seuraava »

[^^Queen Nefertiti^^]

joskus pelottava tilanne, esim hoitovirhe, voi vaatia lääkärien kyseenalaistamista.. olen seurannut tilannetta. erään lääkärin piti olla erikoistuva, tähän lausuntoon piti luottaa. nyt ei ole lääkäriliiton tiedoissa mitään erikoistumisista.

laita ne pelkäämään, jotka pelottelee sinua. vaikka lain ja politiikan ja henkimaailman kautta-


tai
rakkaus voittaa tjtn      

vrt--

Huijaus tuli ilmi, kun joku alkoi epäillä miehen taitoja ja tarkasti hänen pätevyytensä sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirastosta.

[Ulkopuolinen]

Minun äitini kuoli hoitovirheen takia aikoinaan. Jonkun aikaa olin katkera, mutta loppu viimein minun oli pakko todeta, että en voi olla vihainen toisen ihmisen tietämättömyydelle ja heikkoudelle. Sellainen olotila tekisi minut heikoksi ja aiheuttaisi negatiivista karmaa.

Minä kyseenalaistan lähes aina kaiken mitä eteeni tulee. Mutta teen sen avoimin mielin. Kuuntelen sydämeni ääntä ja analysoin tilanteen, onko se totuus minun totuuteni arvoinen. Lääkäritkin ovat ihmisiä, siinä missä me muutkin.

Minua on viime vuonna tutkinut niin fysiatrit, neurologit, yleislääkärit kuin psykiatrit, olen todellakin joutunut kyseenalaistamaan heidän ammattitaitonsa. Yksi fysiatri aiheutti tietämättömyydellään minulle pitkäaikaisen vaurion, kolme neurologia oli tekemässä minulle väärää diagnoosia ja estämässä tutkimukset ja yksi psykiatri ei nähnyt tilannettani ja oli täysin ammattitaidoton, yksi yleislääkäri aíheutti tutkimuksillaan minulle todella kivuliaan vuorokauden. Jokainen heistä on myöntänyt, että he olivat väärässä.

Mutta oli minun onneni, että kyseenalaistin heidän tietonsa sillä löysin todelliset auttajat itselleni. Olisi voinut käydä toistekin, olisin voinut alistua ensimmäisen arvioitsijan mielipiteeseen, mutta kun en sitä tehnyt vaan ymmärsin kokonaisuuden sain hyvää hoitoa.

Minä en koskaan laittaisi ketään ihmistä pelkäämään vaikka he kuinka pelottelisivat minua, se on heikkoutta jota en voi sietää enkä ota niskoilleni. Minä voin pistää heidät kyllä ymmärtämään, mutta lähtökohtani ovat aina hyvät, rakkaus voittaa aina, positiivisuus, myötätunto ja toisen hyväksyminen (ei hänen tekojensa hyväksyminen)  voittaa aina-

[^^Queen Nefertiti^^]

heitin puolittain huumoria; mutta kyllä ne poliitikkoja ja lakimiestä näkyy pelkäävän.   nyt lähden matkalle ja maailma saa.. hmm edistyä sillävälin.  

jostain muuten luin ja taisin sanoa aiemminkin;

"Jos joudut tilanteeseen jossa tuntuu voimattomalta, se on mahdollisuus löytää oma voimansa". näin on-- enkelikortit on muuten kivoja pulmatilanteissa.   

[Ulkopuolinen]

Juu minä joskus hieman huonosti ymmärrän tuota huumoria ja valitettavasti sitten kun itse yritän käyttää huumoriani niin se vasta huonosti ymmärretäänkin, etenkin jos huumori on mustaa. Eräs nainen loukkaantui minulle todella pahasti, kun hän puhui itsestään, kuinka on jatkuvasti tarve olla äänessä ja liikkeellä ja se on aika stressaavaa, sanoin hänelle, että minä tiedän ratkaisun, hanki itsellesi aivovamma niin enää ei viitsi jutella turhanpäiväisiä ja ei tarvitse poistua kodista minnekään. En tajua miksi hänestä oli erittäin huonoa huumoria puhua tuolla tavoin noin vakavista asioista. Se oli totta, kun sain aivovamman niin ei minun tehnyt enää mieli juoruilla enkä pystynyt poistumaan kodistani.

