seuraava »

[Viitasammakko]

Niinpä, Soul's Adventure! (Heh, sain oudosta näppiksestäni vihdoin heittomerkin!) Ajattelisin sen olevan oikeasti niin, kuten joku jossain toisessa ketjussa sanoi, että jos ihminen on oikeasti tarpeeksi henkisesti kehittynyt ja korkealla tasolla, hän ei tee muuta kuin hyvää toisille, ja hyvähän ei johda toisen kärsimykseen, ei saa toista sekaisin fyysisesti eikä henkisesti, ei aiheuta henkisiä tai fyysisiä vammoja tai muuta sellaista. Mutta koska me emme ole vielä edes lastentarhassa henkisessä koulussamme (näin Keskusteluja Jumalan kanssa -kirjoissa sanotaan), me luulemme, että hyvää on mikä tahansa, ja että kaikki kokemukset ovat hyväksi, tarkoittipa se toinen mitä tykkäsi. Ja vaikka tarkoittaisikin hyvää, me kaikki olemme vielä niin alhaisella tasolla, että tulos ei välttämättä olekaan niin hieno.

Ja kertoohan tämäkin kai jotain kehityksestä: jos me nyt olisimme niin superhenkisiä ym. niin emme kai me sitä koko ajan vouhkaisi, mainostaisi, puhuisi siitä ja vertailisi toisiamme tyyliin "kun pääset sille-ja-sille tasolle niin tajuat sitä ja tätä" - ei, luulenpa että vaan eläisimme! Eläisimme ajatusmaailmamme mukaan automaattisesti, emme verbalisoisi ja analysoisi jatkuvasti kuka kenenkin kehityksiä ja tajuamisia. Meille olisi luonnollista, että toiset ovat edempänä kuin toiset, ei sitä tarvitsisi ääneen paasata, sen mukaan vain elettäisiin ottaen huomioon muut. Ilmaisinkohan ajatukseni nyt selkeästi??

[venny]

Otin vapauden kopioida tähän ATHA-MAARITIN VIESTIN tuolta toisen otsikon alta.


MITEN REAGOIT?
 
Arkkienkeli Urielia kanavoinut Jennifer Hoffman
www.urielheals.com
6.8.2007
Vapaasti suomentanut Pirjo Laine
 
Teillä on monia reagointivaihtoehtoja. Voitte reagoida pelosta ja tuomitsemisesta, menneistä kokemuksistanne tai odotuksistanne ja uskomuksistanne käsin. Tai voitte reagoida puolueettomuudesta, ehdottomasta rakkaudesta, rauhasta ja ilosta käsin. Jokainen kanssakäymisenne toisten kanssa antaa teille tilaisuuden valita, miten reagoitte. Ja tuo ihminen heijastaa teille takaisin sen, miten reagoitte, ja vedätte puoleenne samanlaisia tilanteita.
 
Joka kerta reagoidessanne pelosta luotte lisää pelkoa, mikä johtaa draamaan ja konfliktiin. Vihaiset ihmiset reagoivat peloistaan ja yrittävät yhdistyä teihin tuolla alueella. Jos valitsette reagoivanne pelosta, kiihotatte tilannetta. Voitteko reagoida puolueettomuudesta, nähdä heidän pelkonsa ja päättää olla yhdistymättä heihin tuolla tasolla? Minkä palkkion saatte kohtaamalla pelon pelolla? Voitteko reagoida pelkoon rakkaudella? Miettikää sitä, että ihminen, joka yhdistyy teihin pelostaan, etsii todellisuudessa jotakuta, joka voi antaa heille ehdotonta rakkautta.
 
Ihmiset elämässänne esittävät jotain todellisuutenne osaa, ja pelot, tuomitseminen, menneet kokemukset ja odotukset nostetaan polttopisteeseen, koska ne tarvitsee parantaa. Sen sijaan että taistelette sitä ihmistä vastaan, joka nosti asian teille valoon, siunatkaa ja kiittäkää häntä ja päättäkää käyttää sitä parantavana kokemuksena. Henkinen matkanne on parantumista ja kasvua, ja oppimalla tunnistamaan ne tilaisuudet, jolloin parantumista tarjotaan, voitte käyttää niitä siirtyäksenne eteenpäin polullanne.
 
