seuraava »

[Ave^^]

Se oikea?
Maailma on täynnä niitä oikeita, ja jokainen heistä on myös omallaan tavallaan väärä. Ihmissuhteet ovat hyvä keino kehittyä, joten kannattaa olla avoin kaikenlaisille ihmisille.
Valitsin siis "jonka itse päätät" 

[^^Queen Nefertiti^^]

just noin ajattelin 9.-10.2 ravun kanssa; oikea mutta väärä

   sama homma, en ymmärrä miten se on sinkku, ei se täysin sit. kammoinenkaan ole, koska tiedän sen rakkauselämästä

sitäpaitsi itse olen    joka on ehkä vähän.. peluri..
siis vähän..

[T-H]

Itse olen hieman päälle 30+ ja nyt musta alkaa tuntumaan että vois ehkä sitoutua kait kunnolla. Mikäpä kiire tässä on ollut aiemmin. Henkisenkasvun paikka se on mulla ollut tähän asti ihan kaikkineensa.

Kuitenkin Se Oikea on niin hankala käsite. En tiiä, katsotaan.

[T-H]

Mites KristinA on sun kohdalla tää juttu? Sori jos en jaksanut plarata läpi tätä topikia...

Ja vielä, mihinkään ei ole kiire...

[T-H]

No tuota, ainakin toi keltainen teksti häikäis silmiä. Olihan tuossa jos sun mitä selitetty. Ootko muuten itse ulkomaalainen, ainakin tuon kuvasi ja nimesi perusteella vois olettaa?

No joo, totta on se, ettei oikeen kaikissa suomimiehissä ole sitä haluttua munaa. En vain tiedä, mutta usein suomimies kalpenaee ainakin mun miesmaun (intiaanimiehen) rinnalla. Poikkeuksiakin löytyy kyllä täältä kotosuomesta; hitto vie

[T-H]

fia kirjoitti: Mun on vaikea kuvitella, että ihmisen elämässä olisi vain "se yksi ainoa ja oikea

- No niinpä. Niin moninainen on tämäkin ihmissuhdeasia. Monesti mä taas mietin, et kun tuntee ihmisiä jotka vuosia olleet yhdessä. Mä taidan olla vain niin erilainen persoona; liika yhdessäolo muka ahdistaa ja välillä haluaa liitää iha yksin. Ihan kauhistuttais joku vakiutuminen kuten avioliitto. No way!

[Kotkansilmä]

                               


            Sitoutumalla itseensä, saavuttaa päämääränsä. ! ??


                                 

                                         

                                                   

                                                           

[aQuarius~]

Todella vaikea kysymys. Onko se oikea se kenen kanssa vietät loppuikäsi, ketä rakastat aina mutta suhde loppuu lyhyeen vai se ketä et ikinä saa mutta silti se kummittelee mielessä? 
Itse uskon että jokaisen elämässä on se oikea mutta kaikki eivät ole valmiita siihen. Tunnen monia jotka ovat viettäneet monia kymmeniä vuosia onnellisesti ilman sen suurempia ongelmia, mutta luulen että sellaisten ihmisten jotka tähän pystyvät tuntevat itsensä todella hyvin ja ovat kokeneet ja nähneet juuri sen verran ettei enään tarvitse kokea sitä samaa Kärsivällisyyttä, paljon työtä ja vielä enemmän rakkautta

Vaikea sanoa eräästä ihmisestä onko hän minulle se oikea, mutta sellainen tunne minulla on ollut monia vuosia vaikka onhan minulla ollut monenlaisia miehiä ja olen oppinut heidän avulla että tämä yksi on aina ollut mielessäni. Nyt olemme olleet pelkkiä ystäviä vaikkakin vähän erikoisempi ystävyys taitaa olla ja odotan jotain suurta tapahtuvan meijän välillä.. Antaa ajan näyttää tuleeko takaisku vai joku muu... 

Jotkut asiat on tarkoitus tapahtua

[Kotkansilmä]

                                                    

 

                   Haloooo !!   Kuka onkaan keksinyt, että elämään sitoutuminen

                     tarkoittaa nimeenomaan samaan henkilöön lukkiutumista.

                        Sehän on jo maailmankaikkeuden kannalta aivan

                           väärä lähtökohta, eihän niitä geenejä

                               jaeta silleen, yksittäin, kokonaisuutta

                                  ajatelematta, siis ihan ihmiskuntaa.

                                     Ja silleen...


