seuraava »

[Mika-Matti]

Se oli viesti lapsuudesta. Halki nuoruuden. Aikuisuuteen asti. Kohti vanhuutta:

Olla itseään parempi ihminen, jottei alittaisi muita.

Mieletön tehtävä mielettömässä maailmassa: olla parempi ihminen, jottei alittaisi muita.

Siinä oli myös tuskaa: olla sellaisenaan riittämätön, koska alittaa muut.

 

Entä sinä, haluatko olla parempi ihminen, jottet alittaisi muita?

Et ehkä niinkään ylittääksesi muut
vaan kelvataksesiko mukaan "Hei, me kehitytään yhdessä" -jengiin?

Hassua: miten sitä toivoo olevansa parempi, jottei yhtäällä erottuisi muista haitakseen
eli olematta "huonoksi tekevää seuraa"
ja jotta toisaalla erottuisi muista
edukseen
eli ollen "hyväksi tekevää seuraa"! 



- Välttelyä ja tavoittelua - sitäkö paremmuuteen pyrkimisen koko ailahtelu on?

Vrt.

"Parempi ihminen" - uskontojen moraliteetti ihmiselle;
"Parempi ihminen" - tieteen ideaali ihmistä varten!

"Parempi ihminen" - itsensä sellaisenaankin hyväksymisen palkinto?


*katsoo jonnekin sisimpäänsä ja eikun kurkkaa taivaisiin,
joissa jo arvaa olevansa enemmän kuin... mistä olisi paree kertoillakaan,
jotteivat muut tulisi pitäneeksi parempanaan
saati ristineeksi huonommakseen*

 

[Mio]

Höh. Me ollaan jo täydellisiä? 

[^^Queen Nefertiti^^]

relaa välillä M-M 

[Mirjam*]

Höh. Me ollaan jo täydellisiä? 

niin ollaan 

PÖH! 
Ei siitä mantraa tarvitse tehdä, jos se olisi totta omassa sydämessä. 
"Epätäydellisyyden ja haurauden" tunnistaminen ja tunnustaminen ja eläminen  on paljon lähempänä täydellisyyttä kuin sen hokeminen, että "olemme jo täydellisiä, senkun lillutaan ja katellaan, kun muut vaan kärsii... " 

[Mio]

Höh. Me ollaan jo täydellisiä? 

niin ollaan 

PÖH! 
Ei siitä mantraa tarvitse tehdä, jos se olisi totta omassa sydämessä. 
"Epätäydellisyyden ja haurauden" tunnistaminen ja tunnustaminen ja eläminen  on paljon lähempänä täydellisyyttä kuin sen hokeminen, että "olemme jo täydellisiä, senkun lillutaan ja katellaan, kun muut vaan kärsii... " 

Öhöm köh köh jos asiaa tarkastellaan elämän näkökulmasta niin ei siinä ole mitään 'epätäydellistä'.. Vai onko Jumalassa jotain vikaa? Jokainen tietysti kokee omakohtaisesti miten elämänsä elää..

Hauraus; sehän se vasta elomme kaunistaakin.. Sillä olemme evoluution täydellistymiä kaikessa kärsimyksessäkin..

[Mika-Matti]

Kiitos kommenteistanne, täydelliset... ja keskivertoihmiset. 

Olisikohan niin, että täydellisyydestä on tekemällä tehty ympäripyöreyttä, tekotäydellisyyttä?

Jopa siihen pisteeseen asti, että egoa pidetään miltei irti hakattavana "pikkurillinä",
vaikka se on kiinteä osa persoonaa.

Sitten kompleksoidaan egolla tyyliin "egoni sitä, egoni tätä" - ikään kuin ego toimisi erillisenä ihmisessä.

Kuinka olla parempi ei siksi, etteikö ole riittävä ja sellaisenaan OK, vaan siksikin,
että paremmuus on oman potentiaalinsa haltuunottamista
tässä ja nyt ammentaen?

Paremmuudessa on toivoa, koska se ei lopulta olekaan muilta pois
vaan muillekin inspiraatioksi:

"Hei, minäkin haluan olla noin HYVÄ, noin ONNISTUVA, noin PETRAAVA!"

 

[^^Queen Nefertiti^^]

olen erittäin hyvä, täydellinen

erittäin hyvä, täydellinen..

[sirpakka]

Hei

Tällaisessa kysymyksenasettelussa törmätään väistämättömästi siihen, että mikä on parempi ihminen? Kuka sen määrittelee, mikä on parempi ihminen? Onko se jotain mikä minulle kasvatuksessa on syötetty? Onko se jotain jota ympäristö yrittää minulle viestittää? Onko se jotain, jonka itse olen jostain syystä määritellyt, ja miksi niin olen sen määritellyt? Ja jos määrittelen itseni, määrittelenkö samalla jo muut ilman että pystyn häntä itsenään näkemään?