Opettaja Jeesus sanoi: "Olkaa lempeitä niille, jotka loukkaavat teitä", ja te osoitatte tuota ystävällisyyttä käyttämällä puolueettomuutta vuorovaikutuksessanne ihmisten kanssa, ja valitsemalla miltä henkisen tietonne tasolta reagoitte. Käyttäkää intuitiivista ja henkistä opastustanne katsoaksenne heidän sanojensa ohi ja nähdäksenne, että he reagoivat pelosta. Valitkaa omat reaktionne huolellisesti, jotta voitte käyttää näitä tilanteita mahdollisuuksina kaikkien osallisten henkiseen parantumiseen ja kasvuun. Muistakaa, että kaikessa olette sekä opettaja että oppilas, ja olette täällä sekä oppimassa että ohjaamassa. Harjoittakaa puolueettomuutta joka tilanteessa ja luotte ehdottoman rakkauden värähtelyä itsellenne ja muille.

[Mio]

Kaarinan viestistä mieleeni aukeni nämä ns. New Agen tuomat uhkakuvat..

Kun vanhat toimintamallit ja normiyleistysuskomukset haluaisivatkin pysyä pölyisissä nurkissa, jotta säilyttäisivät turvalliset rakennemallinsa itsepäisen hankaavasti vasten elämän jatkuvasti uusiutuvaa luomisvirran säihkyntää.. Totuus kun ei ole seinille kirjoitettu.. (vaikkakin se sieltäkin voi löytyä...)

Kiitos tietoisuuden siivousavusta! 

[Lunerica]

Toisen mielipiteen kunnioittamista on se, ettei ala "käännyttämään" niitä, jotka ajattelevat toisin. 

"Käännyttäminen" sananakin on jo sellainen, etteivät sitä kovinkaan monet tunne oikealla tavalla vaan näkevät jokaisen erilaisen mielipiteen olevan sellaisen, vaikkei olekaan kuin sen sanojan OMA mielipide asiasta.

Kuka määrittelee, mikä onkaan "oikea tapa" tuntea/nähdä jokin?
Minulle oikeaa ja väärää ei absoluuttina ole - on vain erilaisia näkemyksiä. Näin ollen ei ole mitään syytä nähdä kenenkään mielipidettä uhkana omalle mielipiteelleni.

Mutta mitä on se tunne sitten, joka tulee lukijalle aina silloin, kun kokee sen erilaisuuden olevan itselleen jotenkin "uhkana", koska sitähän "käännyttämisen" pelko aina on?  :

On vain kaksi tunnetta - rakkaus ja pelko.
En tiedä, onko kysymys esitetty minulle vai yleisellä tasolla, mutta vastaan kuitenkin: Ei ole tarvetta pelätä "käännyttämistä" (tai mitään muutakaan), kun
- luottaa omaan intuitioonsa ja
- rakastaa jokaista lähimmäistään ja kykenee asettumaan toisen asemaan. (http://www.cosgan.de/images/smilie/liebe/a055.gif)

[Riitta]

Mina taas uskon, etta asiakas on aina oikeassa ja hanen pitaisi saada hoitoa mita han pyysi-EI RAISKAUSTA!!!

[Lunerica]

Mina taas uskon, etta asiakas on aina oikeassa ja hanen pitaisi saada hoitoa mita han pyysi-EI RAISKAUSTA!!!

No nimenomaan.
Tuolla edellisellä tarkoitin, että mielipide/näkemystasolla ei mielestäni voi osoittaa, mikä on oikea, mikä väärä mielipide.

[Kuutiikeri]

Mistä nämä karmanvelat voisivat saada alkunsa, jos pahaa ei ole, ja vahingoittavakin teko on aina tarpeellinen ja hyvä ?  Karma kiertää, väkivalta kiertää, ja milloin se loppuu jos kaikki väkivaltakin nähdään tarpeenmukaisena, karman pois maksuna...

Ei pahoja tekoja muuten(itse siis uskon että on pahoja tekoja,ei vain tarpeellisia) Voi sovittaa  mielestäni  altistaen itsensä pahan teon kohteeksi! Silloinhan tämä ihminen taas antaa pahan tapahtua ja jatkua maailmassa. Vaikka Jeesus on sanonut käännä toinenkin poski, ja Gandhi puhui ja kirjpoitti hienosti anteeksiantamisesta ja väkivallattomasta vastarinnasta, ei ole kyse siitä että näkisi pahat ja väkivaltaiset teot "tarpeellisina" karmallisina tms. Sehän on koston rakenteen idea.

