Olin Allergiasairaalassa kaksi tuntia tänään. Ensiks lääkärin vastaanotolla ja sit hoitajien luona. Oon niin kiitollinen/tyytyväinen että olen päässy siihen mestaan!!!
Tää mun päänahan ongelma saa koko ajan uusia piirteitä ja olen ihmeissäni että mulla edes on hiukset päässä. No tänään tutkittiin ja sekä lekuri että hoitajat oli silmät pyöreinä kun vastasin kysymykseen onko ollut stressiä
Edelleen pystyn puhuu ilmeettömänä elämäni tragedioista ja varsinkin viime vuosista tekee mielikin puhuu mutta kun kuuntelijan ilmeestä ja varsinkin puheesta kuulee empatian, alkaa kyyneleet valuu mut en osaa itkee kunnolla
Tajusin tänään miten paljon mulla on sisälläni itkemättömiä kyyneleitä mutta ei ne vaan aina tule. Harvoin, liian harvoin. Sit mä ahdistuilen ja angsteilen purkamatonta.
Lääkäri kysyi käynkö juttelemassa missään (tarkoitti terapiaa) Vastasin et en ja hän kysyi haluanko mennä psyk.hoitajan kanssa puhuu vai suoraan psykiatrille. No psykiatrille tietenkin ja ihan jo mielenkiinnostakin.
Tiedän että pääsen laakista terapiaan jos vaan haluun alottaa mutta psykiatrit joita olen tavannut (mm.oksennusfobian tiimoilta) ovat olleet järjestäen aika erikoisia ihmisiä.
Yhden psykiari/psykoterapeutin kanssa puitiin oksufobiaa kaks kertaa viikossa puoli vuotta eikä auttanut mitään ko fobiaan, itsetuntemukseen kylläkin. Erittäin fiksu nainen oli tämä psyko
Eli lähete eteenpäin lähti ja saas nähdä mikä tyyppi sieltä vastaan tulee.
Tuli muuten vasta nyt mieleen että kävinhän mä talvella sillä kauhupsykiatrilla josta olis pitänyt tehdä valitus. Itseasias ei se ole vieläkään myöhäistä... Hyvä että tuli mieleen. Terapiakirjoitusta taas
Joo, hyvä juttu että asiat nitkahti eteenpäin. Lisää ihotestejä, verikokeita, uudet lääkkeet ja lähete myös silmälääkärille.
Kannattaa tosiaankin olla tarkka toiveissaan. Mä rukoilin silloin kun faija sairastui, Jumala anna mun kantaa raskain taakka tässä perheessä ettei mun vanhemmat joudu enää vanhemmalla iällä kärsii paljon.
No tuli kyllä ja hyvin perille meni rukous
Toisaalta, olen saanut kokea niin erikoisia ilmestyksiä, vauhtia ja vaarallisia tilanteita, upeita ihmisiä ja isoja tunteita etten poiskaan vaihtais
Tänään myös pientä lähestymistä henkimaailmasta. Aamulla kylpyhuoneessa valot päällä, peilikaapin ovet auki ja kun sairaalasta tulin eteisessä kolahti kovaa ja sit viileä, miellyttävän tuntuinen tuuli kun istuin keittiön pöydän ääressä lukemassa. Läsnä oli joku jota en tunnistanut energioistaan samantien tai sit mun mieheni energia on kovasti keventynyt joka myöskin on mahdollista
Pyysin enkeleitä mukaan kun aamulla lähdin ja syvästi kiitän koska kaikki meni niin hyvin