seuraava »

[Pallaskissa]

diamond veikin sanat suustani 

Neitsyissä ei sen enempää kateellisia liene kuin muissakaan merkeissä, mutta voisiko tuohon merkkiin kuitenkin ihan pikkuisen liittää marttyyrinkruunun kiillotusta? Vai meneekö se Kaloille? 

[Esmiralda]

Kateellisia ihmisiä on paljon ja vaikka missä aurinkomerkeissä. Paikallisessa sanomalehdessä kirjoitettiinkin juuri kateellisuudesta, että miten vaikea kenenkään on myöntää olevansa kateellinen. Sitä kai pidetään paheista yhtenä suurimmista, vaikka takuulla lähes jokainen on ollut kateellinen joskus.
Ehkä kateellisuuteen ei pitäsi suhtautua niin vakavasti, vaan yrittää kääntää se voimavaraksi, kuten sanomalehtikin kehoitti (ainakin jos tunnistaa itsessään kateellisuutta).

Voi varmasti, kateellisia tunteenlipsahduksia minulla tulee tuon tuostakin! 

Mutta...koska se on eräs ihmisyyden peruselementti niin sen käsittelyssä on noita erilaisuuksia. Yleensä ne ovat kasvattava tekijä, antaa uhmaa yrittää itsekin tai itsehillintää tai jonkinlaista sulautumista, jota keitellessä höyryää ilmaan sitten monenmoista.

Höyryt sitten näkyy! Joku osaa kääntää niin kiitollisuudeksi ihmisyyyden osaamisesta ja toivoo, että itsekin osaisi tai saisi, iloitsee toisen puolesta. Toinen nollaa tunteensa. Kolmas jää kieppumaan siihen kuin riivattu ja kääntää kaiken itseänsä vastaan. Valitettavasti muutkin sen huomaavat, itsellä se jää ehkä huomaamatta. 

[maarita]

Kyllä,
minäkin olen kateellinen joskus.

Silloin harvoin kun tunnistan itsessäni kateutta, se ei suinkaan tarkoita, etten soisi jollekin ihmiselle jotakin mitä hänellä on, joko maallista tai hengellistä hyvää.

Olen ihan aidosti iloinen jokaisen puolesta, jolla on jotakin mitä itsellenikin soisin.
Eihän yleensä ole toisen henkilön 'syy' etten omaa samaa mitä hän.
Joitakin asioita vaan toivoisi kovasti myös itselleen, eikä kaikkea sitä voi saavuttaa.

Kateellisuus ilmenee mielestäni jokaisella ihmisellä eri tavoin, kuten täällä on todettu.
Minulle esim. on joskus oltu kateellisia töissä, koska olen merkkini mukaisesti sellainen tarkka ahertaja. Tunnen tulleeni joskus jopa hyväksikäytetyksi sen tiimoilta.

Yksi inhimillinen neitsyt 

[meruska]

Kateellisia ihmisiä on paljon ja vaikka missä aurinkomerkeissä. Paikallisessa sanomalehdessä kirjoitettiinkin juuri kateellisuudesta, että miten vaikea kenenkään on myöntää olevansa kateellinen. Sitä kai pidetään paheista yhtenä suurimmista, vaikka takuulla lähes jokainen on ollut kateellinen joskus.
Ehkä kateellisuuteen ei pitäsi suhtautua niin vakavasti, vaan yrittää kääntää se voimavaraksi, kuten sanomalehtikin kehoitti (ainakin jos tunnistaa itsessään kateellisuutta).

Juuri näin! Kateellisuus voi olla myös tervettä jos sen osaa kohdistaa oikein, esimerkiksi itsensä kehittämiseen!

Mutta jos kateellisuus vaikuttaa tekemisiisi ja puheisiisi niin että loukkaat tahallisesti henkilöä johon tunnet kateellisuutta, on kyse jo vakavasta asiasta. Tuollainen toiminta on sielullisesti köyhää.

Tunnen Neitsyitä ja yksi on erittäin läheinen ja rakas. Kyseinen henkilö on tarkka, turhankin tarkka joskus, mutta pääasiassa tarkka ihan oikeissa asioissa mm. töissä. Jos hänen töissään jokin menee vikaan voi seuraamukset olla kalliit ja sielä ei todellakaan voi sallia löperyyttä.

Mietin miten tuollainen voisi olla kateutta... Tiataa nyt olla niin että kyse ei ole horoskoopista (tämä aiheen aloittaneelle henkilölle) vaan kehittymättömästä sielusta joka painiskelee ristiriitaisuuksien kanssa löytämättä tasapainoa. Tämän vuoksi ehkä jopa katkera ja sen vuoksi kohdistaa muihin... Tiedostamatta sitä tietenkää itse. Neitsyen pikkutarkkuus vain ehkäpä vielä vain lisää ahdistusta koska tämän elämän läksy on vielä oppimatta?

