seuraava »

[Qiv]

Jokaisella on tarkoin määritelty tehtävänsä tässä elämässä ja sen suorittaminen ei koskaan tunnu raskaalta tai millään tavalla turhauttavalta oli se sitten mitä tahansa katujen lakaisemisesta vapaaehtoiseen avustustyöhön kolmansissa maissa. – Seppo Tanhua

Siinäkö se sitten on - elämän totuus? Jotenkin harvinaisen ytimekkäästi ja valaisevasti ilmaistu, ainakin itselle kolahtaa juuri nyt. Ja sitten eikun etsiskelemään, kuulostelemaan...

[Mannan]

Moi!

Itselläni on henkinen elämäntehtävä selvillä, mutta sen toteuttaminen on ollut vaikeaa ja välillä olen ollut heittämässä pyyhettä kehiin. Vaikeaa on monella henkisen työntekijällä vaikka he tekevät elämäntehtäväänsä. Tosin oletan tämän muiden puolesta.

Ehkä joku tekee elämäntehtäväänsä katujen lakaisijana, vaikka luulisin, että he tekevät sitä yksinkertaisesti tienestin saamisen ja vuokran maksamisen vuoksi. Ehkä hekin haaveksivat jostain muusta kuin tehtävästään.

[Ikitosi]

Flow ~~~ Virran mukana omaa aaltoaan surffaillessa elämä on helppoa ja kevyttä syvilläkin vesillä ~~~ 

[Rakkauden enkeli]

Flow ~~~ Virran mukana omaa aaltoaan surffaillessa elämä on helppoa ja kevyttä syvilläkin vesillä ~~~ 

Loistavasti ilmaistu.  Tuossahan se jutun "juju" tai "ydin" onkin. 

[Mika-Matti]

Enpä oikein perusta moisesta ennalta määräytyvästä elämäntehtävästä.
Ajattelen niin, ettei mitään tarvitse tehdä ollakseen
paitsi olla tehdäkseen.

Silti olen kokenut sitäkin,
etten tiennyt mitään sellaista tekemistä,
jonka kautta olisin tyytyväinen tekemättä mitään.

Aina se olemattomuuteni läpäiseminenkin lopulta on kummunnut teoiksi:
itseni nousta kummulle
ja kaataa kärsimyksen ristit
- nuo luuloni siitä, ettenkö olisi "tehtävätoteutunut" näine hyvinenikin.

Ja kiitos teille, kamut, että aina jaksatte muistutella
"tekemättä olemisenkin" lahjasta;
itsensä sellaisenaan hyväksymisen teosta.

*katsoo toimettoman auringon kiloon, joka saa aallot laulamaan kiitosta päättyvälle päivälle
jo pelkällä läsnäolollaan*

[AUTTAJA]

Meillä jokaisella on elämän tehtävä,
toisille ilmoitettu, toisille jo "päivän selvänä"
tullut.

Emme ole toinen, toistaan yhtään parempia,
ihmisten arvoasteikossa, vaikka me niin yritämme
tehdä, Jumalan edessä olemme TASAVERTAISIA.

Kunnioittakaamme kaikkea elollista, kun tämän ymmärrämme,
olemme pitkällä (iankaikkisella) tiellämme pitkällä,
kuitenkin Jumala = kaikki suunnitellut = ilot ja surut..

t.timo

 

[Atomi]

Enpä oikein perusta moisesta ennalta määräytyvästä elämäntehtävästä.
Ajattelen niin, ettei mitään tarvitse tehdä ollakseen
paitsi olla tehdäkseen.

Tässäpä taas viisauden sanoja kerrakseen. Minun mielestäni elämäntehtävän etsintä tarkoittaa sitä, että ihminen kuvittelee itse tietävänsä mikä se on. Minä uskon, että yläkerran ohjauksessa carpe diem pääsen koko ajan kokemaan elämääni ja tekemään sitä mikä kulloinkin on tehtävä.   

