Käsitykseen olen tullut, että totuus olisi yksinkertainen, mutta varsinkin ego ennen 'paranemistaan' on mestari tekemään kaikesta monimutkaista. Oivallukset tuntuu ihan suorilta viivoilta.
Lapsilla toimii "hoksottimet" paremmini kuin meilla!!!
Mutta jos miettii asiaa toiselta kantilta, ihan vaan Pyhänä yksinkertaisuutena, niin kyllä se pyhyys on lopulta hyvin yksinkertaista. Yleensähän kaikki monikerroksellinen ja monimutkainen ja tietyllä tavalla vaikea, on mielen spekulointia. Tutkimista.
Modeille tiedoksi: Alustus ei ole ehkä täysin selkeästi henkimaailman ilmiöitä osioon viittaava, mutta näen tämän kuitenkin liittyvän siihen ja uskon sekä toivon keskustelunkin rakentuvan siihen suuntaan...
Sana olkoon kuitenkin vapaa ja aihekin saa puolestani rönsyillä, kasvaa ja kukkia moneen suuntaan...
Haa, kysyn vaan, että mikä sitten on henkimaailman ilmiöihin kuuluvaa
ELLEI TÄMÄ - hyvin olennaiseen pureutuva aihe!
Esittääkö hyvä opettaja asiat mahdollisimman selkeästi ja ymmärrettävästi, vaiko mahdollisimman monimutkaisesti ja vaikein sanankääntein?
Jos opettaja vilpittömästi tahtoo oppilaan oppivan, kannattaa käyttää mahdollisimman ymmärrettävää ja selkeää kieltä. Itse vielä seuraisin tarkasti, että asia on todellakin ymmärretty oikein - mitä hengellisyyteen tulee, niin monen valaistuneen mestarin opetukset on käännelty ja väännelty aivan uskomattomiin muotoihin ja tällä on saatu paljon vahinkoa aikaiseksi. Tämän takia
on myös opettajan puolelta käytettävä harkintaa, keitä ottaa oppilaiksi ja milloin. Oppilaallakin täytyy olla tietty kypsyystaso, ennen kuin hän pystyy todellisiin oivalluksiin hengellisyyden saralla ja hahmottamaan opetuksen todellisen sanoman. 
