Rakkauden valo. Osuva nimi sinulla
Nyt vasta tähän ketjuun törmäsin. Itsellesi sitten kirjeen kirjoitit
. Ihana kirjeesi oli. Tuntemuksesi pystyin mukana elämään. Kaunista. Ehkä surullistakin, sillä kauniilla puhtaalla tavallaan. Tuli mieleeni kaipuu myös sinne missä olin. Sinne elämään jonne en voi palata takaisin. Sinne jossa minun odotetaan olevan tietynlainen, mutta jollainen en enää osaa ollakaan. Ja jos hiukankin olen, tiedän että en silloin ole se kuka minun on tarkoitus olla. Ei kait se ole edes kaipuuta. Tyhjä olo sisälläni. Että olinko joskus se mitä olin? Taisi sekin olla harhaa. Ihan yhtä valoja sitä silloinkiin oltiin. Ei vain sitä tiennyt. Mutta kovasti silloin kiukutti
Itselläkin ollut hiukan painiskelua. Välittyy näköjään aina läheiseni sairauden oirelujen myötä. Kontrolli pois. Narut irti käsistä. Kokonaan. Tänään meditaatiossa sain taas egolleni
todistuksen siitä että ohjataan ja ihanasti ohjataankin
Uskoa Jeesukseen vai toimia hänen laillaan? Siinäpä pulma.
Vai uskoakko että Jeesuskin vain Oli. Ihan yhtä lailla läsnä kuin kuka tahansa meistä voi olla. Mutta eihän kukaan nyt Jeesus. Sehän olisi vallan mahdoton ajatus....
Vai olisiko sittenkään
Rakkaudenammattilaiskoululaisia täälläkin. Vai valmistunut jo?
Ihana tutustua
Sahemi