seuraava »

[May]

Aamulla autolla pihasta lähtiessä auton edessä ryömi vaivalloista matkaansa sammakko, jolta toinen takajalka näytti olevan kokonaan pois pelistä. Sammakko sattui vielä sopivasti olemaan aivan autonrenkaan edessä. Niin helppoa olisikin ollut vain ajaa suoraan eteenpäin, väistämättä, ja päättää sammakkoparan vaivalloinen taivallus kohti kuolemaansa. Vaan kun ei pysty.

Mielessä pyörii moraaliset kysymykset; onko minulla oikeus tappaa sammakko, joka kyllä kuolisi vähintäänkin lähipäivinä muutenkin joko isompien eläinten suihin tai nälkään nääntymällä? Onko se siis oikeuteni - vai jopa velvollisuuteni? Teenkö enemmän väärin ajaessani sammakon hengiltä vai jättämällä sen kitumaan oman onnensa nojaan? Onko kärsimysten lopettamatta jättäminen sittenkään elämän suojelemista vai vain omaa heikkoutta?

Sama problematiikka liittyy tietysti moneen muuhunkin tiellä kuolemaa tekevään pieneläimeen; lintuihin, oraviin jne.. Ei liity tämä pohdiskeluni astrologiaan ei, mutta eettisyyteen kuitenkin... Siispä kertoilkaa omia mielipiteitänne. Mitä itse tekisitte/olette tehneet vastaavissa tilanteissa?

[Chandra]

 

Tuo nauru ei johdu kyllä pohdiskelustasi,vaan siitä,että todennäköisesti olisin itse pähkäillyt aivan samaa.
Kun periaatteeni on,ettei mitään elollista ole lupa tappaa.Olen ajat sitten jättänyt onkimisenkin,vaikka siitä joskus pidin.

En tiedä oikeaa vastausta,mutta ehkä olisin sittenkin lopettanut sammakon kärsimyksen.Riippuu tietysti siitäkin,miten vakavasti on loukkaantunut.
Se kyllä sotii periaatettani vastaan,mutta tuollaisissa tilanteissa ajattelen yleensä niin,mitä itse haluaisin minulle tehtävän vastaavassa tilanteessa.
Eikä nyt pidä nipottaa kenenkään,ettei ihmisen yli saa ajaa.

Mihin muuten päädyit?(ei ole pakko vastata)

[May]

Sammakon tarina on nyt ohitse ja se kurnuttelee nykyisin taivaallisessa orkesterissa.

Huomasin, että harakka pahalainen oli havainnut sammakon hädänalaisen tilan ja nokki elävää sammakkoa. Siispä kokosin kaiken sisuni, hain autotallista isoimman löytämäni lekan ja marssin päättäväisesti sammakon luokse. Mutta voi kuinka se katselikaan minua pienillä silmillään enkä voinutkaan suorittaa kuolettavaa iskuani. Lopulta hyppäsin auton rattiin ja ajoin useamman kerran sammakon ylitse. Ja tähän surkuhupaiseen tarinaan tietysti sopii hyvin, että ajoin ensin (vahingossa) kaksi kertaa niin että auton pyörä kulki sammakkoparan ohitse. Miten se onkaan mahtanut pelätä vierestä kulkevaa jättiläistä.

Nyt sammakkoparka lojuu siis kuolleena pihassa ja ruumis odottaa miestäni töistä päästäkseen metsän siimekseen, pois pihamaaltamme.

Kiitos Chandra viestistäsi. Tuli ihana olo, kun meitä hempeämielisiä "höppänöitä" löytyy enemmänkin. Itsekin inhoan kalastusta sen takia, etten millään haluaisi kalojen kärsivän... Mutta haloo, entäs ne madot? 