Hyvää matkaa sinulle, miten minulla on sellainen olo, että se voi olla hyvinkin yllättävä ja mielenkiintoinen reissu, jos sen osaa katsoa oikealla tavalla.

Tuo oli hyvä lause, tänään oli erittäin huonot fiilikset aamulla ja tuntui, että voisin kiukutella ja kunnolla. Sitten ajattelin, nyt pysähdyn, meditoin ja täytyy sanoa, että se oli varsin miellyttävä kokemus ja antoi enemmän energiaa kuin pieni ydinvoimala. Niin ja tosiaan, kun loukkaannuin ja sain mm. tuon aivovammani, kuinka se, että menetin kaiken sainkin elämääni aivan uuden sisällön ja löysin itseni ja onneni. Niinkin voi käydä.

[Ulkopuolinen]

Mitä haluat tietää adhd:sta?

[Ulkopuolinen]

Jaa adhd, kai sitä voisi alkaa jaarittelemaan tästäkin aiheesta, minulla kai sellainen on, mutta aikuisille ei juuri testejä tehdä enkä koe sitä itselleni kovin kummoiseksi osa-alueeksi ja kun se ei ole itselläni  sairastuttava piirre niin ei tarvetta testeille ole enkä lääkitystä halua, pojallakin epäillään olevan sama juttu, ystäväni on adhd ja kolme hänen lastansa ja kyllähän sitä aikoinaan aihetta kiitettävästi opiskelikin, joten kai minä jotain tiedän.

Siis nyt pitää muistaa, että adhd on luokitus tietyille aivan tavallisille ihmisten toiminnoille, lähes jokaisessa on siis piirteitä, mutta kun näitä piirteitä kuten keskittymiskyvyn puute, hahmottamishäiriö, ylivilkkaus ja impulsiivisuus on ihmisellä hyvin voimakkaasti ja hän oireilee jo sairaudentasolla aletaan tutkimaan adhd:tä, yleisin tuntomerkki on se, että adhd:n kyky ja taitoluokituksessa on jotkut taidot todella korostuneet ja jotkut erittäin heikot. Samoin adhd:n varmistaa usein lääkitys, eli dopamiinipitoinen lääke, joka tekee adhd ihmisistä rauhallisen ja
neurologisesti tavanomaisesta (nentti) ihmisestä erittäin suorituskykyisen, tämä johtuu aivojen dopamiinin säätelyhäiriöstä, josta adhd-on käsittääkseni peräisin.

On otettava huomioon, että ihmisillä saattaa tietyt ns. adhd-piirteet täyttyä vaikka he eivät täyttäisi koko kriteeriä. Monet kinesteettisesti eli käsillään oppivat ihmiset ovat hyvin vilkkaita ja toisaalta lukihäiriö voi esiintyä keskittymiskyvyn puutteena jne. Sinäänsä, jos on jotakin osa-alueita omassa elämässään, jotka tarvitsisivat vahvistusta niin tutustumalla adhd:lle annettuihin elämänohjeisiin saattaa nenttikin saada ihan hyviä neuvoja ja vinkkejä arkeen, sillä monesti nuo ohjeet ovat ihan yleispäteviä.

Okei, tässä vaiheessa kysyisin, miksi ihmisellä on tarve ymmärtää lapsuuttaan, onko silloin tapahtunut jotakin, joka on muuttanut ihmisen luonteenpiirteitä tai tehnyt itsetunnolle heikkoutta. Se mitä kuvasit omasta lapsuudestasi voi hyvin olla myös urheilullisen ja aktiivisen ihmisen tapa oppia ja jos hän on kinesteettisesti oppiva niin silloin koulunpenkillä istuminen tuntuu puulta. Mutta jos se on ollut erittäin häiritsevä piirre ja kulkee edelleen ongelmana nykyelämässä niin silloin voisi miettiä, miten ongelman ratkaisee. Onko se niin sairastuttava, että tarvitsee lääkityksen vai voisiko asioita hoitaa elämänhallinnan kautta?

