Miulle tulee aina loppukesästä, kun postilaatikkoon tipahtelee syysvaatekuvastoja, ihana tunne. Aah, saa taas hiostavn kesän jälkeen vetää villatakin niskaan ja nauttia raikkaasta, virkistävästä ilmasta. Rakastan syksyä. Sellaista raikasta, kuulasta ja aurinkoisa, en niinkään harmaata ja sateista. Syksyllä aina alkaa uusi vaihe elämässä. Opiskelijana kouluun paluu. Muutot on myös osuneet juuri syksyyn.
Kesällä, varsinkin tämmösillä ukkostavilla ilmoilla, yleensä särkee vaan päätä. Silmät sikkurassa pitää kulkea tuolla auringossa (kun ei tajua laittaa aurinkolaseja
) En myöskään viihdy kesän vaatimissa pienissä vaatteissa vaan olisin mielummin topattuna.
Talvi menee siinä sivussa, se ei oikeastaan aiheuta mitään tunnetilojen muutoksia. Tai no, kyllä sillon aina pkaipaa sitä lämmintä kesää.
Kevät taas yleensä tuo mukanaan sen ahdistuksen. Ärsyttää kun kaikki muut on niin innoissaan, ja ryntäilevät paikasta toiseen ja intoilevat kesästä.
Itse haluaisi vaan vielä kyhjöttää sohvannurkassa, talven tavat jää vähän päälle. Hitaasti aina tajuan, että kesä on tullut.
Lapsen syntymän jälkeen kyllä kevätkin on saanut uuden merkityksen. 1,5 vuotta sitten keväällä odotus oli suuri, kun tytön laskettuaika oli kesäkuun lopulla. Viime kesä menikin odottaessa, kun tyttö syntyikin vasta lähempänä heinäkuun puoltaväliä. Odotin koko alkukesän, että sitten kun vauva syntyy, kesä alkaa. No, vastasyntynyt vei oman aikansa ja tajusin sitten syyskuun alussa vasta nauttia kesästä, kun kesä oli jo melkein ohi. Viime kevätkään ei tuntunut niin masentavalta kuin aikaisemmat. Laps ituo niin paljon ohjelmaa elämään, että ei noita vuodenaikojen vaihteluja niin huomaa. Kesä on kyllä silti ehdottomasti pikkulapsiystävällisempi, kuin talvi kaikkine toppapukuineen.
Onkohan syntymäajalla jotain tekemistä sen kanssa, mistä vuodenajasta nauttii? Useimmat syksyllä syntyneet ystävänikin rakastavat syksyä, ja masentuvat hiukan keväällä...