Tuota,,,ei se mies nyt ihan hirviö ollut ja tunnen sen syvästi karmallisena ja molempia opettavana juttuna.
En siitä enää sen enempää,ollut ja mennyt.
Lapset ovat toinen asia ja minun kohdallani ainoastaan vanhin.Tosin en halunnut olla koukussa,mutta meni liian kauan ennen kuin tajusin,että teen hänelle vain "karhunpalveluksen".
Vasta tänä keväänä ja kesänä olen kyennyt käännyttämään hänet takaisin,vaikka on ollut selvinpäinkin.Piti ITSE ymmärtää,mikä vaikutus sillä on,että tarjoaa yhä uudestaan sen turvapaikan,eikä toinen näin ollen hae edes apua muualta.
Olihan se kova koulutus,äidin sydän kun on sellainen.
Mutta jos hän pyysi yösijaa yhdeksi yöksi,se tarkoitti käytännössä monta viikkoa.
Nämä "lapset" ovat koukuttajia ja aivan hukassa kun pitäisi hoitaa asioitaan.
Jos oli oikein huonossa kunnossa,otin vastaan,koska sitä edelsi n.30km pyörämatka ja pelkäsin hänen terveytensä puolesta.Lähinnä kestääkö sydän näillä helteillä.Lähetin kuitenkin usein eteenpäinkin pyöräilemään.
Toki minulle oli asiasta moneen kertaan eri virastoissa ja lääkäreiden taholta valistettu,mutta aikaisemmin en olisi kyennyt siihen.Olin hankkinut ammattikirjallisuuttakin.Koukussa lapseen-irti koukusta.Toisten vanhempien tarinat siinä kiinnostivat,mutta laillani koukussa olevia oli paljon.
Mitä irti päästämisestä seurasi? :
Niin alas pohjamutiin vajoaminen,kuin vain voi.Ei asuntoa,nukkumista uimakopeissa ja rappukäytävissä,pohtimista onko minulla (siis hänellä) enää mitään syytä elää,vai lähteäkö oman käden kautta.Minä kuullostelin tuntosarvet pystyssä peloissani mihin ratkaisuun päätyy.
Tuli luokseni,sanoi menevänsä nyt hoitoon ja soitti itselleen hoitopaikan.Nyt ensin katkaisuosastolla kaksi viikkoa,ja jos paikkoja jostain päin maata löytyy,niin sitten metadoni/subuhoitoon.
En luo pilvilinnoja,hiljaa astelen päivän kerrallaan,kiitollisena siitä,ettei juuri nyt tarvitse miettiä missä hän viettää yönsä ja mitä taas tapahtuu.
Onnellisena ratkaisustani ja hänen ratkaisustaan.
Niin kauan kun on elämää,on jokaisella toivoa,mutta useimmat käyvät pitkän tien ja monet hoitopaikat.Hän ei juuri ole halunnut.Vapaaehtoisesti kerran,mutta silloinkin syyllisyydestä siitä,miten oli kohdellut minua,ei päästäkseen irti.
Siksi minä en myöskään halua menettää vapauttani.Ripustaa/ripustautua kehenkään.
Näin on nyt hyvä,päivä kerrallaan.
Kiitos hyvästä aiheesta!