[*Kide*]

Ihanaa kun joku oikeasti "tunnustaa" pohtivansa myös tämänkaltaisia 
Itse olisin myös joutunut tekemään jotakin vastaavassa tilanteessa... tekemättä jättäminen on pahempaa kuin ajatus, että antoi eutanasian jollekkin elolliselle. Kannatan siis myös ihmisille annettavan eutanasian laillistamista, vaikka tiedän sen eettisyyden ja käytännön vaikeuden ja sen kuinka se kuohuttaa monien tunteita.
Mutta takaisin asiaan... itse olen väistellyt autolla pupuja, kissoja yms. ja jopa kerran ajanut melkein metsähallituksen puoleen tämän vuoksi. Sen jälkeen hieman rajoittanut väistöliikkeitä ja onneksi, silti törmäyksiä ei ole sattunut  Jos/kun näen tienposkessa raadon, kulkevat selkää pitkin kylmät väreet ja mielessä lausun pienen rukouksen eläimen puolesta.
Jos raato on on keskellä tietä, pysäytän auton ja mene siirtämään sen syrjään ja manaan mielessäni yliajajan, joka ei korjaa jälkijään  vaikka tiedän, että varsinkin iso täysperävaunurekkaa ei niin vaan pysäytetä jonkin pienen eläimen vuoksi 
Ihan tappo hommiin tien päällä jollakin tunkinvarrella ei ehkäpä minustakaan olisi kumminkaan, tuota haulikkoa kun ei oikein viitsi kanniskella aina mukana  ... toivon, ettei koskaan yksin tarvitsen siihen tilanteeseen joutuakkaan...

[^^Queen Nefertiti^^]

- että piti oikein autolla ajella yli, se kuulostaa jotenkin raaemmalta kuin .. tai ehkä ei. Aika jytkyt keinot. Olisko kerta-ajelu riittänyt.

Onnea sammakolle rajan taa.

Ihminen on aina joutunut syömään vallitsevan ilmaston mukaan, kalastus vielä menee, tehotuotanto on ikävämpää, ostan lattiakanaloiden munia. Muutenkin voisi syödä vain kalaa, lapseni osaa kalastaa.

Luotujen olentojen hermosto on kehittynyt alemmista ylempiin olentoihin, kalat kärsivät suhteessa vähemmän kuin kanat. Inkkarit siunasivat suurta henkeä tms mennessään metsälle.

[Hiisitär]

Minun käsityksen mukaan eläimen ja ihmisenkin tappaminen kärsimysten takia (ihmisellä vieläpä silloin, kun tämä itse pyytää saada kuolla) on siunaus ja hyvä asia. Se kertoo empaattisuudesta ja auttavaisuudesta. Vaikka henkinen laki kieltääkin meitä tappamasta se ei kuitenkaan päde silloin, kun joku päästetään kärsimyksistä, joista ei voi enää parantua milläänlailla. Keskusteluja Jumalan Kanssa-kirjasarjan jossain osassa kirjoittaja pohdiskeli armokuolemaa ja jumalan suhtautumista siihen, johon Jumala tuumasi, että "onko teistä parempi, että vanha ihminen kituaa viimeiset elinaikansa vai se, että hän kuuluvasti ilmoittaa haluavansa kuolla ja lähteä jatkamaan matkaa?"

[Synapsi]

Se, että auttaa kituvaa eläintä kuolemaan, ei ole mielestäni edes tappamista sanan varsinaisessa merkityksessä. Olisihan se harakkakin homman hoitanut, eikä sekään olisi ollut varsinainen tappo vaan herkullisen aterian nauttiminen....

Kuoleman hyväksyminen ei ole elämän halveksuntaa vaan nimenomaan sen kunnioittamista.

[Chandra]

Auton käyttöön olisin minäkin päätynyt.En kykene lyömällä tappamaan,ellei ole aivan pakko.
Eutanasian kannattaja olen myös ja ensimmäisenä kirjoitan halukkuuteni siihen,jos sellainen laki joskus saadaan.
Hoitotestamentin olen jo aikoja sitten tehnyt.

Kyllä se matojen koukkuun tunkeminen aiheuttaisi yhtä suurta vaikeutta kuin koukun repimä kalan kitakin.Varsinkin kun elantoni ei ole siitä kiinni.
Mutta tämä on minun ajatusmaailmaani,en tuomitse silti muitten elämänkatsomusta.

[May]

Ihanaa kun joku oikeasti "tunnustaa" pohtivansa myös tämänkaltaisia 
Mutta takaisin asiaan... itse olen väistellyt autolla pupuja, kissoja yms. ja jopa kerran ajanut melkein metsähallituksen puoleen tämän vuoksi. Sen jälkeen hieman rajoittanut väistöliikkeitä ja onneksi, silti törmäyksiä ei ole sattunut  Jos/kun näen tienposkessa raadon, kulkevat selkää pitkin kylmät väreet ja mielessä lausun pienen rukouksen eläimen puolesta.