Ehkäpä näin. En tiedä.

Meruska

[mirka222]

Tunnen pari neitsyttä ja he ovat yleensä ottaen melko erilaisia, mutta yhteistä heillä on pikkutarkkuus sekä velvollisuus suorittaa.
Toinen on hyvin velvollisuudentuntoinen suorittaja sekä itseään vähättelevä ja aliarvioiva (johtuu luultavasti hänen isän autoritaarisestä tyylistä kasvattaa, mikä ei itsekriittisille neitsyille ole ollenkaan hyvä asia) 
Toinen näistä on pomoni ja meillä synkkaa yleensä ottaen hyvin, mutta eräänä aamuna hän oli selvästi herännyt väärällä jalalla ja huomautteli AIVAN kaikesta. Lopulta homma paisui aivan naurettaviin mittoihin, ja hän huomautteli asioista, jotka tein hyvin ellen paremmin kuin hän eikä hän halunnut myöntää olevansa väärässä. Tunnollisena ja velvollisuudentuntoisena ihmisenä alkoi hieman sapettaa, sillä teen työni yleensä niin hyvin kuin suinkin pystyn, mutta päätin antaa rouvan tuittuilla rauhassa. Ajattelin, että siinäpä vasta neitsyen ruumiillistuma! Seuraavana päivänä hän olikin sitten jo normaali oma itsensä, vaikka hän silloinkin on kärkäs neuvomaan, mutta "hyvällä" tavalla. Lisäksi hän ei kuulemma voi sietää ihmisiä, jotka ovat aina oikeassa tai neuvomassa, tuli vain mieleen että onkohan tämä nyt sitten sitä peilaamista :

[Yussra]

Mä ostan ton Pallaskissan mainitseman marttyyripiirteen, vaikka en ehkä toteuta sitä työelämässä yhtä tehokkaasti kuin muilla elämänalueilla.

Työssä olen ennemminkin "taitava delegoimaan" ja kerämään hyvän tiimin ympärille 
Mutta jos jokin menee vikaan, saatan ottaa syyt niskoilleni vähän marttyyrimaisesti.

[Artemis]

Itseasiassa itse olen törmännyt kateellisiin rapuihin, vesimiehiin ja kaloihin. Mutta ei liene aurinkomerkistä tuo kateus kiinni.

Itse en ole kadehtiva ihminen, ja jos olen kateellinen jostain niin sanon sen. Esimerkiksi jos jollain on kauniit hiukset niin sanon suoraan että kadehdin kauniita hiuksiasi.
En ymmärrä sellaisia ihmisiä jotka kyräilevät, puhuvat pahaa seläntakana ja yrittävät saada toisen näyttämään huonolta siksi että kadehtivat toista. Mitä toisen onni/ominaisuudet ovat sinulta muka pois?

[Dniwfoffup]

Olen      ja työelämässä "johtavassa" asemassa koska olen yrittäjä.
Yleensä en jaksa nipottaa pikkuasioista mutta auta armias jos joku päivä on huonompi... En ole kyllä mitenkään kilpailuhenkinen (hah, yrittäjä sentään..) enkä selkäänpuukottajatyyppiä ollenkaan, olen liian rehellinen tai vaan tyhmä kieroillakseni  . Kateuden tunne tulee joskus jostain pienestä ja menee samantien koska se on turhaa energian tuhlausta. Pamautan kyllä suoraan asioita (tietenkin hienotunteisesti  :) ja joidenkin mielestä kaikki pitäisi sanoa hienosti kiertäen. Haluan vaan että asiat ymmärretään heti, tai muuten tämän neitsyen herrrmot menevät tietty. En jaksa selitellä, ja siitä tuleekin kuultua sitten. Kylmäksi akaksi sanotaan, jos ei tunneta  . Tämä kuvaa hyvin minua x) :

mutta eräänä aamuna hän oli selvästi herännyt väärällä jalalla ja huomautteli AIVAN kaikesta. Lopulta homma paisui aivan naurettaviin mittoihin, ja hän huomautteli asioista, jotka tein hyvin ellen paremmin kuin hän eikä hän halunnut myöntää olevansa väärässä. Lisäksi hän ei kuulemma vTunnollisena ja velvollisuudentuntoisena ihmisenä alkoi hieman sapettaa, sillä teen työni yleensä niin hyvin kuin suinkin pystyn, mutta päätin antaa rouvan tuittuilla rauhassa. Ajattelin, että siinäpä vasta neitsyen ruumiillistuma! Seuraavana päivänä hän olikin sitten jo normaali oma itsensä, vaikka hän silloinkin on kärkäs neuvomaan, mutta "hyvällä" tavalla.

[Emelia]

Lueskelin pikaisesti koko ketjun läpi ja samalla pohdiskelin kateutta sun muuta mitä tänne oli kirjoiteltu...

