seuraava »

[Mika-Matti]

PS. Minulla on perunankuorimisveitsi kädessäni... ja potut tosi vanhoja. 

Nyt kun on jo paree olla ihan olematta paree,
kyselenkin:

Vieläkö kasvoillasi viivähtää "kyllä minä tämän kestän" -asenteen painama juonne?

Haetko vielä kestämisvaraa eri tilanteissa;
oletko kärsivällinen ollaksesi harmoniassa ja ilman ristiriitojen jakamista itsesi ja toisten kanssa,
jotta rauha säilyisi ja imagosi ... kestelisi?

Entä kun potuttaa, koetko olevasi "pottusi ansainnut"?

PS. Sanotaan, että kestäessämme olemme kuin kattilassa,
mutta kykenemättömiä näkemään muuta kuin kattilan.

 

[maarita]

Mika-Matti

Kylläpä otit minullekin akuutin aiheen esiin.

Kerta toisensa jälkeen löydän itseni tilanteesta, jossa se kestämisen juonne varmaankin näkyy naamalla.

Nyt erona on vain se, että tällä kertaa yritän tilanteesta pois.
Asiat vain eivät etene minun aikatalullani, vaan jonkun korkeamman voiman ohjastaessa.
Joten kestämistä tässä vieläkin on pidettävä yllä, mutta tietoisuus muutoksesta tekee kestämisen huomattavasti kevyemmäksi, ainakin ajoittain.

Lisäksi olen pyrkinyt kaikesta huolimatta etsimään elämän iloisia asioita tämän kaiken kestämisen keskellä. Ainakin olen oppinut näkemään muutakin kuin sen kattilani.


     maarita         

[Atomi]

Minä olen lakannut kestämästä, vaikka olen ikäni ollut varsin periksianamaton. Ihmiset ympärilläni ovat jo romahdelleet siihen malliin, etten näe tarkoituksenmukaisena itse jatkaa sinne saakka. Päätin rakastaa ja helliä itseäni lopun elämäni.

 

[Valo]

Kuin päivän aviisista suoraan.

Kestäminen sisältää vedetyn rajan itsearviolle omasta kestämisestään - koska kuppi tulee yli.? Ja koska kuppiin on vetänyt tietyn viivan, se tulee myös vastaan. Taas jos ei laita viivaa, tahtoo martyyyri olla venyvinään loputtomiin eikä siltikään kestä. "Mie en jaksa!"  ja miettii kuitenkin että olenpas minä ponteva kun tämänkin taas jaksoin, aivan kuin se elämä silkkaa rahjustamista olisi, perunoita paikasta toiseeen kattilan pohjalla kannellen.

Vaan kyllähän sen tiedostaminen jo tekee terää - vai voiko pottuja pitkin kiivetä reunan yli, tai mitenkä ottaisi sen kattilan pois päästänsä ihan vapaaehtoisesti, tarvittaisiin kauharumpukonsertti.

Taidan laittaa syvemmälle sittenkin sen omani, kalauttakoon joku herätyksen.

[Rakkauden enkeli]

Kyllähän sitä kestelee vaikka mitä, mutta joskus sen pottukattilan vesi voi kuohahtaa yli.  Eli rajansa kaikella ja itseään ei pidä antaa kohdella ihan miten tahansa, eikä kaikkea potutusta tarvitse myöskään pitää sisällään.  Rakkaus sitten kyllä hoitelee "jälkityöt", kuohahtaneen veden siivoukset, kuorii vanhoista potuista syömistä haittaavat potuttavat kuoret yms. kun antaa sen toimia elämässään ja vapaasti hoitaa hommansa.

[Ippuska]

Voi Mika-Matti - tuo pohdintasi oli kuin suoraan viimeyöstäni 

Sanotaan, että kestäessämme olemme kuin kattilassa,
mutta kykenemättömiä näkemään muuta kuin kattilan.