Kyllä adhd:n vaikea keskittyä, mutta niin on myös muiden lapsien. Kyse voi olla myös lukihäiriöstä, jota ei ole havaittu, jolloin keskittymiskyvyn puute voidaan selittää myös sillä.
Nykymaailmassa on tarpeen kategorioida ihmiset tiettyihin luokkiin, jolloin kyetään yksilöllisesti arvioimaan toisen käytöstä, niin en minäkään pidä tuosta ajatuksesta, on totta, että jotkut lapset hyötyvät diagnoosista, he saavat tukitoimia, joita tarvitsevat, perhe ja koulu ohjausta ja joillekin lääkitys on ollut todella tarpeen. Mutta kun ajatellaan minun poikaani, hän on vilkas, energinen ja joskus hyvin haastava lapsi, mutta ei hän diagnoosia tai lääkitystä tarvitse, koska pärjää hyvin. Concerta ja ritalin ovat äärimmäisen vahvoja lääkkeitä, ne luokitellaan huumausaineeksi ja täytyy sanoa, että joidenkin lapsien elämänhalun ne ovat palauttaneet, mutta pääsääntöisesti niitä myönnetään aivan liian helposti. Minä itse antaisin noille lapsille tietokone ja tv kiellon ja määräisin urheilua ja keskittymisharjoituksia, mutta se nyt on minun mielipiteeni.

Totta kai lääkkeitä on suositeltavaa välttää, mutta on osattava katsoa ihmisen tilanne kokonaisuudessa ja no tällä hetkellä syön itse äärimmäisen vahvoja lääkkeitä ja en kiukuttele, koska tiedän, että tarvitsen niitä. Toista ihmistä ei voi tuomita, voimme vain ja ainoastaan elää omaa elämäämme.

En minäkään lääkkeistä pidä ja haluaisin olla puhdas, mutta joskus se ei vain ole mahdollista.
Yksi adhd-piirre on se, että ei pysty keskittymään pitkäksi aikaa yhteen ja samaan asiaan, jos itselläsi on sellainen ongelma niin se voi liittyä niin moneen muuhunkin ja sinuna keskittyisin siihen, mitä voit tehdä sille asialle. Yksi keino on tehdä ns. montaa työtä yhtä aikaa, jolloin siinä vaiheessa, kun keskittyminen alkaa hiemaakaan herpaantua siirtyy toiseen työhön, jolloin saa stimuloitua aivot uuteen asiaan. Toinen on opetella minuutin tai viiden minuutin meditaatiotekniikan, eli kun keskittyminen herpaantuu laittaa työt pois ja sulkee silmänsä ja meditoi tietyn ajan, sen voi tehdä jonkun rauhoittavan musiikin ajan. Tai nousta jaloittelemaan. Se, että pidät esimerkiksi yhden tunnin aikana aina viiden minuutin lepotauon ei todellisuudessa vähennä työtehoasi vaan voit olla jopa tehokkaampi, koska aivomme kapasiteetti ei kestä pitkäaikaista työtä ja kun annamme niille pienen lepotauon työtehomme on suurempi.

