seuraava »

[BlueRose]

Myönnän olevani entinen ''koukkuun jäävä''  : olen opetellut irrottautumaan ja sen mukana oppinut olemaan tuomitsematta siis olen sisäistänyt että kaikella on tarkoituksensa ja aikansa ja asiat menee niin kuin niiden pitää mennä, asioille joille en yksinkertaisesti mahda mitään niin annan asian korkeimman haltuun, tosin en voi elää passiivisenakaan, koska omilla tietoisilla valinnoilla saan sen opin jonka sieluni  tarvitsee en sure kenekään kohtaloita ja en koskaan sano toiselle''että tee toisin koska minä tein silleen, niin mulle kävi niin voi sullekkin käydä silleen ei se aina niin mene

[*Kide*]

Kirjoittelin tuonne jo alkuun, että olen harjoittelija irroittajaksi  mutta te puhutte mm. juurista ja synnyinalue teemoista. Olin vastannut hieman eri kantilta... miettien että koukussa oleminen tarkoittaa jotakin joka haittaa/hallitsee/ pistää miettimään valintoja sen kautta. Niistä on hyvä irroittautuakin  Pohdin myös onko ns.juuret myös identiteetin yksi tekijä? Jos muutoin on hieman heikkoa, voiko em.synnyinpaikka antaa enemmän kuin sen pitäisi... tuleeko siitä myös koukuttaja negatiivisessa mielessä? 
Tämä sashan kommentti missä juuret ovat

Minun juureni ovat universaalissa itsessäni. [/color]

on niin ihana, että jäin sitä oikein katselemaan ja pohtimaan... 
Olen kasvattanut juureni syvään ja tunnen kirpaisun kun mietinkin, että pois pitäisi tältä tontilta lähteä lopullisesti  Vaikka tänne en ole syntynyt! Tavallaan tiedostan, että se ei ole tervettä koska mihinkään tässä maailmassa ei pitäisi luottaa ja pitää pysyvänä  Elämä on muutos itse ja se on taas ihmisen valinta miten suhtautuu...  :
Harjoittelen siis irroittamista ja tuo Sashan lause jää leijumaan takaraivooni 

[^^Queen Nefertiti^^]

Miksi kaikesta irtoamisen tulisi olla itseisarvo?

On tosin vaikea irrottaa ihmiset fiksoitumistaan ja vain nauttia kauniista kesäretkistä.

Mikä siis saa jäädä? Pysyväksi?

Chandra, miksi elämässäsi on ollut niin levotonta, miksi olet sallinut heidän tehdä itsellesi pahaa? Ei kenelläkään ole oikeutta aiheuttaa esmes pysyviä depiksiä. Itse menen selvittämään ulkopuolisten kanssa asiat eräisiin liittyen ens viikolla. Eiköhän se siitä.

[Chandra]

Mielestäni kaikki se saa jäädä,joka itsestä tuntuu hyvältä ja antaa elämään ilon.
Pyrin irrottautumaan kaikesta,mistä en pidä,joka aiheuttaa suunnattomasti huolta jne.

Joskus vain asuntokaan ei enää tunnu kodilta ja kaipaa vaihtelua toisiin ympyröihin.
Miksi muuttaa,jos on tyytyväinen nykyiseen oloonsa?
Taidan vaan kuulua niihin,joiden pitää silloin tällöin siirtyä uusiin maisemiin.

[^^Queen Nefertiti^^]

Mutta vastahan kirjoitit että joidenkuiden toiminta on jättänyt depiksen, ellen väärin lukenut?

Itse muutan että tulee isommat neliöt, kieltämättä tähän kämppään jää taakse eräs episodi! Pahassa ja hyvässä. 

Minusta on selvästi vaikeampaa solmia tunnesiteitä kuin olla irrallinen - nykyisin. Mutta siksi focus ei ole siinä asiassa.

[Pallaskissa]

Minäkin ihastuin tuohon samaan Sashan lauseeseen, ja sen myötä löysin sanat sille, minkä olen tuntenut itsessäni. Olen monta kertaa sanonut puolisolleni ja ystävilleni, että kannan kotiani mukanani. Siis juuriani. Fyysisellä asuinpaikalla ei tunnu olevan väliä, olen kotonani missä vain (kunhan siellä on peti, jota voin sanoa omakseni ) Kiitos, Sasha 

[Elämänilo]

Hei Ystäväin

Toisten ihmisten auttamisen halu on hieno asia
- omat voimavarat loppuvat jossain vaiheessa,
ellei osaa asettaa "raja-aitaa"

Toisten murheiden murehtiminen
- se ei anna sinulle mitään, kuluttaa vain voimavarojasi

On asioita joihin et voi vaikuttaa lainkaan
On asioita joihin voit vaikuttaa vähän
On asioita joihin voit vaikuttaa paljon

Ilmapalloon vaan turhat huolet ja murheet
ja päästetään pallosta irti - sinne menevät taivahan tuuliin
(http://www.smileycons.com/img/Fun_pak_3/baloonsTC.gif)
Tällä en tarkoita sitä, ettei toisia voi auttaa
- kohtuus kaikessa

Itsekin autan äitiäni jatkuvasti,
mutten kanna hänen murheitaan mukanani

On ihastuttavaa
olla ihmeidentekijä
niin omassa kuin
muiden elämässä.

