seuraava »

[T-H]

Ei todellakaan ole kysymys itsetunnosta tai sen puutteesta. Ronkeli on sellainen, ettei tunnu oikee kukaan kelpaavan.

[Asterix]

Niin-niin, mutta miksi ei kukaan kelpaa?
Tarjonta on huonoa/pientä syystä tai toisesta (esim. vääränlaiset sosiaaliset piirit tai itsessä on jokin merkittävä vika)
vai ylemmyyden tunto (lausutaan huono itsetunto, joka pönkitetään näennäisellä itsensä ylentämisellä ja muiden alentamisella) muita kohtaan on vailla vertaansa?


Esimerkkinä omasta elämästäni;

Suomessa asuessani olin tosi yksin ja enkä välittänyt seurustelusuhteista.
Syy tähän oli se, että ihan rehellisesti pidin itseäni liian hyvänä jollekin suomalaiselle mamman junttipojalle,
oli koulutus ja asema ihan mikä vain.

Rakastan korkeakulttuuria, hienostuneita tapoja, tiettyä snobailua, luxusta
ja värikästä ja rikasta perinnettä henkisessä sivistyneisyydessä,
joten tottakai, suunnistin sinne, missä sitä löytyy, -hienostuneeseen Wieniin.
(toki tosiasiassa siihen muuttoon oli muitakin syitä, mutta se ei nyt kuulu tähän topiciin)

Rakastan myös tulla huomioiduksi miehen taholta kuin prinsessa.
Rakastan miehen palvontaa, antaa lahjoja, rakastan kukkalähetyksiä, yllätyksiä jne.

Tälläinen ei vain kuulu suomalaiseen tapakulttuuriin, joten suunnistin sinne,
missä se kuuluu normaaleihin tapoihin. En siis jäänyt Suomeen valittamaan,
miksi miehet sitä tai tätä ja niin.

En voisi kuvitellakaan suhdetta jonkun sellaisen kanssa,
jolla ei ole korkeakoulu/yliopisto tason koulutusta ja/tai asemaa ja valuuttaa.
Vietän siis aikaani sellaisissa harrastuksissa, menoissa, juhlissa, paikoissa ja muissa sosiaalisissa
ympyröissä, joissa tälläiset ihmiset viihtyvät ja tutustun sellaisiin ihmisiin.

Ajattelen niin, että itselleen pitää olla rehellinen ja tietää mitä haluaa ja mikä tekee onnelliseksi,
oli se sitten mitä vain ja sanoi muut mitä vain.

Jos tunnistat itsessäsi ärsyynnystä, eli kateuden piston kuullessasi jotain positiivista tarinaa
jonkun toisen elämästä, niin tiedät, että syvällä sisimmässäsi se on juuri sitä, mitä itse haluaisit kokea
ja sitä ääntä kannattaa kuunnella.

Olen aivan liian laiska ja saamaton muuttaakseni jonkun ihmisen itselleni mieluisaksi.
Ennemmin valitsen jonkun valmiin,
jonka voin hyväksyä sellaisena kuin hän on ja rakastua/ystävystyä/what ever.

Uskon, että rakkautta voi hiukan ohjailla ainakin sen verran, että ei tarvitse yrittää
jostain sovinistisesta taksikuskista tehdä sulavaa charmanttia intellektuellia prinssiä
hurmaamaan itseni ja muut, jos nyt oikein karrikoiden mietin.
 
Ne piirinsä, joissa viihtyy, voi valita. Seura tekee kaltaisekseen, mutta ei ihan kuitenkaan
-aina sen taustan sieltä näkee/aistii.

[T-H]

Saturnalian kanssa olen aikalailla samaa mieltä. En kuitenkaan napise siitä, että olen täällä Suomessa, sillä uskon jollain tapaa, että ehkä vielä kohtaan sen oikean. Tasoistani seuraa ei vaan ole löytynyt, ja jotenkin tuntuu ettei tästä kaupungita löydy missä asun. Ei se mitään jos kaukosuhde, jos kumppanin kaikinpuolin ihanan tapaisin. Onhan noita ollut - pitempiä ja taas lyhyempiä suhteita. Aina vaan alkaa jossain vaiheessa tökkimään!!