Tosin sitten voi muistaa senkin, että ADHD:hen auttaa äärimmäisen hyvin rutiinien opiskelu, kun elimistö ja aivot tottuu tiettyyn kaavan mukaan suunniteltuun toimintaan niin se helpottaa huomattavasti.
Niin voihan tämä tietysti sielullisenakin katsoa, mutta enemmän kyseessä voi olla lahjakkaiden ja älykkäiden ihmisten ongelma, kun toimintataso on tasollisesti liian matala ihminen niin sanotusti tylsistyy eikä saa riittävää aktivointia aivoilleen.
Kyllähän vankilat ja päihdeklinikat ovat täynnä adhd:sta kärsiviä ihmisiä. Käsitän tämän tilanteen muodostuvan silloin, kun ympäristö on ollut liian vähävirikkeinen, tuomitseva tai alistava, jolloin syntyy vääriä ajatusmalleja ja psyykkisiä oireita. Monet adhd:sta kärsivät etsivät helpotusta tai riittävää draivia elämään juuri negatiivisuuden kautta ja he ovat usein hyvin helposti ympäripuhuttavissa eivätkä välttämättä osaa katsoa asioita siltä turvallisemmalta kannalta.
Mutta toisaalta tunnen niin monta hyvin menestyvää ja pärjäävää adhd:ta, että minusta ei oikein ole uskomaan, että kaikki ihmiset, jolla diagnoosikriteerit täyttyisivät tarvitsisivat hoitoa, kyllä se usein niin on, että nentit voisivat ottaa enemmänkin heistä mallia, kuinka nauttia ja elää elämää.

Toivottavasti tästä pienestä saarnasta oli tyydytystä mielenkiinnollesi, kysy lisää jos jotakin on mielessä.  Ja muista, tämä nyt on minun kantani asiaan, jos kysyisit jolta kulta muulta niin voit saada melkoisen erilaisen vastauksen. Mutta niinhän se aina on, näkökulmia on kymmeniä, satoja tai jopa tuhansia ja jokaisella meistä on oma versiomme.

[Ulkopuolinen]

Vastauksesi oli hyvä ja mielenkiintoinen. Kuvailit mielestäni varsin onnistuneesti henkisen kasvun polkuja, mutta sitä en ymmärrä miksi et luota itseesi, sinulla on kaikki taidot ja kirjoituksissasi jäsentelet asiat hyvin ja monipuolisesti ja silti sanot, että et osaa kirjoittaa. Nyt itseluottamusta hieman lisää, mieluummin saavillinen tai kaksi.

Niin, jokainen meistä luo oman kokonaisuutensa ja totuutensa, kukaan ei voi sanoa meille valmiita ratkaisuja vaan meidän tulee sisäistää asia ja nähdä oma totuus ja sen jälkeen omaksumme oivalluksemme ja ajatuksemme. Se vie aikaa, mutta on sen arvoista.

Aina kaikkea ei tarvitse nimetä tai analysoida. Menneisyys on menneisyyttä, meillä jokaisella on heikkoutemme ja vahvuutemme. Keskittymällä vahvuuksiin ja etsimällä vaihtoehtoiset keinot ja avut heikkouksiimme pääsemme melko pitkälle.

Tänään minä iloitsin kovin pojastani, joka oli melkoisen toivoton tapaus niin kirjoittamisen kuin kertotaulujenkin suhteen. Tuossa lapsessa on niin paljon energiaa, että sitä ei oikein aina riitä ajatteluun. Mieheni oli löysin netistä tämän linkin: http://www.edu.lahti.fi/~jokelai/Einsteinin%20arvoitus.htm Sen mukaan 2% väestöstä pystyy ratkaisemaan arvoituksen. Minun lapseni 12-vuotiaana ratkaisi tuon itse.

Siinä vaiheessa totesin olkoon lukihäiriö tai adhd kyllä tuo lapsi pärjää ja kunhan vain hänen itsetuntonsa on kohdallaan ja siitä minä olen pitänyt huolen, että hän tosiaan uskoo itseensä.

Kipu on suhteellinen käsite, se on niin laaja aihealue, että siitä en nyt ala jutustelemaan. Niin mielenkiintoista se onkin. Jos kiinnostaa niin voihan sitä jossain vaiheessa kivustakin puhua.

Aivan kuin henkisyyden etsiminen, se vasta mielenkiintoinen alue onkin, henkisyys kutsuu sinua, anna sille mahdollisuus ja vastaa sen kutsuun.

