seuraava »

[Eileithyia]

Minun mielipiteeni "siitä oikeasta" on se, että se riippuu täysin elämästä ja siitä mitä sielu on päättänyt tässä elämässä kokea. Joillekin on se yksi ja sama jonka kanssa on sovittu että tämä elämä vietetään yhdessä ja joku kuolee yksinäisenä. Jos ei tässä elämässä niin ehkä sitten seuraavassa, big deal..

[T-H]

Sen verran komppaan, että -se oikea- on jokaisella tuolla jossakin. Ei pidä paikkaansa. On paljon ikisinkkuja/vanhojapiikoja (kauhea sanaleimaus) jotka eivät ole koskaan löytäneet kumppaniaan. Toi termi hakkaa aika kovaa päin kasvoja!

[Ave^^]

Tossa Se oikea -ajattelussa on vielä sellainenkin puoli, että se voi ajaa jotkin ihmiset ajattelemaan, että koska minulle nyt joka tapauksessa on joku tarkoitettu niin ei tässä tarvitse kuin odotella. Kotoa ketään ei kuiteskaan tulla hakemaan, ja sitten petytään kun ei sitä oikeaa kuulunutkaan oven taakse. Ihmisiä pitäisi kannustaa elämään ja kokeilemaan, usein ne suuret rakkaudet syntyvätkin vähän niinkuin vahingossa.  Ja olla valikoimatta. Se on tärkeää. Kenenkään kanssa ei ole täydellistä. Ja se epätäydellisyys juuri onkin niin ihanaa. 

[T-H]

Pitää olla aika tööt, jos erehtyy jäämään siihen ajatteluun, että se oikea on tuolla jossakin - kunhan tässä odottelen prinssi/prinsessa rohkeaa.

Totta on se, että kun laittaa vipinää kinttuihin ja lähtee menee, niin voi tulla niitä ihania tupsahduksia eteen...

Odottamatta parempi!

[Ave^^]

Jep, elämä on juuri sellainen kuin miksi sen itse teet. 

Mutta kyllä sitä itsekin liian usein kulkee tuolla laput silmillä ja jää hirveän paljon hyviä tyyppejä huomioimatta.. Mutta nyt on kevät. Jos se auttas. 

[nikki]

kuulin tälläsen väittämän,että maailmassa on sinulle "juuri se oikea" vaihtoehtoja n. 300, olisko ollut ihan joku tieteellinen tutkimus?
se että näistä kohtaisi edes sen yhden,on todennäköisyydellä samaa kuin neulan löytäminen heinäsuovasta?

[T-H]

Avee Sinäpäs sen sanoit.

Nyt laput pois silmiltä ja katse eteen ja sivuille.

Vilkuilemisiin

[julyette]

Eli oikein hauskaa kevään jatkoa sulle, kyllä se onni voi kolkutella ennemmin kuin odotatkaan, pidän peukkuja 

  Kiitosta paljon. Tiedä miksi, mutta tämä kevät on ollut poikkeuksellisen alavireinen ja jotenkin toivoton ja jostakin syystä suurin pilvisyys on kohdistunut juuri tuohon kumppaniasiaan.
Minulla on aina ollut sellainen sisäinen tunnetila kumppanista, jostakin aivan erityisestä miehestä. En ole koskaan mieltänyt häntä täydelliseksi, niin kuin Ave tuolla kirjoitti, enkä suhdettakaan hänen kanssaan ole miksikään ruususaduksi ajatellut. Hän on vain hän. 
Tänä keväänä olen jotenkin kadottanut uskon häneen ja näihin asioihin.

koska minulle nyt joka tapauksessa on joku tarkoitettu niin ei tässä tarvitse kuin odotella. Kotoa ketään ei kuiteskaan tulla hakemaan

Juu, en minäkään sentään ole odottanut, että kukaan kotiovelle tulee, vaikka niinkin kyllä voi käydä. Veljeni ex todella aikoinaan yhtenä iltana ilmestyi hänen ovelleen: "Hei mä olen NN:n puolituttuja, ei olla tavattu, mut NN ei päässy itse tuomaan tätä, joten mä lupasin sen puolesta tuoda." 