Itse muistan kerran havahtuneeni siihen, että huomasin ajattelevani, että minun pitäisi olla parempi ihminen, minun pitää tehdä vielä enemmän, että pääsen siihen. Mutta samalla kun havahduin ajatukseeni, esitin itselleni kysymyksen. Mikä riittää siihen, että olen parempi ihminen? Miten paljon minun vielä pitää yrittää ja tehdä että olisin parempi ihminen? Ja vastaukseksi sain, että mikään ei loppujen lopuksi riitä, aina tulee olemaan tila, että voisi olla parempi. Miksi ei riittäisi se mitä on? Ja tämä ei todellakaan tarkoita, että lopettaa itsensä kehittämisen tai asioiden pohtimisen. Lopettaa vain sen paremmaksi ihmiseksi tulevan tavoittelun. Joka hetki voin olla tarpeeksi hyvä, myös heikkona.

Toisaalta ymmärrän tämän pitäisikö tämä jonkunlainen paremmuus jotenkin kätkeä. Suomalaisessa kulttuurissahan ollaan sitä mieltä, että onni ja menestys pitää kätkeä. Jos sitä tuo esiin, on leuhka, ylpeä ja jotenkin olevinaan. Lahjakkaat kokevat itsensä kiusatuiksi, kympin tytöt vähättelevät lahjojaan ja alisuoriutuvat. Mutta tässähän on kysymys taidoista. Ja hyvä osaaminen kannattaa tuoda esiin, kasvattaa itsetuntoa sanomaan, että tässä olen hyvä.

Mutta jos puhutaan siitä, että minä olen parempi, puhutaan persoonasta, puhutaan maailmankatsomuksista. Näitä asioita ei voi koskaan verrata. Ne ovat kaikki parhaimpia. Vähän niin kuin lapset tulevat vanhemmiltaan kysymään, keitä meistä sinä rakastat eniten, kuka meistä on paras. Oikea vastaus siihen ei välttämättä ole, että olette kaikki yhtä rakkaita, yhtä hyviä. Oikea vastaus voi olla, että olette kaikki kaikkein rakkaimpia, kaikki kaikkein parhaimpia. Ei äidin rakkautta ja ihailua voi jakaa, se vain kasvaa.

[Mika-Matti]

 :

Olisiko niin, että kun hyväksyy itsensä sellaisena kuin on,
paremmuus muuntuu pakosta (= "pakko olla itseään parempi")
tilaisuudeksi ollakin jotakin enemmänkin ja toisinkin?

Paremmuudesta tulee näin itselle kuuluvaa kehitysvaraa, omien potentiaaliensa tunnustamista itselleen:

"Voin olla hyvä paremminkin."

By the way...

Olen joskus huomannut jumalanpalvelusmenoissa sellaista voimakkaan pakottavaa "olkaa nyt parempia ihmiset, muuten teille käy ohrakaisesti" - meininkiä.
Siellä tavallaan lyötiin ihmisiä huonoudella päähän
-nooh ei pahalla, muttei kait hyväksi sellaisenaan tunnustamisellakaan. 

Ikään kuin oltaisiin hoettu:

  ... "Muistakaa olla syntisen huonoja, KOSKA TE jukuripäät sitä OLETTE!"  ... 

[Valo]

Täydellinen = riittävä ?

[Mio]

Täydellinen = riittävä ?

Tarkoituksellinen ~ tärkeä?

[^^Queen Nefertiti^^]

olet jäljillä M_M mutta koeta parantaa--  

[^^Queen Nefertiti^^]

tää on huumorituulella tänään 

[Mika-Matti]

Mielestäni Mika-Matin ei tarvitse mitenkään mitään enää "parantaa" vaan olla, kuten ON.     

Kauan, kauan sitten, vihkimysten yössä, oli vaarana, ilmassa uhkana leijuen SE,
ettenkö ehkä onnistuisikaan toteuttamaan itseäni riittävästi, onnistumaan mysteeriöitteni läpäisyssä - ja vainkohan siksikin, että joku ulkopuolinen säntäisi pimeästä esiin ja pysäyttäisi koko "pyhän toimituksen" jättäen kirstuun makaamaan pelkään ruumiin!

Waan... 

Eiväthän ne tuohon olisi kariutuneet, oman todellisen itseyteni kruunausmenot.
Koskapa epäonnistumista ei voitukaan suvaita täydellisessä tapahtumisessa.
Tuhansien vuosienkaan jälkeen ei saatettukaan havaita minkään menneen vinoon.
Toistakin laitaa myöten kyllä, mutta "etenemisen kouruhan" se siitä vain paljastui.
Koko läpimentävyydelle.
Tässä ja nyt.

Joten, kyllä, kyllä ja KYLLÄ:

Sillä suurin harhahan juurikin se on, etteikö ole mukamas jokaiselle jo tehty kaikki sellainen valmiiksi taajuuteensa, jolla voidaan tehdä täydellisyydellekin se ns. "perikuva" eli ensimmäinen otos.