[^^Queen Nefertiti^^]

toivon että kaikki saavat ihmeen kautta laki-ja poliittista apua, jos koskaan tulee kiistaa lääkärien kanssa. tänään eräs juttu kääntyi niin, että yilääkäri myönsi osaamattomuutta.. kaikkea sitä saa seurata.

matka liittyi toiseen projektiini, joka etenee omalla painollaan..

[Ulkopuolinen]

On olemassa myös eräs toinen keino saada apua vähän korkeammalta taholta myös lääkäreiden kanssa taisteluun. Nimittäin jos me kykenemme näkemään vastakkaisen osapuolen todelliset tarkoitukset ja hyväksymme hänen kantansa sillä periaatteella, että vastakkaisella osapuolella on heikkous nähdä asiat sinun näkökulmasta ja se oikeus on hänelle tällä hetkellä suotava ja sinun tehtäväsi on opettaa vastakkaiselle osapuolelle myös sinun totuutesi, mutta hyväksyt mikäli hän ei siihen kykene. Kun näkee asioiden riitelevän keskenään, hyväksyt vastakkaisen osapuolen ihmisenä eikä se ole sinua heikentävä, lyö sinulle uhrin leimaa niin silloin olet kunnioituksesi ansainnut ja asiat korjaantuvat lähes itsestään. Olen lukemattomia kertoja tämän niin omassa kuin toisten ihmisten elämässä todistanut. Asiasta hieman lisää: http://parantumiseni.blogspot.com/2010/01/uhrina-olemisen-vaikeus.html

Bella Luz, kyllä sitä tosiaan saa kaikkea kokea ja seurata.

[^^Queen Nefertiti^^]

jep-

ja kaikki on energiaa.

on sanottu että on luotu rakkaus ja pelko. siinä ne energiat ovatkin. moni asia voi pelottaa, vaikkapa henkimaailma. sielläkin on rakastavat (korkeat) ja pelottavat (alemmat) olennot, jos sen jakaisi vaikka noin. olen itse ollut jopa sellaisessa tilanteessa, että ei tunnu miltään; ei jaksa pelätä eikä rakastaa.

sellaista se on. 

[Ulkopuolinen]

Kuinka tuttu tuo tunne onkaan, kun ei tunnu miltään. Näinä päivinä siellä ollaan oltu ja usein. Se on tosi metka juttu. Kohtauksissa minä pysähtelen, olen ajattelematta ja vaikka päällä on täysi kipu niin se tosiaan ei tunnu miltään. Sama muuten kävi synnyttäessä ensimmäistä lastani. Ponnistusvaiheen kivuliaimmalla hetkellä sitä ikään kuin sivuutti kivun ja sen sisällä olevan odotuksen, kun tapaa viimein lapsensa.

Niin ja kundalinienergiat ne vasta mielenkiintoisia ovatkin, kun tietty hurmos ja nautinto menee käsityskyvyn yli sitä samalla tavalla tuntee itsensä ulkopuoliseksi ja ei enää koe mitään. Ihan oikeasti nautintokin voi olla niin suurta, että se vie tajun hetkeksi. Ja sen eteen ei tarvitse tehdä yhtään mitään, sen kun vain sallii kaiken itselleen ja on paikoillaan. Melko mahtavaa, nyt varmaan ihmiset ymmärtävät, miksi minä hymyilen nykyään paljon...

[rovatar]

Kuinka tuttu tuo tunne onkaan, kun ei tunnu miltään. Näinä päivinä siellä ollaan oltu ja usein. Se on tosi metka juttu. Kohtauksissa minä pysähtelen, olen ajattelematta ja vaikka päällä on täysi kipu niin se tosiaan ei tunnu miltään.

Silloin on saavutettu yksi piste elämässä.

Kunnes...

tulee se seuraava....