Ihanaa, että joku ajattelee noin kauniisti tämänkaltaisista pohdiskeluista.  Tosiaankin eläintä väistäessä tulee eteen se tilanne, että saattaa itse ajaa metsään, joka taas ei tietenkään ole kivaa sekään. Rukous eläimen puolesta kuulostaa kivalta, tuota voisi harrastaa itsekin.

- että piti oikein autolla ajella yli, se kuulostaa jotenkin raaemmalta kuin .. tai ehkä ei. Aika jytkyt keinot. Olisko kerta-ajelu riittänyt.

Ei se minusta ollut sen raaempaa tai vähemmän raakaa kuin lekalla päähän iskeminenkään. Kerta-ajelu olisi varmasti objektiivisesti ajatellen riittänyt, vaan kun halusin varmistaa, että sammakkoparka ei ainakaan enää jäänyt kitumaan. Toisaalta auton ja sammakon kokoeron huomioiden ensimmäinen ajokerta riitti varmasti. Ja toisaalta, tuskin se ensimmäisellä ajokerralla kuollut sammakko enää kärsi tai pahastui niistä ylimääräisistä varmisteluajoista....

Minun käsityksen mukaan eläimen ja ihmisenkin tappaminen kärsimysten takia (ihmisellä vieläpä silloin, kun tämä itse pyytää saada kuolla) on siunaus ja hyvä asia. Se kertoo empaattisuudesta ja auttavaisuudesta. Vaikka henkinen laki kieltääkin meitä tappamasta se ei kuitenkaan päde silloin, kun joku päästetään kärsimyksistä, joista ei voi enää parantua milläänlailla. Keskusteluja Jumalan Kanssa-kirjasarjan jossain osassa kirjoittaja pohdiskeli armokuolemaa ja jumalan suhtautumista siihen, johon Jumala tuumasi, että "onko teistä parempi, että vanha ihminen kituaa viimeiset elinaikansa vai se, että hän kuuluvasti ilmoittaa haluavansa kuolla ja lähteä jatkamaan matkaa?"

Kiitos Atha kauniista viestistä. Tuo selvensi ajatuksia kovasti niin ihmisten kuin jopa sen pienen sammakkopolonkin suhteen.

Se, että auttaa kituvaa eläintä kuolemaan, ei ole mielestäni edes tappamista sanan varsinaisessa merkityksessä. Olisihan se harakkakin homman hoitanut, eikä sekään olisi ollut varsinainen tappo vaan herkullisen aterian nauttiminen....

Totta, totta! Tappaminen on todellakin väärä sana tässä yhteydessä. Nyt ajatellen olen iloinen, että pystyin hoitamaan homman nopeasti kun harakka sen sijaan olisi nokkinut eläinparkaa vaikka kuinka kauan. Toisaalta - jos oikein alkaa ajattelemaan - niin ehkä pitäisikin nyt sääliä sitä nälkäiseksi jäänyttä harakkaparkaa...  Noin se luonnon kiertokulku toimii ja kaikella kuitenkin on tarkoituksensa.

Kyllä se matojen koukkuun tunkeminen aiheuttaisi yhtä suurta vaikeutta kuin koukun repimä kalan kitakin.Varsinkin kun elantoni ei ole siitä kiinni.
Mutta tämä on minun ajatusmaailmaani,en tuomitse silti muitten elämänkatsomusta.

Ajatusmaailmamme taitavat kuitenkin kulkea melkoisen käsi kädessä. 

[Rakkauden enkeli]

Vaikeita, mutta tärkeitä pohdiskeluja ... Ihan samoja joskus itsekin miettinyt ja vastaavankaltaisiin tilanteisiin itsekin muutaman kerran törmännyt. Sisimpäni on "sanonut" että kyllä se on kuitenkin parempi päästää eläinpoloinen kärsimyksistään jos selkeästi näkee, että kärsii eikä kuitenkaan enää selviä. Vaikka vaikeatahan se on... Voihan sitä myös aina pyytää apua joltain jos ei itse pysty...