Myönnän olevani kateellinen välillä toisille ihmisille, joilla menee paremmin, on parisuhteet kunnossa ja jotka yleensä ovat elämässä saavuttaneet kaikkea sitä mitä minä en. MUTTA en kyllä sitä kylillä huutele.

Työelämässä olen se suorittaja, uurastaja, joustaja ja touhuaja, josta täälläkin on kirjoiteltu.

Itsekäskin olen, tunnustan, mutta yleensä pyrin vain parempaan.. niin omalla kohdalla kuin toisiakin ajatellen, ja usein kun yritän saada esim. töissä parannuksia on minulla kyllä itsekkäästi oma lehmä ojassa...

Joskus kun toisten käyttäytyminen käy minulle ylivoimaisesti hermoille purkautuu tuo ärtymys selän takana puhumisena, mutta sitäkin teen todellakin vain purkaakseni paineita ja jotten sanoisi mitään mistä tulisi vielä suurempi soppa... Ehkä jos olisin ammatillisesti vastuullisemmassa asemassa tai johtotehtävässä neuvoisin ja huomauttelisin toisille useammin.. Nyt kysyn ja kyseenalaistan välillä.

Jousimies minussa on suuripiirteinen ja maalaisjärkeä käyttävä puoli ; rapu taasen pyrkii välttelemään konflikteja ja olemaan rauhassa.

[Riitta]

Mitas mielta olette kaksosista- mielestani he osaavat peittaa hyvin katellisuuden?

[^^Queen Nefertiti^^]

Neitsytystäväni kadehti juppituttujaan kun häntä koeteltiin, sitten luki muuten jossain astrossa että neitsyillä alkaisi mennä paremmin. Sai ok työn, vaikka valittaa välillä siitä, ja miehen. Eli pitää hauskaa. Petyin häneen, kun halusin puhua eräästä ongelmasta, ja ilmoitti että ei aio kuunnella. Rajasi siis asiat tietyllä tavalla, että mitä kuunnellaan. Ollaan jaettu kuulumisia silleen pinnallisesti, en tiedä miksi sanoisin hänelle taas että "hyvin menee". Miksi pitää sellaista aina minulta tsekata?

Se ongelmahan nimittäin ratkesi aika pitkälle. Hän vaan oli yksi niitä harvoja joiden kanssa olen jakanut joitain rankkojakin juttuja - minä siis kuuntelin ja tuin häntä.
Ei ole kovin kiinnostunut henkisyydestä, vrt eräs kauris (eräät), se tuntuu yhteiseltä maamerkeillä (eli sulkee pois tietyt asiat)? No niillä joita tunnen. Päätin sitten, että enää en kerro vaikka hyvinkin menisi.   

[Yussra]

Minä olen kyllä huomannut neitsyiden kateuden, mikä johtuu heidän jollakin tavalla liian suuresta itsekriittisyydestä ja tehokkuusvaatimuksista itseä kohtaan.. Jos neitsyt on sinut itsensä kanssa, on hän mitä mukavin ja ystävällisin ja epäitsekkäin, niin ystävänä kuin työkaverina. Kateus ilmenee nipottamisena, nihkeytenä ja tuimana tarkkailuna, mutta ääneen sitä ei sanota.

Juuri näin! Eli kun hyvin menee, neitsyt on mitä ystävällisin, kannustavin ja tehokkain ja kun seinä tulee vastaan, kääntää ikäänkuin itsekritiikin ulospäin ja kritisoi muita.

Mutta eikös joku viksu oo joskus sanonut, että neitsyt on eläinradan väärinymmärretyin merkki. 

[blix]

  Tunnen muutaman aurinkomerkiltään olevan Neitsyen ja yhden näistä paremmin.  yhdistelmä ei taida olla niitä parhaita, mutta vaikuttaahan sopivuuteen myös muut planeetat.

Meillä ainakin oli yhdistävänä tekijänä huumori ja ei tarvinnut kuin katsoa toista niin jo löytyi jutunjuurta ja nauramisen aihetta, eikä se ainakaan ollut mitään pahantahtoista, kaukana siitä. Tämän ihmisen kanssa tuli aina posket ja vatsa kipeiksi kun tavattiin.     

[Minerwa]

Blix, nyt veit kyllä sanat suustani   

  -yhdistelmä huumoripuolella toimii...

Ulkopuoliset ovat naureskelleet, että sanailuni naispuolisen  -kaverini kanssa kuulostaa joskus kuin kärttyisen avioparin nahistelulta. Juttua tulee vaikka loputtomiin, ja molemmilla on hauskaa. Ihan omaa kivaa!

Myös  -mieheni kanssa huumori on tärkeä yhdistävä tekijä.

[blix]

No juuri tällaista sanailuhuumoria ja ihan omaa sellaista. En ole nähnyt kyseistä henkilöä vuosiin, mutta luulen että kun tavataan, niin juttu luistaa entiseen malliin.