta saakka ja jonkinlaista vipinää on ollut kummankin kanssa (ei tosin enää, mutta silloin joskus teininä.) Totta puhuakseni törmäsin molempiin uudestaan näin aikuisena. Kumpikin on edelleen sinkku... :
Itse asiassa suhteeni katkesi molempiin, kun yhteydenpito heidän puoleltaan katkesi ja toinen muutti työn perässä ulkomaille. Luulin todellakin, että en enää kuule heistä kummastakaan edes ystävänä, kunnes molemmat jotenkin saapuivat takaisin ympyröihini ja jonkinlainen ystävyys taas alkoi olemaan arkipäivää. Tosin nyt nuokin päivät on takana
Itse en kerennyt hyvästellä, kun tajusin, että molempien oli taas aika vaihtaa maisemaa. Ehkä kriittisyys taas ajoi meidät eroon tai se, että näkee niin selvästi itsensä juuri siinä toisessa ja se sitten välillä on niin haavoittavaa, että ei jaksa
Vaikka toisen ymmärtäminen on niin luontaista, niin kuitenkin yhteinen ymmärrys ja kommunikointi jää niin neutraaliksi, että rakkaus kuihtuu
kohdallani varjosti liikaa se, että olen tuntenut heidät natiaisesta lähtien ja sitä kautta itselläni on ollut etulyöntiasema heidän kaikkiin oikkuihinsa ja sitä kautta "lupa" olla hyvinkin kriittinen heidän tekemisiinsä... samoin kuin heillä minun
Mutta kyllä maailmassa on tilaa toimivillekkin Neitsyt-suhteille
Isovanhempani olivat molemmat Neitsyitä ja olivat onnellisesti naimisissa kuolemaansa saakka. Niitä erimielisyyksiä ja keskinäistä nokittelua kyllä oli... sen ovat kaikki sukulaisemme saaneet kuulla moneen kertaan
-Neitsytnainen