Mutta jollain lailla se laimenee...

sitä oppii sietämään,

ei ole niin herkkä kuin ennen...

Jokaiselle sietokykynsä mukaan.

Mutta minusta kauheinta olisi, jos ei mikään tuntuisi miltään...??

t.    ,
 jonka mielestä ei ole elämää, j
os se ei tunnu edes!

[Ulkopuolinen]

Minusta se on aivan päinvastoin, jokaisesta kokemuksesta, jokaisesta tapahtumasta tulee entistä herkemmäksi, mutta se herkkyys on tietoisuutta eli herkistymistä oikeille asioilla. Ja siksi kaikki tapahtumat mitä koemme herkistää meidät oikeille asioille, koska niiden myötä meillä on mahdollisuus nähdä asian ytimeen, näemme sen tärkeimmän.

Ja itseasiassa, se että ei tunne mitään, että on olemassa vain pysähtyneisyys ilman mitään niin minulle se on itseasiassa se kaikkein kaunein hetki, se on puhdasta meditaatiota, joka kerta kun meditoin niin, että minulla ei ole ajatuksia, ei tunteita tasapainoitan itseni ja kun siitä tilasta palaan tavanomaiseen tilaan kykenen vastaanottamaan elämän aivan toisella tavalla. Pysähtymällä näen kirkkaammin. Silloin aivoni, tunteeni koko järjestelmäni uudelleen aktivoituu ja pääsen irti hälyäänistä, stressistä ja olen yhä enemmän läsnä, aistin ja koen voimakkaammin. Siksi minä tavoittelen aika usein tuota tyhjää tilaa. Koska täydellisen tyhjyyden kautta voin nauttia kaikesta enemmän.

Silloin se vasta elämää onkin.

[^^Queen Nefertiti^^]

tuolla oli traumoista vapautumisesta.. kaikki näkyy olevan samaa, eli kun on tarpeeksi irti maan tasosta, ei nämä pelot ja traumat kosketa.. siinä on tietysti tekeminen,, että vain toivotut asiat tapahtuvat, nimim. kokemusta on. (ja kylläpä minulle alkoi tapahtua päivä sen jälkeen kun kirjoitin tänne, että mitä pelätä! heh, ja taas ollaan vapauduttu taistelusta)

kausaali, astraali, tunnekeho.. ainahan on tunteita, mutta vain sielu on ikuinen. kaikki kokemus.. jää sielun mieleen, mutta se mikä ei tuntunut
kivalta, on syytä puhdistaa..

http://www.astro.fi/forum/index.php?topic=29792.0

 
Maaelämänne nykysuunnassa olette ehkä unohtaneet, että pystytte astumaan ajan ulkopuolelle mahdollistamaan spontaanin parantumisen, luomaan suuria ja upeita taideteoksia ja elämään elämää, joka on täynnä rakkautta ja uskomatonta synkronismia. Kun opitte matkustamaan ajan ja paikan ulkopuolelle, pystytte yhdistymään taas korkeampaan itseenne, jota mikään maatasolla kokemanne trauma ja kärsimys ei kosketa.

[^^Queen Nefertiti^^]

Ymmärtäkää, että ihmiset rakastavat pelkäämistä, koska se on luonteenne. Rakastatte valoa. Siksi pelkäätte myös pimeää. Siksi menette moniin kauhuelokuviin. Pitkää hauskaa niiden kanssa, sillä se on kaunis ihmiskokemus. Mutta pitkää mielessä, että kyse on vain näkökulmastanne, sillä ei ole sellaista asiaa kuin "todellinen". Pelko on vain valon puutetta. Silloin kun luojajumalat ylläpitävät valon puutetta ja heijastavat sitä, he voivat luoda negatiivisessa energiakentässä aivan yhtä helposti kuin positiivisessa energiakentässä. Muistakaa, rakkaat ystävät, että elämä on itsensä toteuttava profetia. Mitä haluatte tehdä siitä? Mikä on korkein unelmanne tällä hetkellä?