Täällä kerrostalossa on kaksi "yöhäirikköperhettä" onneksi muuttanut kesän aikana pois MUTTA vielä on yläkerrassa sellaiset yöeläjät, että kyllä minun kattilani on kiehunut täysillä JO niin monta kertaa, että en enää jaksaisi kuunnella sellaista melua YHTÄÄN YÖTÄ 

OLEN YRITTÄNYT ajatella valolla ja rakkaudella ja sateenkaaren väreillä , mutta jokin tässä nyt ON mitä en itse tajua, koska tilanne vaan JATKUU - eli en pysty ignoroimaan sitä melua, vaan olen kuin vahtikoira joka nukahtaa vasta sitten kun on "rauha maassa"    Eli useinkin: ei rauhaa -> ei unta 

MITÄ minun tulisi tästä OPPIA? 

[*Kide*]

Mietintä ryppy keskellä kulmia, toinen tulossa... Huolirypyt poikittain otsassa hyvällä alulla kun otsaa rutistaa... Onneksi on nuo hymyrypyt silmien ulkonurkissa ja hymy rypyt huulien ulkonurkissa, poskissa 
Niistä voipi laskea onko saldo + vai - 

[Lilli]

Ippuska, kaikkeen ei rakkauden ja valon lähettely auta.

Ei muuta kuin käärit hihat ja teet huomautuksen häirinnästä.

Itselläni viimeiset 8 vuotta ovat muistuttaneet sotatilaa ja vaikka en kestävyyttäni epäilekään, en keksi paljoakaan syitä, miksi pitäisi aina vain niellä ja niellä asioita, joita ei oikeastaan sitten hyväksykään.

Sietokyvyn kehitys on kokemukseni mukaan seuraava:

Ensin suvaitset,
sitten siedät,
sitten kärsit, mutta siedät.
Viimeinen pisara voi olla pieni, mutta sietäminen loppuu räjähdykseen.

Tämän jälkeen kehität allergian sitä kohtaan, mitä alunperin suvaitsit.

[Ippuska]

Niinhän se vain ON, Lilli - minulla on jo tuossa "mustaa valkoisella" ja eikun anti mennä 

Kiitos rohkaisusta 
t. Ippuska

[^^Queen Nefertiti^^]

voih

mikä minussa on vialla 

syön hyvin

olen levollinen iltaisin

ei ole juuri mitään kestettävää

elän varmaan jossain onnelassa?

hih

[Ippuska]

En ehtinyt suutani avata, kun toiset kertoivat innoissaan muuttavansa toiselle paikkakunnalle. Olin aivan puulla päähän lyöty. Olin ylitsevuotavan iloinen heidän puolestaan. Toivon yhtä mahtavaa ratkaisua pulmaasi! Valittaminen on ihan kohtuullista.

Juuri tuotahan minäkin olen odottanut, siitä kun vielä oli jo keväällä puhetta, että etsivät kolmiota muuttakseen, MUTTA kun ei 
Noh, huomenna lähtee kirje kahdella allekirjoituksella 

[Sanna]

Kestän kestän kunnes poksahdan ja taas jatketaan. Välillä on pakko kestää kun ei voi muutakaan mutta sitten             

[Ippuska]

Niinhän SE on: Rajansa kaikella (täällä maan päällä) 

SA, taidat jo lillua siellä Paratiisissa - mulla vielä sinne matkaa/karmaa  :

[Synapsi]

Minä olen kuunnellut yläkerran yöhäirintää nyt noin vuoden päivät. Valittanut olen kymmeniä kertoja (kolmen muun asukkaan kanssa), asukas saanut jo 3 varoitusta isännöitsijältä. Häätöä ei vain tule.

Olen kestänyt ja sietänyt, välillä puhunut asukkaalle ja taas kestänyt. Mutta nyt en enää kestä ja odota että hän lähtee.

Lähden itse.

Toivottavasti Ippuskan valitus vaikuttaa.

[Ippuska]

Synapsi, minullakin oli tuollainen tilanne vuonna 1999 jolloin päätin muuttaa Helsingistä peräti Nurmekseen: RAUHAAN Pohjois-Karjalan maille.
Kiitos toivotuksistasi 

Entäpä Mika-Matti - miten on nyt potut kattilassa itselläsi?