[Riitta]

Eipa taaskaan mahdu minun paakoppaani
Silloinhan me palaisimme keskiajalle, kuninkaalliset saivat raiskata viattomia neitoja.
Koska tiedamme hoitotavat, miksi alitajuisesti pidamme tata hyvaksyttyna, tai verroten niita karmavelkoihin-kaikki on kiinni ajatustavasta.
En jaksa uskoa, etta hoidettu pitaisi menettelytapaa edes alitajuisesti hyvaksyttyna.
Anteeksi voi antaa, mutta hoitajan pitaisi saada rangaistus.

[Lunerica]

--- jokainen taajuudellaan on oikealla tiellä totuudessaan. 

  Erittäin hyvin ja kauniisti muotoiltu, Kaarina Niro - kiitos! 

[^^Queen Nefertiti^^]

Huomaatko Samarkand.. ystäväsi masennus ja sitä seurannut "vierihoito" olivatkin siis vanhojen karmavelkojen maksuja.. jos hän sitten pillereissä tai terapiassa käsittelee asiaa, toivottavasti psykiatrilla on tälleen newagelainen näkemys.. ssshhh.. 

[Mirjam*]

Onhan tuo melkoisen vaikeaa asettaa ihan "oikeisiin uomiinsa" tällaisella länsimaisella ajattelulla ja syvään juurtuneilla asenteilla, nämä "idän opit". Juuri kaikki New agen alle piilotettu "henkisyys" on on sitä "pahinta" ruokaa ihmismielelle ja psyykelle, jos ihminen etsii itsensä hyväksymistä ja toisaalta niitä "pimeitä puoliaan".

Ykseys on itsen ulkopuolella.  Vastuu on jossain "korkeimmalla".  Kunnioittavaa ja epäkunnioittavaa ei eroteta toisistaan, koska on niin tärkeää saada kokea itsensä vain "hyväksi". Dualistisuutta pidetään harhana itsen ulkopuolella, kun sitä ei siedetä itsessä sisällä jne.

Noita ns"kanavoituja" tekstejä jos jaksaa lukea, niin välillä tulee mieleen, että mihin ihminen tarvitsee sitä "kermakakku kuorrutusta" ? Kun niistä riisuu se kaiken new agen; sen ja sen asteen yhteyden ja säteen ja sen ja sen nimisen "oppaan" nimet ja muun "hörhöilyn", jää vain ihan vanhat perustotuudet jäljelle. Ihan niitä samoja, mistä on puhuttu jo tuhansia vuosia sitten.

"Uuden tulemiset" tms  Tottakai itselle uudet oivallukset tuntuu uusille, mutta että siitä tehdään massatuotantoa, niin hohhoijjaa...

Onhan aivan totta, että me saatamme kohdata jotain, josta voimme itsekin jotain oppia, mutta että tuo ikuinen peileillä leikkiminen on vain vastuun pakoilua. Ihminen voi löytää sen "ykseydellisen paratiinsa" sisältään, kun hyväksyy, että itsessä on niin "mustaa kuin valkoistakin". Eikai ymmärrystä ja myötätuntoa ole tarkoitettu vastuun pakoilua varten? Edelleen olen sitä mieltä, että on vastuuntuntoinen ja rakastava teko estää muita tekemästä itselleen ja itselle epäkunnioittavia tekoja.

Jos sydän ymmärtää, se välittyy. Välinpitämättömyys ja elämäntodellisuudenpelko olisi hyvä osata erottaa aidosta välittämisestä ja rakastavista ja kunnioittavista teoista.
Jos on sydämessä ymmärrys ja estää jotakuta tekemästä jotain epäkunnioittavaa, silloin tämä ihminen uskaltaa ehkä jopa kohdata sen, koska tuntee sisimmissään sen, vaikka pintatasolla hannaa vastaan, eikä halua kohdata, että nyt menty vähän metsään.