[Valo]

Hii, aivan varmana silkka oleminen todella riittää, sillä jos pyrin jostakin pois, joudun sitä kohti - ja jos pyrin jotakin kohti, joudun siitä pois. Turha täräjämisestä luopuminen riittää niin voi vain olla ja nauttia joyridesta vaikka Roxetten tahtiin 

[Ikitosi]

Niin, sekin on kai hyväksyttävä, että joidenkin elämäntehtävä tuntuu olevan lähestulkoon passiivinen tila, jolloin sielun olemassaolo jää maadoitusta vaille irralliseksi kellunnaksi ja elämänvirran ihmettelyksi.

Omalla kohdallani olen tuntenut suurinta virranvietävyyttä ja sitäkautta sieluntyydytystä kanavoidessani luojuutta maailmaan aktiivisen tekemisen kautta.

Liikkeen tehostaminen perilleviemiseen asti on energiankäytön jalostamista.

[Valo]

Niin, sekin on kai hyväksyttävä, että joidenkin elämäntehtävä tuntuu olevan lähestulkoon passiivinen tila, jolloin sielun olemassaolo jää maadoitusta vaille irralliseksi kellunnaksi ja elämänvirran ihmettelyksi.

MMmmMMoiskis

Omalla kohdallani olen tuntenut suurinta virranvietävyyttä ja sitäkautta sieluntyydytystä kanavoidessani luojuutta maailmaan aktiivisen tekemisen kautta.

MMmmMMuiskis 

Liikkeen tehostaminen perilleviemiseen asti on energiankäytön jalostamista.

[Qiv]

Jokaisella on tarkoin määritelty tehtävänsä tässä elämässä ja sen suorittaminen ei koskaan tunnu raskaalta tai millään tavalla turhauttavalta oli se sitten mitä tahansa katujen lakaisemisesta vapaaehtoiseen avustustyöhön kolmansissa maissa. – Seppo Tanhua

Ai ei koskaan turhauttavalta?  Mistähän tässä nyt puhutaan? Sehän on täysin epäinhimillistä liidellä taas jossain pilvissä eikä tuntea mitään negatiivista...  kun nekin nyt vain kuuluvat ihmiselämään... 

Tyytymättömyys johtaa muutokseen, muutos on liikettä ja liike elämää! 

No pitäisin kuitenkin mielessä sen, että tunteilla on aina syynsä, eikä se syy ole ulkopuolella, vaan siinä miten itse suhtaudun ulkoisiin tosiseikkoihin - muodostanko niistä vaikutelmia vai katsonko faktaa suoraan. Inhimillistä siis, aivan. Tai ehkä olisi parempi sanoa: itsekästä.

Rakkaus, ilo ja myötätunto eivät näytä kuuluvan inhimillisten tunteiden piiriin, toisin sanoen kyseiset tilat eivät nojaudu menneisyyteen ja siellä tapahtuneiden tilanteiden  väärinkäsittämiseen ja ihmisen sisälle muodostuneisiin ristiriitoihin (niihin "sisäisiin lapsiin", joista helposti pitää itsepäisesti kiinni - itsenään). Rakkaudessa virtaa sellainen älykkyys, joka näkee asiat sellaisina kuin ne ovat, joka vapauttaa menneisyydestä ja pitää tämän hetken puhtaana ("itsestä").

Näin siis ihanteellisesti...

