Lähtö voi olla lopulta ihan paras ratkaisu, jos se tuntuu oikealta. Sinulla kyse on vähän isommasta asiasta.
Juu, olen pikkuhiljaa lakannut säälimästä itseäni ja lopettanut 'oikeudenmukaisuuden' peräämisen. Täällä ei voi asua jos joutuu aamulla heräämään töihin ja sillä siisti. Minulla oli turhan romanttiset kuvitelmat vuokralla asumisesta kaupungin omistamassa lähiökerrostalossa. Edullista, mutta mahdotonta, jos haluaa yhtään rauhaa. Ja ehkäpä sen tajuaminen (että haluan rauhaa) on kestänyt näin kauan, että piti kiehua ne pottuvedet viimeiseen höyrykiehkuraan?
Nyt matka jatkuu, olemme muuttaneet viiden vuoden aikana jo neljä kertaa, ehkäpä viides kerta toden sanoo?
T: Synapsi tr
Ic:llä