Tässä tapauksessa, tuo harakka olisi kyllä ollut ns. apuna. Sillä vaikka se näyttäisi, kestäisi ja vaikuttaisi kaikinpuolin kiduttamiselta sen nokkiminen, niin sitä se ei ole. Sammakon henki pääsee jo aiemmin muualle. 

No mutta hyvä näin... Hyvä että jokatapauksessa sammakko pääsi kärsimyksistään. Ei sillä lähtemisen tavalla niin väliä ole ja harakka taisikin vain olla varmistamassa, että jos sinä et sinä siihen pysty niin...  Tuosta tuli mieleeni kerta, kun työpaikkani pihalla oli pahoin loukkaantunut varis. Soitin poliisit paikalle, jotka tulivat päästämään sen kärsimyksistään.

[*Kide*]

Rakkauden valo - itse asiassa lain kautta tarkasteltuna juuri poliisilla ja eläinlääkärillä on ainoastaan oikeus ja lupa lopettaa eläin sen kärsiessä. Joissakin tapauksissa metsästäjä kortin (koulutuksen ja luvan saanut) katsotaan myös oikeudellisesti sopivaksi tähän hommaan, ja asianmukaisella aseella varusteltuna.
Tämä on siis musta-valkoinen katsanto tähän... 

[Rakkauden enkeli]

Rakkauden valo - itse asiassa lain kautta tarkasteltuna juuri poliisilla ja eläinlääkärillä on ainoastaan oikeus ja lupa lopettaa eläin sen kärsiessä. Joissakin tapauksissa metsästäjä kortin (koulutuksen ja luvan saanut) katsotaan myös oikeudellisesti sopivaksi tähän hommaan, ja asianmukaisella aseella varusteltuna.
Tämä on siis musta-valkoinen katsanto tähän... 

Tuo on ihan totta ja enimmäkseen vain hyvä asia juuri siksi että osaavat ainakin asianmukaisella tavalla lopettaa eläimen, ettei aiheudu lisäkärsimyksiä yms.

[Mirjam*]

Enpä osaa sanoa miten olisin itse vastaavassa tilanteessa toiminut. Kaipa sitä toimii sitten vain tilanteessa, sitten kun sellainen eteen tulee, tekee sen, minkä parhaimmaksi sillä hetkellä kokee.
Luultavasti olisin toiminut samoin kuin May toimi.

Ajatukseni ovat monet kerrat muuttunut tällaisten asioiden tiimoilta, enkä todellakaan osaisi sanoa mitään joka tilanteeseen hetkeen oikeaa toiminta tapaa.

Muistui mieleeni kun hyvä ystäväni ajeli pimeällä metsätiellä eräänä syksyisenä iltana ja *kops* huomasi ajaneensa jotain päin ja pysäytti auton ja meni katsomaan. Metsän reunalla ojan penkassa oli riutuva kettu. Ystäväni ei oikein tiennyt mitä olisi tehnyt ja tunteet risteili. Kettu kärsi ja oli kuoleman kourissa. Sitten hän vain tunsi, että ketun kärsimykset oli lopetettava ja avasi autonsa takaluukun, eikä löytänyt sieltä mitään muuta kuin ison jonkinlaisen meisselin ja kumautti sillä kettua silmien väliin olan takaa... Huh, ja kettu ei siitä kyllä kupsahtanut, vaan hoiperteli metsään viimeisillään voimillaan pakoon. Eikä ystäväni sitä enää tavoittanut. Hän oli hyvin järkyttynyt ja sitten väänsimme tilanteeseen pitkällisten juttu tuokioiden jälkeen vähän huumoria ja ajattelimme, että jopas oli ketulla kohtalo; ensin ajettiin autolla yli ja sitten tuli joku hyypiö ja kalautti meisselillä päähän... (huis, kamalaa hirtehishuumoria) Ystäväni on hyvin henkinen ihminen(siis oikeasti, eikä mikään uudenajanhörhö), mutta on elänyt hyvin luonnonläheistä elämää, jossa eläinten ja ihmisten yhteiselo syntymineen ja kuolemineen on arkipäivää. Siitä hän ehkä ammensi tuon "voimansa" toimia jotenkin tilanteessa, vaikka ei fyysiset voimat riittäneetkään sitten.