                                                             

[T-H]

Saturnalian kanssa olen samaa mieltä tuosta loppuelämän sitoutumisesta. Liekkö edes sellaista miestä mulle, että mukamas loppuelämä oltais yhdessä. En tiiä. Nyt viime kuukausina ollut jos yhden kanssa aina pientä säpinää, mutta kas kummaa, jossain vaiheessa alkaa tökkimään. Yks on joko hidas, toinen riippuvainen jo pelkästään haleista, että niitä satelee kuin pisaroita; EI KIITOS SELLAISTA! Yhtä piti kuin potkia persuuksille, että luistais jotenkin; EI SEKÄÄN TAPA OLE HYVÄ MULLE!

[Kotkansilmä]

                                   

            Se on totta, ihmisenä oleminen ei ole helppoa, ei tosiaan.

               Mutta se, että täällä pohditaan sellaista ikuisuuskysymystä kuin,

                   pitääkö sen jatkua tuon ?? kanssa koko IKÄ ?

                        Ajatelkaa HÄNET vierelleen dementikkona.

                             Kivaa on tuo hoito työ, kun ei

                                 tarvitse mennä edes ulos.


                                                   

[T-H]

Mitäs mieltä ootte te, jotka ootte kanssa vielä sinkkuja, että koetteko olevanne ronkeleita (vanhan kansan sanonnan mukaan)?

Joillekin vain se korkeatasoinen on se mitä etsii!

[Eileithyia]

Mitäs mieltä ootte te, jotka ootte kanssa vielä sinkkuja, että koetteko olevanne ronkeleita (vanhan kansan sanonnan mukaan)?

Joillekin vain se korkeatasoinen on se mitä etsii!

Minä en pahemmin mitään etsi, mutta jos ajattelen rakastumista niin kyllä sen täytyy tuntua KUNNOLLA ja SYVÄLLÄ sielun syövereissä ja sopukoissa. Ei mitään perhosia mahassa tai sydän hakkaa tuhatta ja sataa soopaa. Sellainen on vain pintapuolista ihastusta eikä kestä. Elikkä, ehkä olen ronkeli. No minkäs teet. 

[T-H]

No kun mun isän sisko ja enon vaimo sanovat naureskellen mulle, että taidat olla ronkeli. Voi että mitenkä tympeä sana muuten

No tuota, kyllä jos ihastun ihan kunnolla niin mulla oikeen kourasee syvältä alavatsasta; se tuntuu NIIIN hyvälle

[Asterix]

Lukaisin nopeasti tätä ketjua, mielenkiintoisia ajatuksia.

Mietin tuota, että mitä tuo "ronkeli" ihan oikeasti käytännön tasolla on?
Onko se sitä, että oma itsetunto ei käytännön tasolla riitä pitämään/edes aloittamaan suhdetta?

Täällä moni kirjoittaja on innoissaan kirjoittamassa uudesta ihastuksesta,
mutta jo sitten jo pian saa lukea rivien välistä ensimmäiset vihjeet suhteen kariutumisesta,
kun aletaan kyselemään muilta kirjoittajilta kautta rantain, että tykkääkö/rakastaako se oikeasti minua,
miksi se tekee niin tai noin ja niin ja nyt alkaa vtuttamaan koko tyyppi.

Valitseeko suurin osa ihmisistä "väärän" ihmisen tai sitten ottaa sen ensimmäisen,
joka osoittaa edes pientä kiinnostusta ja sitten laittaa muuttumisleikin pystyyn
muuttaakseen partnerin mieleisekseen ja itkee sitten,
kun tyyppi (joka haluaa olla oma itsensä sellaisena kuin on) lähtee kävelemään?

Vai... Valitseeko suurin osa ihmisistä sellaisen, joka on hiukan ikään kuin "remonttia vailla",
joka on helppo saada ja alkaa fixaamaan tyyppiä mieleisekseen
ja kun tyyppi on itsevarmempi, hän haluaakin käyttää sitä itsenäisyyttään ja häipyy omille teilleen
ja jättää toisen ihmettelemään, että mikä kiittämätön paskiainen, autoin ja tuin häntä siinä ja tuossa
ja tässä kiitos?

Miksi ei vain voi valita sellaista tyyppiä,
jonka kanssa oikeasti voi kuvitella olevansa kaikin puolin onnellinen?

Miksi ei voi liikkua seurassa/ympyröissä, josta oikeasti haluaa sen partnerin?

Karkeasti ilmaistuna, taksikuski ei muutu menestyväksi liikemieheksi,
ja kova liikemies ei muutu runoilijaksi, taidemaalariksi tai edes muusikoksi,
vaikka kuinka pussaat. :