seuraava »

[helen]

Tai sen puute.
Osaatko nauraa omille kömmähdyksille?

[härätär]

No en oikein osaa nauraa itselleni. Joskus jälkikäteen hymyilyttää itsekseni, sitten kun asia ei enää ole ajankohtainen. Joskus voisi olo olla helpompi, kun osaisi itselleen nauraa.

En teidä onko huumorintajuni muutenkaan niin loistava, luulenpa ettei.

[Ippuska]

Itselleni nauraminen on asia, jota varmasti opettelen koko ikäni ja sittenkin jää vielä kesken - suunta ON kuitenkin oikea 

[Sahemi]

Tähän pakko kommentoida 

Huumorintaju on elämänsuola. Sen on ominaisuus joka meillä kaikilla on sisällämme kun sen sieltä kaivamme. Se kantaa meidät läpi raskaiden aikojen, se yhdistää meidät niihin ihmisiin joihin ei tunnu muuta yhteyttä olevan. Se räjäyttää lian pois  Itselleen nauraminen on lääke parhaimillaan. Mutta itselleen ei voi nauraa jos pitää itseään piilossa. Mielestäni ihminen kehittyy parhaiten tuodessaan rohkeasti itsensä ihmisenä esille. Ottaa senkin riskin että tekee itsensä naurettavaksi. Kerran yksi proffa kertoi, että paras tapa saada luennolla ihmiset kuuntelemaan ja suhtautumaan sinuun ihmisenä, on mennä eka luennolla ihmisten eteen vetoketju auki. Kuinka monella pokka riittäis moiseen.  En ole kokeillut, mutta voisi pitää paikkansa.  Parhaiten sinua kuunnellaan ja sanojasi uskotaan kun uskallat olla rehellisesti se ihana ihminen joka olet. Ja joskushan se ihminen on totaalisen naurettava.  Kiitos Luojalle että annoit huumorintajun. Ilman sitä en olisi selvinnyt  Ja sen ansiosta tälläkin hetkellä kasvoillani on Naantalin aurinko ja toivon mukaan vielä kuolinvuoteellakin 

Rakkaudella Sahemi

[Ippuska]

Kerran yksi proffa kertoi, että paras tapa saada luennolla ihmiset kuuntelemaan ja suhtautumaan sinuun ihmisenä, on mennä eka luennolla ihmisten eteen vetoketju auki. Kuinka monella pokka riittäis moiseen.  Huh

Entäs mitä voipi tehdä naispuolinen kollega ym. luennoija 

[Esmiralda]

Joskus joku kollega tuli töihin alushame päällä. Toinen aamutossut jalassa. Mutta tosiaan...mitäs nyt.

Sahemi puhuu oikeita asioita. Voi kun osaisi kaivaa huumorin silloinkin kun on alamaissa. Mihin ihmeeseen se silloin piiloutuukaan.

Lähellä huumoria on omien virheiden tunnustaminen. Siitä toiset ainakin tykkäävät ja helpottuvat...

[maarita]

Voi, itselleen nauraminen on ihanaa, mutta toisinaan hirvittävän vaikeaa.

Riippuu niin paljon siitä ketä on läsnä, ja kömmähdyksen laadusta...

[Buf~]

Osaan nauraa itselle ja mollata itseäni. Omaan sarkastisen, kieron, mustan huumorin (puhumattakaan härskeistä vitseitsä ja puheista). Silloin on asiat aika huonosti jos ei pysty mitään huumoria asiasta saamaan.

[Sahemi]

Entäs mitä voipi tehdä naispuolinen kollega ym. luennoija 

Aika hyvä olis se että hameen helma jäis "vahingossa" ylös sukkahousujen alle... kuka uskaltaa? 

[Ippuska]

Entäs mitä voipi tehdä naispuolinen kollega ym. luennoija 

Aika hyvä olis se että hameen helma jäis "vahingossa" ylös sukkahousujen alle... kuka uskaltaa? 

Aaaaapuva - muistin juuri noin kerran tapahtuneenkin (vahingossa), kun muinoin parikymppisenä opetin seuratansseja   

[härätär]

Minä olin saada korvilleni kun häissä tuntemattoman keski-ikäisen naisihmisen sukkahousuista hametta vetäisin ennen vessasta palatessa. Hän ei varmaankaan ehtinyt huomata lainkaan mitä oli tapahtumassa 150 päisen häävierasjoukon edessä. Joten jos se olit sinä silloin 80-luvun puolivälissä, tässä oli selitys sille, miksi nykäisin mekonhelmaasi peittäen ne kauniit vaalean siniset pikkupöksyt (tiedä vaikka olisit halunnut kaikkien näkevänkin ne  )

[Esmiralda]

 

[Kotkansilmä]

                                     :

            AHAAAA, siis huumorin YDIN löytyykin sukkahousuista!! ?



                               

[Esmiralda]

Kiva löytää sanojasi, Kotkansilmä! 

[Kotkansilmä]

               

         Kiitos ja kumarrus. Muuttotappiota toi vaivat ja väsymys.

           Mutta eipä olisi uskonut tämän linjakkaan yhteyden

             kaikinpuoliseen tikkuilu-ynnä-takkuiluun.