Materialistinen elämä ei ole koskaan kiehtonut; Esim. prinsessamainen hömpänhömppa! YÖKS!

[T-H]

Varmaan mun pitäis mennä Pohjois-Amerikkaan, ettei mun tartteis alkaa valittaan kun ei ketää kohtaa. Tämä intiaanius on sen verran erikoinen asia mulla, että moni mies menee sanattomaksi jos tutustuu pidemmän päälle. Tai vieroksuu asiaa, tai se on outo. Ei musta päältä päin huomaa, et tossa on "inkkari" mutta osittain kyllä jonkinverran.

On vaan niin perkeleen vellihousuja tai muuten vaan niin harmaan nihjakkeita ollut osittain tarjolla, et goodbay pitänyt sanoa! 

[Norna]

 Niistä kaikista jotka elämääni tavalla tai toisella ovat tallustelleet, kuinkakohan monesti oli suurin ihastumisen kohde juuri se tavoittamaton ukkeli? Enkä mä edes tajunnut kuin vasta jälkeenpäin että oli siinä ympärillä koko ajan ottajia, mutta kun ei kelvannut. En edes huomannut heitä, sitä vastoin surkuttelin itsesäälikohtauksina sitä kun Kukaan Maailmassa Ei Tahdo Mua  .
 Ja kuinkakohta monesti niihin tavoittamattomiin miehiin liittyi eniten ne omat unelmakuvat, illuusiot ja ne surullisenkuuluisat projektiot?

 Running down the dream.

[T-H]

Oi DolveVita! Juuri noi... *huokaus*

Voi kuinka monet kymmenet kerrat olen kerennyt luomaan kuvaa "omasta" miehestäni; millainen ääni, kävelytyyli, eleet, ilmeet... Ja NIIIN monesti olen saanut vai pettyä!

Tuo aiemmin laittamani miehen kuva; HÄN

[Eileithyia]

Minusta se ronkelimaisuus on sitä, että tavallaan näkee jo ennakkoon sen suhteen tulevaisuuden. Siis sen mitä Sasha selitti, että alkaisi kuitenkin jossakin vaiheessa tökkimään kun ensi-ihastus on haihtunut. Eli siis kyseessä ei olisi oikea rakkaus, pelkkä hetken huuma. Miksikä siis vaivautua aloittamaan mitään, jos menee poikki kuminkin.

Tai en tiedä.

Tällä ronkelilla tosin ei ole edes ehdokkaita, niin en tiedä sitten voiko minua määritellä ronkeliksi.  "Ei huoli ketään, mutta kun ei ole ketään keitä voisi huolia". Kait ronkeleilla pitäisi olla edes jotain minkä suhteen ronkeloida, niin että voitaisiin kutsua ronkeliksi.  Tulipa monimutkainen selitys.

Sosiaaliluokalla ei ole minulle väliä, itse olen "alemmasta" sosiaaliluokasta jos niin voi nykyään sanoa. Joskus olisi kyllä siistiä päästä vaikka yhdeksi illaksi pyörimään kunnon rikkaiden juhliin jonnekkin linnaan.  Jossa kukaan ei tuntisi minua, taustaani tai mitään. Sitten tekisin mystisen katoamisen. En minä sellaista elämää pitkään kestäisi.

Kyllä minä olen naimissa tanssin kanssa.

[Asterix]

Niin, en tarkoittanut kirjoituksellani sitä, että pitäisi olla jokin sosiaalinen luokitus miehellä,
vaan sitä, että pitää olla itselleen rehellinen siinä (valintavaiheessa), millaisen kumppanin haluaa,
ettei sitten yritä muuttaa sitä toista joksikin sellaiseksi, mitä hän ei ole.

Joku tykkää taksikuskeista, toinen maajusseista, toinen taiteilijoista jne.
mutta tästä ei ollut kysymys kirjoituksessani, vaan siitä, että pitää tiedostaa realiteetit,
että jos esim. toivoo mieheltä huomiomista tai odottaa käyttäytymistä
jollain tietyllä tapaa, että onko hänellä siihen puitteita/mahdollisuuksia taustoistaan
ja nykyisestä elämäntilanteestaan.


