seuraava »

[Artemis]

Lasken yleensä leikkiä juuri itsestäni, olen ollut sellainen jo kouluajoista saakka. Minusta on mukavaa saada ihmiset nauramaan ja en ole kovin vakava henkilö  :
Pidän ihmisistä jotka eivät ota asioita tai itseään liian vakavasti ja joilla on huumorintajua 

[Pallaskissa]

...Ja jottei tämä keskustelu olisi täysin vailla astrologiaa (jolloin moderaattorin  olisi syytä siirtää jonnekin muualle kuin "Ihmissuhdeastrologiaan"?), heitän tähän henkilökohtaisen näkemykseni huumorintajusta ja Kuumerkeistä: Rapu-Kuut ovat aivan hulvattomia  kertakaikkisen omituisen ja jopa kieroutuneen huumorintajunsa kanssa! Slapstick-huumori liittyy ehdottomasti (?)  un. Kauris-Kuiden huumorintaju on taas usein niin peribrittiläistä ja salaovelaa sarkasmia, että koskaan et voi olla ihan varma, oliko jokin asia sanottu tosissaan  :

Miten on, liitättekö te huumorintajua Kuun merkkiin vai miten se voisi näkyä astrologisesti? On kuulemma olemassa "huumorikuvio", mutta en tiedä, mitä aspekteja siihen kuuluu. Tietäisikö joku?

Itselläni on ihan surkea vitsinkerrontakyky, mutta tilannekomiikkaa syntyy Yleensä omista toilailuista 

[Mirjam*]

Löysin aiheesta vanhoja topiceja; 

https://www.astro.fi/foorumi/index.php?topic=9749.0

https://www.astro.fi/foorumi/index.php?topic=138.0

[Sahemi]

Mielestäni  huumorintajussa on kaksi eri puolta. Jotkut väittävät olevansa todella huumorintajuisia ja hetken heidän kanssaan keskusteltuaan huomaa että he todellakin tykkäävät pilailla toisten kustannuksella ja ovat hauskoja, mutta odotas jos joku pilaileekin heidän kustannuksella 

Jotkut ovat hauskoja huumoriveikkoja ja toiset lähtevät helposti juttuihin mukaan,vaikkeivat itse vitsejä heittelekään. Osa ovat kaikkea tätä. Kukin ihanalla omalla persoonallisella tavallaan. Ja sit on ne tosikot, jotka eivät minun seurassani kovin pitkään viihdykään  tai sit niistä muokkautuu ajan kuluessa mielettömiä vitsailijoita  . Pari kaveria onkin sanonut, etteivät osaa vitsailla kenenkään muun kanssa. Silloin tuntui hyvältä sisällä. Jes olen edes jotain hienoa opettanut joskus jollekin. Itse olen jatkuvan huumorinheiton oppinut kotoani. Isäni on joskus jopa rasittava kun ei meinaa tietää että onko tosissaan vai pelleileekö. Siis en ole kasvanut lapsuuttani sirkuksessa, mutta melkein 

No täytyy vielä, analysoinnin mestari kun taidan olla...  , sanoa että joskus huumori on myös hyvä keino peitellä todellisia tunteita ja paeta itseään. Sitä mikä todella olen. Lähdettyäni aikoinaan lukemaan Ylösnousseiden Mestareiden viisauksia ja aloitettuani muutoksen itsessäni oli ensimmäinen kysymykseni: "Pitääkö nyt unohtaa vitsailu kokonaan ja alkaa tosi vakavaksi  ?" Onneksi kävi päin vastoin. Iloa on tullut elämään tuplaten. Nyt kun heittää jotain huumorilla on se pyyteetöntä. Se tehdään pelkästään halusta tuottaa toiselle hyvää mieltä, ei siksi että saisin enemmän rakkautta ja hyväksyntää muilta ihmisiltä. Nyt tuon vasta oivalsin. Eli kiitos vaan ketjun aloittajalle. Pyyteetön huumori. Heh. Siinäpä uusi tarkkailun aihe ihmisissä. "Heitikös Pekka vitsisi pyyteettömästi?"   

[Esmiralda]

Oikeassa olet! Tosi huumori on sitä pyyteetöntä.

Usein tiukan paikan tullen juuri se ihminen, jolla on syvin oivalluskyky hanskassa, heittää sinne sen huumorilla höystetyn näkökulman ja koko juttu on pelastettu. Tällaiset ihmiset ovat enkeleitä.

Näinhän joskus voi pelastaa itse itsensäkin. 

[^^Queen Nefertiti^^]

http://www.offthemark.com/baby/baby02.htm

(http://www.offthemark.com/Images/parenting/parenting18.gif)

[cancer]

Hahaha, saan aina nauraa itselleni. Muutenkin rakastan nauramista. Tilannekomiikka on parasta mitä tiedän. Huumori keventää tilanteen kuin tilanteen, enkä tarkoita mitään pieruhuumoria vaan jokapäiväiseen elämään liittyviä perusjuttuja, jotka vahingossa luovat hauskoja tilanteita.