Minulla on lapset ja lapsen lapsia.
Olimme tänään sieniretkellä tyttäreni ja hänen lastensa kanssa.Jakaannuimme kahteen"leiriin" kuten yleensäkin kun molemmat tytöt ovat matkassa.
Nuorempi,5v,halusi kulkea minun kanssani.
Kävelimme ensin pitkin tuttua kalliota ja ihmettelimme vesikeijujen kaivoja suurten kivenlohkareitten vieressä.
Vesikeijut ovat kuulemma kullanvärisiä.
Kyselin niitä näitä tytöltä ja hän vastaili.Kysyin miltä kukkakeijut näyttävät.
Ovat kuulemma perhosennäköisiä ja väreinä ainakin sininen oranssi,en muista nyt mitä hän luetteli,mutta viimeinen väri tuli iloisesti,niin ja auringon väriä myös.
Katsoin tuota pientä kiharapäätä,jonka vaaleat hiukset nyt olivat sievästi leteillä.Iloa hänen kasvoillaan ja suuria kaarevia silmiä,joissa pitkät kaartuvat ripset.
Sydämeni oli pakahtua ja sanoin,tiedätkö,sinulla on aivan enkelin silmät.
Tiedän,hän vastasi,johon minä,mistäs sen nyt noin varmasti tiesit?
Vastaus tuli totisin kasvoin ja minua silmiin katsoen:"Koska sinä sanoit niin,etkä koskaan valehtele."
Olin hetken hiljaa,kauniimmin ei kukaan ole minulle mitään sanonut.Kumarruin ja sanoin hänelle:"Näin on,ja lupaan sinulle,etten vastaisuudessakaan tule sinulle valehtelemaan,siihen voit uskoa."
Olen miettinyt pitkin päivää tuota niin täydellistä luottamusta ja toivon kykeneväni olemaan hänelle aina se,jonka luo voi tulla keskustelemaan vaikeimmistakin asioista kun se ikä tulee.
Se,että metsää oli hakattu laajalti ja eksyimme+3 kyyn poikasta onkin taas ihan eri tarina.Mutta kolme tuntia me harhailimme,ennen kuin maasto alkoi näyttää yhtään tutulta.Äitinsä ja siskonsa olivat meitä jo tunnin autolla huhuilleet.
Ihana retki ja parempaa seuraa en voisi mukaani saada.
Näimme niin monenlaista ja aaltopituus oli sama.