Oletan ja vaistoan henkisellä aistillani,
että ihminen kuuluu yhteen ja samaan kokonaisuuteen,
jota hän kokee monituisten "oikeidensa" löytymisten ja kadottamistenkin kautta.
Siten ihminen liikkuu löytämisen ja kadottamisen välimaastossa.
Tavallaan jokin piirre ihmisessä tai vaikutelma ihmisestä
vetoaa siihen,
että kuulummekin yhteen
- jonkin toisen piirteen/vaikutelman puolestaan erottaessa meitä.
Monituisuudesta tullaan kahteen ja kahdesta päästään takaisin yhteen
sekä yhdestä siihen nollaankin:
olemaan koko luomusta ja luotavissa olevuutta
äärettömiin ja rajoittamattomiin.
Miljoona rakastettua tiivistettynä yhdeksi tai kylvettynä moneudeksi
kokemispeltoon...