Minä käsittäisin asian niin, että ihmisen elämässä tulisi olla jokin voimakeskus, jonne palataan lataamaan akkuja, tai joka pitää ne akut latingissa kenties jopa kaiken aikaa kun on oppinut elämään siitä käsin kaikessa elämässään. Pitäisi löytää oma voimakeskuksensa, joko sellaisena ulkoisen aktiviteetin avulla, joka ei aiheuta väsymystä tai turhautumista, tai suoraan sisältään meditaation kautta, niin että tuo voimakeskus "ulottaa säteensä" kaikkiin elämän tilanteisiin ja pitää väsymyksen ja turhautumat automaattisesti loitolla, koska niihin ei ole mitään aihetta, kun on selkeä itsessään, ts. luopunut itsestään, antanut periksi, ja siksi näkee asiat selvästi.  Muistuu mieleen Risto Ahti, joka sanoo jotakuinkin niin, että ihmisellä ei ole mitään syytä väsyä. Se tarkoittaa nähdäkseni juuri sitä, että kun on löytänyt aidon olemuksensa eli olemisen ja oppinut elämään siitä käsin hetkestä hetkeen - ei sitä vastaan - niin sitä jaksaa. Tai sitten, jos vain tekee jotain, mistä nauttii - mikä on läheistä itselle - niin ei väsy, vaan energia pysyy yllä (kuten eläimillä!)

[Rakkauden enkeli]

Minä käsittäisin asian niin, että ihmisen elämässä tulisi olla jokin voimakeskus, jonne palataan lataamaan akkuja, tai joka pitää ne akut latingissa kenties jopa kaiken aikaa kun on oppinut elämään siitä käsin kaikessa elämässään.

Tuo "voimakeskus" onkin ihan jokaisella ja se on löydettävissä omasta sisimmästään. 

"Oon kuin suolaheinä luodolla, se taipuu tuulessa muttei katkea..." 

[Mio]

Jos olemme kädet tyhjinä voimme luoda maailmoja
Jos olemme paikoillamme liikutamme jotain
Puhumamme sanat ovat kuin lehtien havinaa
Ja puut kasvavat
Tekemämme työt ovat kuin hiekkalinnan rakentamista
Ja merivesi aaltoilee
Ja kaikella on täydellinen merkityksensä,
sillä muodostammehan eloketjumme tapahtumasarjat
kuvaohjauksemme käsikirjoituksen mukaan..

[Ikitosi]

Kiitos, Lumor, inspiroinnista:

Kädet tyhjinä on mahdollisuus ottaa vastaan
Kädet täynnä on annettavaa
Elämä on liikkeen ja pysähdyksen sykleissä -
sisään ja ulos - hengityksessä.
Puhutut sanat siemeniä, joista kasvaa
hedelmäpuu, pensas, kukka tai rikkaruoho,
satoisia kuin maa, johon ne on kylvetty
Työ on sielun ilmenemistä, maailmaan todeksi tulemista,
energian vapauttamista, kanavana olemista.
Ja kaikki on uniikkia, mitään ei voi tehdä kahdesti.
Harjoittelu on harjoittelua, tien putsaamista, uusintoja,
mielen luomaa elokuvaa,,,
mutta elämä on suoralähetys.

[Kuutiikeri]

Moi!


Ehkä joku tekee elämäntehtäväänsä katujen lakaisijana, vaikka luulisin, että he tekevät sitä yksinkertaisesti tienestin saamisen ja vuokran maksamisen vuoksi. Ehkä hekin haaveksivat jostain muusta kuin tehtävästään.

Se ei kai tämän teorian mukaan sitten ole se Oikea elämäntehtävä, jos se ei tunnu oikealta. Mutta jonkunhan ne kadutkin on kai lakaistava? Kattaako ammatti toisaalta koko elämän? voihan elämässä hyvinkin olla jokin todellinen tehtävä ja kutsumus, jota ei vaan ilmenna ammatin harjoittamisessa.. liian yhteiskuntapainotteista ajattelua. toisaalta yhteiskunta, rahansaannin ja elannon hankkimisen pakko, rajoittaa ainakin suurinta osaa meistä ihmisistä niin ettei ihan mitä vaan voi lähteä tekemään. toisaalta astrologisen näkemyksen mukaan voisi olla kyse karman laeista jos elämä on tavalla tai toisella rajoitettua.. ?? vai mitä