Todella ihana aihe tosiaan!
Joku mainitsi albatrossit ja muistin yhtäkkiä miten kiintynyt olin niihin joskus 10 vuotta sitten, ylä-aste iässä. Puhuin aina niistä kovin kunnioittavaan sävyyn - minusta oli jotenkin hirveän koskettavaa, että nämä linnut valitsivat yhden partnerin ja pysyivät sitten tämän rinnalla koko loppuelämän:
Ja hei - kyse on siis linnuista.
Ala-asteella tunsin aivan mieletöntä vetoa pandoihin. Minulla oli siihen aikaan sellainen panda - nallekarhu, joka oli pehmoeläimistäni aivan paras. Näin sittten joskus luontodokumentin pandoista, jossa kerrottiin, että eläin on uhanalainen, koska bambumetsiä, niiden elinaluetta hakattiin pois niin tiheään tahtiin - AI sitä tuskaa. Itkin pandan vuoksi monet illat.
Olin nuorempana aivan toivoton heppahullu ja luinkin jostain lehdestä taannoin artikkelin ratsastusterapiasta. Artikkelin nimi oli osuvasti "hevosen avulla itsehillintää."
Koiria meillä on aina ollut ja se on minulle myös rakas eläin.
Eläinoppaanani on on viimevuosien aikoina ollut mm;
yksisarvinen,
kotka,
karhu,
peura ja
viimeisin yllättävä - leijona. En vielä oikein ymmärrä, mitä opetettavaa sillä minulle on. Tämä antaakin aihetta meditoida hetken aiheen parissa.
Olen erittäin eläinrakas ja pidän kaikista eläimistä riippumatta siitä ovatko ne suloisia vai suoloisen rumia
On kuitenkin yksi eläin, josta en jostain käsittämättömästä syystä oikeastaan pidä, nimittäin
kissa.
ärsyttävä otus.
Muistuttaneekohan liikaa itseäni?