 Elämänilo   

[Chandra]

SA
Kirjoitin kyllä debiksestäni,mutta MYÖS HALUSTA IRROTTAUTUA SEN AIHEUTTAJISTA!
Ei sitä kukaan muu voi tehdä kuin minä itse,omalla käytökselläni ja valinnoillani.
Siinäpä se koulutus on.En huomioinut itseäni,olin mielestäni kaikkivoipainen,mitä kukaan ei ole ja kävi hassusti.
Nyt PYRIN irrottautumaan.

[^^Queen Nefertiti^^]

Bravo Chandra hienoa!

Mene ja hemmottele itseäsi, sitä tarvitaan tuossa vaiheessa !

[*Kide*]

En huomioinut itseäni,olin mielestäni kaikkivoipainen,mitä kukaan ei ole ja kävi hassusti.
Nyt PYRIN irrottautumaan.

Tuo lauseesi tuntui niin siltä, mitä olen itse pyöritellyt... mutta en ole saanut vielä ulos 
Moni koukkuuntuu vääriin (tarpeettomasti kourmittaviin) asioihin joko ihan sen perusteella minkälaisessa elämässä elää, joissakin tapauksissa itse saamatta valinnanvapautta tästä asiasta. Sitä tahtoo auttaa ja "parantaa" kanssa ihmisiä, jaksaa vaan koska on valinnut tiensä, täytyy olla sitä ja tätä ammatillisesti, elämänroolin takia (äiti, vaimo...) yms.
Tuo sana KAIKKIVOIPAINEN on varmasti yleinen harhaluulo... ja niin kuin saippuakupla  Onhan em. kaiken loppu kuolema, irroitettu normi elämästä ja siitä on tehty jotakin peloittavaa ja sellaista joka on väistettävä keinolla millä hyvänsä. Vaikka se on ihan kaikesta irroitamista 
Irroittaa tuo mieleen vapaa pudotuksen... astut tyhjän päälle, mutta sinulla täytyy olla luottamus johonkin kantavaan voimaan. Silloin se onnistuu... kantava voima voi olla Jumala, elämä tai sinä itse ja omat taitosi. Ihminen joka ei usko yhtikäs mihinkään, mitä hän tekee kun olisi pakko irroittaa?

[^^Queen Nefertiti^^]

hakemaan erästä koukkuuntujaa / koukuttajaa sairaalasta tänään, kiitos konfliktimme ei tarvinut sääliä tuntea. niin se menee..

[Mirjam*]

olen miettinyt tätä vapaus asiaa... minä koen itseni liiankin itsekkääksi koska olen ja teen mitä haluan. Toisinaan joudun miettimään olenko jopa tunteeton koska on niin helppo irrottautua jopa vanhoista ystävistä... tai uusistakin...

Samaa olen miettinyt minäkin aina joskus. Voisin melkein ennemmin ajatella, että minun on vaikeampaa sitoutua kuin luopua/irottaa. 
Ehkä eri ihmisillä painottuu nämä asiat eri tavalla.
En ole muutenkaan murehtija tyyppiä ollut koskaan. Toki saatan veivata ja vatvoa asioita hetken(haluan kohdata ja kokea kaikki tunteeni), mutta luotan aina vahvasti syvällä, että kaikesta selviää, jos ei toivomallaan tavalla, niin jotenkin kuitenkin ja luotan, että muille myös käy niin.

Sen verran on elämä jo opettanut, että luottamus elämän kantavaan voimaan on vahva.
Ja ihan varmaan minulla on omat "kokkuuntumiseni", mutta ehkä niitä on vaikeaa itse tiedostaa ja huomata. Kun vanhoista päästä irti voi uusia tulla tilalle. En tiedä haluaisinko edes olla täysin i r r a l l a a n kaikesta. Onko se lopun viimeksi edes mahdollista saatika tarkoituksellista....voi olla. Lähinnä kai sitä pyritään vapautumaan psyykkisestä ja emotionaalisesta koukkuuntumisesta.
Toisaalta, jos sitä saa itsensä "linjaan" ns "Korkeimman suunnitelman" kanssa, niin jotta voi elää todeksi kokemuksella, ei mikään osa-alue ihmisestä häviä, vaan ne linjautuu kauniiksi ja toimivaksi "tointaväyläksi" ja elämä on kokonaisvaltaista ja paikkansa täyttävää omana itsenä.
Jokin siellä muuttuu.... ja jotain linjautuu...

*sekavaa aamuhöpinää*

[Chandra]

Eipä lainkaan sekavaa höpinää!

Tuo loppu osa,jos saa itsensä linjaan Korkeimman suunnitelman kanssa,,,
Se kolahti ja siinä se on!

[Elämänilo]

Hei Ystäväin

Omiin ajatuksiinkin voi koukkuuntua.

(http://www.millan.net/minimations/smileys/sharky.gif)

"Tulet siksi mitä ajattelet aamusta iltaan."

Klikkaa
Tavoitteet ja paremmat ajattelutottumukset


 Elämänilo   

[Mirjam*]

Omiin ajatuksiinkin voi koukkuuntua.

Tuo on aivan totta. Ajatuksiin, käsityksiin, uskomuksiin, oppeihin ihan mihin vain.