Minä mietin usein aina sellaisia "murheita" kuin että "mikähän tuota kaveria nyt vaivaa kun se on tuommoinen, olenko sanonut jotain väärää", "eikö tuo pidä minusta kun äyskii vaikken ole ehtinyt häneen vielä tutustuakaan" yms.
Kyllähän ne mielialaan vaikuttavat tietysti jos aamusta iltaan kohtaa itsestään riippumatonta ikävää käyttäytymistä, mutta olen piiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiitkän prosessin kautta oppinut, että voin itse tehdä aloitteen vaikean tilanteen poistamiseksi, vaikkapa sitten sille kaverille heittää herjan ja katsoa tuottaako tulosta - jos ei, niin olen ainakin yrittänyt, en voi häntä holhota, antaa jurmuttaa sitten kerta tykkää, syy ei ole minun.
Tämä ei tietysti auta jos on huolena ettei ole töitä, rahat ei riitä, mies hakkaa tms. huolet ovat isompaa luokkaa.
Mutta kovan työstämisen kautta olen siis oppinut luopumaan pienemmistä huolista joihin en itse voi vaikuttaa ja ymmärtänyt, etten itse ole aina syypää kaikkeen.