 

[rhodonite]

Tähän voin sanoa vain sen, että vastuu todellakin on vain hoitajalla! Mainitsemassani tapauksessa hoidettava oli pahasti masentunut, ei sellaisessa tilassa aina pidä puoliaan tai tajua missä mennään. Tämä hoitaja, joka myös psykoterapeutiksi itseään kutsuu (vaikka virallisesti sellainen ei olekaan), ei olisi koskaan saanut ylittää eettisiä rajoja. Terapiassa vastuu on aina terapeutilla, potilaalle ei voi sanoa, että no mitäs menit sinne, mikset vaihtanut terapeuttia! Asia ei ole niin yksinkertainen... Tämän varmaan tajuaa jokainen mielenterveysongelmien kanssa painiskellut. Jos täällä nyt sellaisia edes lienee. 

Totta kai tilanne on erilainen, jos hoidettava on pahasti masentunut. Tämä on kuitenkin yleinen foorumi ja kommentit ovat yleistä tasoa, kukaan ei saisi ottaa liian henkilökohtaisesti toisten kirjoituksia. Yksityiskohtia ei ole kaikkien tiedossa. Jos kuitenkin hoitaja on selkeästi ylittänyt eettiset rajat, on hyvä kun sinä olet olemassa ja pidät tästä ihmisestä huolta.

En muuten ole sanonut "mitäs menit sinne, mikset vaihtanut terapeuttia!!" Kannattaa siteerata sanatarkasti, se tuntuu objektiivisemmalta.

[Viitasammakko]

Rhodonite, "En muuten ole sanonut "mitäs menit sinne, mikset vaihtanut terapeuttia!!" Kannattaa siteerata sanatarkasti, se tuntuu objektiivisemmalta." luin rivien välistä sinun tarkoittaneen, että hoidettavan oma vika on, jos valitsee oudon hoitajan, ja jos kerran on jotain valinnut, on sitten vaan kestettävä mitä sieltä tulee.

[rhodonite]

Rhodonite, "En muuten ole sanonut "mitäs menit sinne, mikset vaihtanut terapeuttia!!" Kannattaa siteerata sanatarkasti, se tuntuu objektiivisemmalta." luin rivien välistä sinun tarkoittaneen, että hoidettavan oma vika on, jos valitsee oudon hoitajan, ja jos kerran on jotain valinnut, on sitten vaan kestettävä mitä sieltä tulee.

Samarkand, kyllä nopeasti ajateltuna, sinun tulkintasi tekstistäni ymmärrän. Kirjoitin 1. kirjoituksessani yleisellä tasolla. Kun vastasit kirjoitukseeni, halusit tuoda esille että hoidettava on syvästi masentunut ja että ehkä hoidettavan arviokyky on laskenut. Silloin tilanne onkin erilainen.

Kuitenkin ensimmäisessa kirjoituksessa kirjoitin lopussa selkeästi: "...hoidettavalla, joka voi myös vaihtaa hoitajan, jos ei ole tyytyväinen." Eli ystäväsi voi vaihtaa terapeuttia halutessaan. Kun taas äsken kirjoitit, että olisin viitannut siihen että "on sitten kestettävä mitä sieltä tulee." Ja tämän Samarkand olet tulkinnut täysin päinvastoin kuin mitä tarkoitin.

Ensimmäinen ja tärkein asia, jos hoitajan ja hoidettavan välille tulee suuria ristiriitoja, on mielestäni se että vaihdetaan hoitajaa. Jos ristiriidat jatkuvat edelleen, on hoidettavan syytä tarkistaa oma asenne.

[Ikitosi]

jos kerran on jotain valinnut, on sitten vaan kestettävä mitä sieltä tulee.

Tämän on totisesti totta.
Kaikista valinnoistamme, ja erityisesti omasta suhtautumisestamme niihin ja niiden seurauksiin, kannamme vastuun ihan itse, tapahtuipa mitä tahansa. Sitä ei kai kukaan käy kieltämään

Ja MITÄÄN ei tapahdu sattumalta, vaan jokainen kokemus on sielumme kutsuma.
KAIKKI, pimeimmätkin jutut, ovat sielullemme kokemuksien hakua, jotta voisimme ne valottaa ymmärrettäviksemme, laajentaa ymmärrystämme elämän monimuotoisuuden suhteen, sillä KAIKKI tapahtuu elämän tarkoituksen mukaisesti, vaikkei pieni mielemme voisikaan sitä juuri sillä hetkellä tajuta.
Se mikä ei tapa, vahvistaa. 

Toivottavasti ei ollut liian vaikeaselkoisesti kirjoitettu