Siksi tuo esimerkki omasta itsestäni.

Sosiaalisilla puitteilla on paljon vaikutusta ihmisen kiinnostuksiin, ajankäyttöön,
ajattelutapaan, käyttäytymiseen jne. ja niillä taas on paljon vaikutusta parisuhteeseen,
joten ei niitä pidä aliarvioida.

Jos haluaa mieheltä aikaa esim. matkusteluun ja tykkää pukeutua Pradaan ja Versaceen,
niin tuskin esim. maajussilla on siihen mahdollisuuksia tai edes kiinnostusta.

[Asterix]

Mutta tavallaan, tuohan juuri on ronkeliutta (uusi sana  ) ja minun mielestäni pitääkin olla ronkeli. Miksi olisi jonkun sellaisen kanssa, joka ei pätkääkään kiinnosta.  Ja ei se ole haavekuvissa leijumista, jos aistii ihmisestä asioita. Se on elämänkokemusta, ihmistuntemusta 

Heh..! Tuli sitten esimerkistettyä tuo sana niin että itsekin tajusin...

[Eileithyia]

Niin, en tarkoittanut kirjoituksellani sitä, että pitäisi olla jokin sosiaalinen luokitus miehellä,
vaan sitä, että pitää olla itselleen rehellinen siinä (valintavaiheessa), millaisen kumppanin haluaa,
ettei sitten yritä muuttaa sitä toista joksikin sellaiseksi, mitä hän ei ole.

Joku tykkää taksikuskeista, toinen maajusseista, toinen taiteilijoista jne.
mutta tästä ei ollut kysymys kirjoituksessani, vaan siitä, että pitää tiedostaa realiteetit,
että jos esim. toivoo mieheltä huomiomista tai odottaa käyttäytymistä
jollain tietyllä tapaa, että onko hänellä siihen puitteita/mahdollisuuksia taustoistaan
ja nykyisestä elämäntilanteestaan.


Siksi tuo esimerkki omasta itsestäni.

Sosiaalisilla puitteilla on paljon vaikutusta ihmisen kiinnostuksiin, ajankäyttöön,
ajattelutapaan, käyttäytymiseen jne. ja niillä taas on paljon vaikutusta parisuhteeseen,
joten ei niitä pidä aliarvioida.

Jos haluaa mieheltä aikaa esim. matkusteluun ja tykkää pukeutua Pradaan ja Versaceen,
niin tuskin esim. maajussilla on siihen mahdollisuuksia tai edes kiinnostusta.

Ymmärsin kyllä ja olen ihan samaa mieltä kanssasi. 

Niin no kait minä sitten olen ronkeli, Satu. 

[Asterix]

Ymmärsin kyllä ja olen ihan samaa mieltä kanssasi. 

Niin no kait minä sitten olen ronkeli, Satu. 

 

[Kotkansilmä]

                             


                  Toinen vasemmalta.  Uskokaa, tai sitten ei, mutta jokatapauksessa

                      vuosien jälkeen olette sitä mieltä, ja vahvasti. Tosin muisti,

                          egon todellinen osallistuja, on ihan samaa mieltä, siis

                              ihan mitä tahansa mieltä. Nauttikaa itsessänne.


                                                           

[T-H]

Jos se oikea tulla tupsahtais taidepiiristä. En sitten tiedä, kaksi taidehörhöä yhdessä, mitäs siitä sitten tulis?! Kun en mä vaan tiedä. Ihastumisia tulee aika tiuhaan, mutta samalla taas myös tylsistymisiä.

[Kotkansilmä]

                                             

                Onhan se ihanaa ja vielä samalla kanavalla kaikenaikaa. Mutta kun, ja joskus,

                   ensi huuma tasoittuu, niin " samalla " aaltopituudella seilaaminen alkaa

                      puuduttaa, eikä ristiriidat ole enää kaukana. Unohda turhat !!


                                                               

[T-H]

*Hajottaa*

Jos on uniin uskominen - mitä alitajunta mulle kertoo ja paljastaa, niin toivoisin että uneni mystinen mies ois jonakin päivänä totta.