En nyt oikein ymmärrä mistä johtuu/mitä tarkoittaa se, että minulla on nyt ainakin neljän päivän ajan illalla, joskus yhdeksästä eteenpäin vaivannut sellainen outo levottomuus. Olen periaatteessa ihan rauhallinen, en siis elehdi rauhattomasti tms. ja mitään pelkoja ei ole. Ainut fyysinen "oire" on se, että hengittäminen tuntuu jotenkin normaalia raskaammalta ja työläämmältä. Olen ehkäpä huomannut tässä tilanteessa sen,
että istuutumalla, rauhoittumalla ja keskittymällä hengityksensä vapaaseen rytmiin
- eli tavallaan sijaamalla itsensä hengitykseensä - OLOTILA vapautuu.
On siis kyse siitäkin, että ihmisen hengitys "pyytää" ihmistä pyörähtelemään kanssaan elon parketille: kutsuen ihmistä vakaamaan itsensä hengityksensä tahtiin.
Sitä se on.
Mielikuvallisesti auttaen:
On kuin kävelisi pimeässä metsässä "Lumikkina" ja monet pelättävyydet olisivat vastassa. Hallitsemalla "oman hengityksensä tahtiin" itsensä ihminen harmonisoituu muutokseen, jonka "rumba" on meneillään ympärillään.
Olo on kuitenkin sisäisesti jotenkin oudon rauhaton ja odottava. Aivan kuin odottaisin jotain tapahtuvaksi. Mitä ihmettä tämä voisi olla?
Ei ole aikaisemmin tällaisia kokemuksia ollut. Miksi tämä esiintyy juuri illalla? Tämä on jotenkin outoa kun olen muutenkin sellainen perusrauhallinen. Mistähän tämä iltaisin esiintyvä sisäinen rauhattomuus voisi johtua? [/color][/i]
Tapahtuminen tulee vastaan - tapahtuminen edeltää kokemista.
Hengitys sijaa tapahtumista kokemismaailmaan.
Hengitys tavallaan sopeuttaa ihmistä ottamaan vastaan muutosta.
Hengitys myös hälyttää antaen vinkkejä siitä, että muutos tekee hienovaraista tuloaan.
Ja illan viime tunteina ihminen on alttiina tuolle ilmiölle,
sille, että toisin kuin aamun ensi tunteina,
muutos ei otakaan ihmistä ratsaille
vaan muutos edistää kuin kellonlyömä tai: ihminen jätättää siitä, mikä kohta käynnistää uuden vuorokauden (vuoronvaihtumisen).
Illan viime tunnit ovat pitempiä - sanotaan että "klo 21 - 24 kaksi kertaa pidempiä" - kuin vaikkapa aamun tunnit. Ihmisellä kestääkin kauemmin seurata hengityksensä tuntumia siitä, että kohta tapahtuu vahdinvaihto ja ajan nopeutuminen.
Siksi saatetaan suositella nukkumaan talteen nuo vuorokauden pitkäkestoiset viime minuutit,
mikäli ihminen kokee tarvitsevansa lisää jaksamista suhteessa nukkumatuntien määrään.
Ja siinä ajan nopeutumisessa on taikaa:
viimeistään yön yli nukuttuaan ihminen herää, todella herää
kokemaan ajan nopeutumista eli "uuden päivän" sykliä.
Tehden sitä koko hengityksellään, solujensa laulaessa oodia uudelle päivälle.
Sitten, illan tullen, ihminen alkaa taas jätättää samalla kun hengitys ryhtyy kiidättämään
ihmistä ajan nopeutumiseen - siihen yön yli käynnistyväiseen uuden häivään
tulevaisesta.
Tulevainen = hengityksen päässä uuden kokemisesta