seuraava »

[dissolve]

Itse aurinko-Skorpioni, Pluto Skorpionissa 1.huoneessa yhtymässä Askendanttiin ja Saturnukseen (lisäksi  ,  ).

Aikamoinen elämä on ollut, ja kiitollinen olen että yhä hengissä. Itsellä vaikutus on kai selvimmin näkynyt mielenterveysongelmina (kaksisuuntainen mielialahäiriö, epävakaa persoonallisuushäiriö) jotka ovat sitten heijastuneet myös ihmissuhteisiin. Olen luonteeltani 'ripustautuja' ja yritän omia toisen täysin itselleni, mustasukkaisuus on toinen nimeni vaikken siitä ylpeä olekaan. Minäkuvani on rikkonainen, osittain huonon äitisuhteen takia (hänkin henkisesti epävakaa, ei diagnosoitu).

Työelämässä minun on ollut helppo kietoa erityisesti miespuolisia kollegoja pikkusormeni ympärille olematta mitenkään vihjaileva tai päällekäyvä. Minun on helppo antaa itsestäni pätevä kuva, vaikka todellisuudessa olisin täysin pihalla ja sisältä aivan hajalla. Korttitalo ei ole vielä sortunut, ehkä sekin aika vielä tulee.

Ihmissuhteista olen sanonut itseni "irti", viimeisin suhde jätti todella syvät haavat. Niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin, uskon että kyseinen mies oli "se Oikea", niin vahvasti kolahti meikäläiseen jo ensi tapaamisella. Kyseinen herra X kantaa myös melko synkkää menneisyyttä - alkoholisoitunut ja väkivaltainen isä, epäturvallinen lapsuus, myöhemmin nuoruudessa/aikuisiällä paljon päihteiden väärinkäyttöä. Hänellä  ,  1.huoneessa    (lisäksi  ,  ,  ) Synastriakartalla      molemminpäin, lisäksi  ja  eli jotain karmista kieltämättä pelissä...

[Atomi]

Hei Atomi, samoja teemoja meillä, minäkin olen noususkorpioni, jolla Pluto MC:llä. Mielenkiintoinen tuo ajatuksesi rauhantekijän roolista, vähän samantapaisia tuntemuksia. Tosin matka siihen on ollut pitkä ja kuoppainen (lievästi ilmaistuna).
Eräs astrologi analysoi tätä kuviota siten, että kanssaihmiset voivat peilata rajustikin omia pimeitä puoliaan näkyvissä olevasta plutostani. Ilman, että provosoin tai teen yhtikäs mitään. Tiukoissa paikoissa taidan olla parhaimmillani, ja kaaoksen keskellä alitajuisesti osaan toimia hermostumatta. Onko sinulla näin?

Lievästi ilmaistuna olen samaa mieltä siitä, että matka on ollut tosiaan kuoppainen ja pitkä.      Vaan kun on tähän saakka päässyt, niin eipä minua kyllä ole helppo enää heiluttaa. Tuo astrologin kuvaus pimeän peilinä toimimisesta voi hyvinkin pitää paikkansa, koska todella usein joudun miettimään ´mikä ihme tuotakin ihmistä oikein rassaa, kun eihän tämä tilanne nyt noin hullu ole´. Ja tiukoissa paikoissa suorastaan rauhoitun toimimaan just jetsulleen ihan kuin arkiaskareita tekisin rutiinilla. Mutta tosiaan tuo Pluto MC:llä voisi selittää sitä, miksi ihmiset tuntuvat usein hermostuvan ihan pikkujutuista. Vasta lomalle lähtiessä tein ihan ystävällisesti kehittämisehdotuksen pomolle ja hän tyssäsi koko idean aivan kuin olisin kaatanut tulista vettä niskaan. Onneksi olen tottunut tähän niin tiedän ottaa asian uudelleen esille sopivassa tilanteessa. Ja kun on tällanen "Plutomainen" työntekijä, niin oikeestaan taidan seuraavaksi esitellä asian ylemmällekin pomolle. Sitten kun he molemmat ovat pieksäneet minut, niin sitten voidaan varmaan jo oikeesti alkaa keskustelemaan asiasta, josta jonkun toisen esittämänä olisi keskustelu aloitettu heti ensimmäisellä kerralla. Näin se meillä menee....