Minulla nämä asiat, myös eutanasiaan liittyvät, ovat avoimia. Kun tallustaa eteenpäin elämässä, vähenee tiukat periaatteet ja tulee hetkikohtaisia tilanteita, joissa toimitaan siten kuin sitten toimitaan... sydämellä, vastuulla, inhimillisyydellä ja ihmisen kokoiselta paikalta.
Kyllä kuolema meidät korjaa, ihan jokaisen, ihmisen, eläimen, kasvin ja kaiken, ei meidän välttämättä siihen tarvitse tiukkoja periaatteita sitoa pysyviksi. Se tekee meistä vain kireitä ja katkeilevia.
Ehkä ihmispoloisen on vaikeaa kestää kipua, kurjuutta ja kärsimystä, joka syntyy tietyissä kerroksissa elämän muuntuessa ja edetessä..... 
 

[Synapsi]

...Kun tallustaa eteenpäin elämässä, vähenee tiukat periaatteet ja tulee hetkikohtaisia tilanteita, joissa toimitaan siten kuin sitten toimitaan... sydämellä, vastuulla, inhimillisyydellä ja ihmisen kokoiselta paikalta.

Tässähän tämä on hienosti kiteytetty.
En minäkään lähtisi kissaa isompaa eläintä itse lopettamaan, tottahan toki silloin soitetaan poliisille/eläinlääkärille. Mutta sammakon kokoisen eläimen lopettamisesta ottaisin varmasti vastuun aivan itse, muu olisi energian haaskausta. Ymmärrän toki, jos joku ei tähän pystyisi. Olen muuten lukenut jostain, että palolaitosta työllistää kohtuuttomasti pieneläinten pelastustyöt. Joskus tuntuu, että  helposti sysätään viranomaisille sellaista, minkä voisi tehdä myös itse. Ainakin voisi ensin edes yrittää. Olemmeko hieman avuttomia?
Eräs ystäväni teki mielestäni äärettömän vastuullisen ja rakkaudellisen teon: Hänen koiransa (bitbull) alkoi tulla vihaiseksi ihmisille, ja vakavan ihmiseen kohdistuneen päällekarkauksen jälkeen ystäväni ampui ja hautasi itse koiransa. En tiedä mitä laki tähän sanoo enkä välitä. Se, että koiran päätti päiviltä tuttu ja turvallinen ihminen, nopeasti, kivuttomasti, silmiin katsoen, on varmasti parempi kokemus kuin piikitys lääkäriasemalla.
En tiedä kykenisinkö tekemään tuollaista. Pystyisitkö sinä?

[May]

Eräs ystäväni teki mielestäni äärettömän vastuullisen ja rakkaudellisen teon: Hänen koiransa (bitbull) alkoi tulla vihaiseksi ihmisille, ja vakavan ihmiseen kohdistuneen päällekarkauksen jälkeen ystäväni ampui ja hautasi itse koiransa. En tiedä mitä laki tähän sanoo enkä välitä. Se, että koiran päätti päiviltä tuttu ja turvallinen ihminen, nopeasti, kivuttomasti, silmiin katsoen, on varmasti parempi kokemus kuin piikitys lääkäriasemalla. En tiedä kykenisinkö tekemään tuollaista. Pystyisitkö sinä?

Voi miten vastuullinen teko! Varmasti vaikea, mutta kuitenkin loppujen lopuksi kaikkien parhaaksi. Koirahan olisi voinut hyökätä myöhemmin uudelleen joko oman perheen tai muiden kimppuun vielä vakavammin seurauksin.

Kyllä koiran saa lain mukaan lopettaa ampumalla. Juuri muutama päivä sitten Novassa haastateltiin eläinlääkäriä  siitä, miten esim. liikenneonnettomuudessa loukkaantuneen eläimen saa lopettaa. Vastaus oli, että suunnilleen kissan/koiran kokoista ja sitä suurempaa ei saa lopettaa kättä pidemmällä, tunkilla tms. vaan ainoa oikea tapa on joko juuri ampuminen tai lääkkeellinen lopetus. Kokonaan eri asia onkin, jos kyseessä on esim. vieras koira, niin päätöksen lopettamisestahan pitäisi tehdä omistaja eikä esim. päälleajaja. Mutta mielestäni siis ystäväsi on toiminut sekä moraalisesti että laillisesti täysin oikein (vaikka ampuminen tuntuukin tällaisesta hentomielestä aika raa´alta tavalta...).