[Veskari-83]

Kiitosta paljon. Tiedä miksi, mutta tämä kevät on ollut poikkeuksellisen alavireinen ja jotenkin toivoton ja jostakin syystä suurin pilvisyys on kohdistunut juuri tuohon kumppaniasiaan.
Minulla on aina ollut sellainen sisäinen tunnetila kumppanista, jostakin aivan erityisestä miehestä. En ole koskaan mieltänyt häntä täydelliseksi, niin kuin Ave tuolla kirjoitti, enkä suhdettakaan hänen kanssaan ole miksikään ruususaduksi ajatellut. Hän on vain hän. 
Tänä keväänä olen jotenkin kadottanut uskon häneen ja näihin asioihin.

Itse olen kokenut nuo asiat lähes samalla tavalla, mutta syytä on omaa resonanssia muuttaa sellaiseksi enemmän "kyllä minä onnistun ja löydän" tyyppiseksi Kannattaa kokeilla vaikka yksi päivä vaan hymyillä kaikille kauniisti takaisin, ja olla oma viehättävä itsesi eikä pelästyä jos joku katsookin sinua hieman pidempään, se kun tuntuu jotenkin niin ihanalta

Ei sitä koskaan voi tietää mistä se sinulle sopivin voi putkahtaa esille, eli tosiaan kuten aiemmin tossa sanoivatkin, laput vaan pois silmiltä ja avoimin mielin liikkeelle.

[- Kastehelmi -]

kuulin tälläsen väittämän,että maailmassa on sinulle "juuri se oikea" vaihtoehtoja n. 300, olisko ollut ihan joku tieteellinen tutkimus?
se että näistä kohtaisi edes sen yhden,on todennäköisyydellä samaa kuin neulan löytäminen heinäsuovasta?

Olispa mielenkiintoista tietää mihin tuo luku perustuu...

Vai, että avoimin mielen... Joo-o... kuitenkin törmään taas johonkin maamerkin edustajaan (maapainotteinen kartta, eihän se pelkkä aurinko kaikkea sanele), joka näkee mussa jotain "erilaista" = syvällisyys, tunteikkuus, salaperäisyys, intohimo jne. Ja haksahdan häneen, koska näen hänessä jotain "erilaista" = positiivisuus, eteenpäinpyrkivyys, maanläheisyys, turvallisuus, käytännöllisyys jne. Hetken kaikki on mahtavaa, olen löytänyt rinnalleni itseäni sopivasti täydentävän "tosimiehen" ja hän syvästi tuntevan, sopivan pippurisen pakkauksen. Pari kuukautta myöhemmin: ne asiat, jotka koimme aluksi viehättävinä "erilaisuuksina", ovat nyt vähemmän viehättäviä "erilaisuuksia". Nyt tunnemaailmaltaan huomattavasti itseäni köyhempi mies lähinnä pelkää syvällisyyttäni. Hän on huomannut, että pystyn lukemaan häntä kuin avointa kirjaa ja hän haluaisi pitää kannet visusti kiinni. Vaarantunteesta viehättynyt kolli, pelkää  nyt mustavalkoisuuteni tuomaa lievää arvaamattommuuttani, jätetyksi tulemista ja sitä, että saa vihani niskaansa. Minä olen huomannut miten vieras sana itsensätutkiskelu hänelle on, tuntuu siltä, ettei hän ihan oikeasti ikinä pohdi mitään tunneasioita, kuten esim. omaa suhdettaan ulkomaailmaan. Hän ei osaa, eikä häntä huvita katsoa peiliin ja minä alan väsyä selittämään hänelle mitä minun mielestäni hänen pitäisi siellä nähdä. Hänen positiivisuutensa alkaa riepomaan minua, kun eihän aina voi olla kivaa! Hän taas pelkää, että aina kun avaan suuni yritän raahata häntä mielen hämärille poluille ja eksyttää hänet sinne. Minustakin tulee pelokas, koska olen satsannu juttuun tunnetasolla niin kovin paljon ja pelkään loukkaantuvani. Tiemme erkanevat, mutta hän ei haluaisi päästää minusta kokonaan irti, koska tarjoan hänelle jotain ainutlaatuista. Hän ei pysty päättämään haluaako sitä vielä vai ei. Minä alan uhkailla häntä "kaikki tai ei mitään-asetelmalla" ja hän yrittää rauhoitella minua. Minäkin otan etäisyyttä ja hän yrittää tunnustella, josko olisi mahdollista saada minusta vain se kiva puoli. Sehän ei tietenkään onnistu. Parin uhkauksen jälkeen jätän hänet ihan oikeasti ja olen syvästi loukkaantunut. Niin on hänkin. Hän ei oikein tiedä mikä häneen osui, mutta minä tiedän ja se sattuu.

[^^Queen Nefertiti^^]

julyette, oletko katsonut ap karttasi huoneet 5 ja 7? en oikeastaan odota kummempia nyt, muu kiinnostaa. puolivahingossa voi puhua jollekulle. ilo ja vauhti ei nyt ole miehissä jotenkin. .. nyt kun Aurinko kolmosessa, niin kovin selvästi commerce, matkat jne nousee,  temppuilee vitosessa. kun Aurinko menee johonkin huoneeseen, huomaan selvää parantumista asiassa, sellaista mitä en osannut ajatella. kuten nyt asuminen ja ehkä uusi bisnesjuttu. ajattele auringon valoa pilvien takaa, ja taas se muuten paahtaa silmiini..

toinen, kaksi aika pysäyttävää suhdetta, erilaisia on tullut kun      ; sinulla voi olla itsessäsi työstettävää ensin (minulla   3 1 ennen  7  5)

no onneksi en tosiaan hae toisesta jotain,  mies taas ihastunut johonkuhun

[julyette]

Itse olen kokenut nuo asiat lähes samalla tavalla, mutta syytä on omaa resonanssia muuttaa sellaiseksi enemmän "kyllä minä onnistun ja löydän" tyyppiseksi

Tuo on kyllä ihan totta, että ajatusmallilla on voimaa, mutta sellaisen positiivisen energian ylläpitäminen on haastavampaa silloin kun on alavireinen kausi menossa. Tosin silloinhan kai se usko ja luottamus nimenomaan punnitaankin, helppohan silloin on olla positiivinen kun elämä muutenkin hymyilee.
Ja kyllähän tuo elämä joskus tosiaan yllättääkin, usein juuri silloin kun sitä vähiten odottaa.   


^^Star^^,
minullahan uusi AP vaihtuu kesällä, joten se kai alkaa jo enemmän vaikuttaa, joten siitä nuo sijainnit:   ,  ,    5,    1,  4  ja    7.
Tuosta Plutosta seiskassa Emelia laittoi tosi hyvän liitteen AP-ketjussa, joten sitä jo vähän tutkinut.

[T-H]

Yks jos toinen on törmännyt ja löytänyt niin pitkäaikaista kuin lyhytaikaista suhdetta netin deittipalstan kautta. Nykyaikaa. Harvemmin enää tulee itsellänikään käytyä baareissa.

Saas nähdä tuottaako hedelmää, sillä olen tutustunut erääseen toiseen mieheen nyt tässä

[Hopealohikäärme]

Hmm... "se oikea"... enpä tiedä, onko sellaista olemassakaan; on vain ihmisiä, jotka sopivat hyvin yhteen, ja ihmisiä, jotka eivät sovi yhteen tai ovat neutraaleja toisiinsa nähden. Ja totta kai tämmöisiä sopivia ihmisiä voi olla useampia, maailmahan on ihmisiä pullollaan. Sattumasta on kiinni, kenet sitten kohtaa ja kenen kanssa tulee tutustuttua.

Eikä kai kukaan voi olla toiselle "täydellinen" puoliso, aina jotain pikkuvirheitä löytyy. Ja ihmiset muuttuvat; se, joka on tuntunut joskus oikealta, ei välttämättä kymmenen vuoden päästä enää olekaan. Tietysti on ihmisiä, jotka viihtyvät yhdessä koko elämänsä. Totta kai toivon, että minä ja poikaystäväni kuulumme näihin ihmisiin...

[^^Queen Nefertiti^^]

Kristina! mitä tapahtui tarinallesi ja missä maassa majailet(te=)

~~~~~

    The happiest of people don't necessarily have the best of everything; they just make the most of everything that comes along their way.

~~~~~

Happiness comes through doors you didn't even know you left open.

~~~~~

    May you have enough happiness to make you sweet, enough trials to make you strong, enough sorrow to keep you human, enough hope to make you happy, and enough money to buy gifts!!