seuraava »

[blix]

No juuri tällaista sanailuhuumoria ja ihan omaa sellaista. En ole nähnyt kyseistä henkilöä vuosiin, mutta luulen että kun tavataan, niin juttu luistaa entiseen malliin. 

[AveMarisStella]

No lopulta...
Kiitos toscanalle viestistä, joka sai minut lopulta rekisteröitymään.
Laitetaas ny tiedot heti kärkeen:
 
  (11. -12. h)
  (10)
  (10)
  (9)
  (
  (7)
  (6)
  (2)


Nyt voin vakuuttaa, vaikkei kukaan uskokaan, et en oo kyllä vähimmässäkään määrin kateellinen. On jopa vaikea löytää ihmisiä, joita ihailee - muita kuin Dalai Lama tai Hildegard von Bingen, yhtä radio-ohjelmaa varten keksin Vandana Shivan ja Wangari Maathain. Olen tehnyt lehtijuttuja useimmiten haastattelupohjalta ja pidän kaikkia ihmisiä (julkimot mukaanluettuna) tasa-arvoisina ja tiedän, että joka kaapissa on luuranko. Minusta henkilökultti on erityisen haitallinen sen kohteen kannalta. Samoin kateelllisuus, jollei ole kyse poikkeuksellisen vahvasta ihmisestä.

Teininä olin joskus kateellinen, esimerkiksi veljelleni, joka sai vain makoilla kun itse jouduin siivoamaan päivittäin vessat ja eteisen ja tiskaamaan kaikki tiskit - aivan kuin tuhkimo, sillä minulla oli julman ilkeä äitipuoli. Tuhkimokin oli varmaan neitsyt 
neitsyt on varmaan muuten sijaiskärsijä, kuten Kristus - onhan Jeesuksenkin syntymäpäiväksi jonkun astrologian mukaan laskettu 15.9.0007? jolloin oli joku  muistaakseni muuten kaloissa, joka olisi voinut näkyä Betlehemin tähtenä.

Siitä muuten tuli mieleen, et mut on tehty Lucian-päivänä ja Luciaahan on on pidetty eräänlaisena naispuolisena Kristushahmona. Astrologisesti Kristuksen olisi tietenkin pitänyt olla Kalat ja onhan Kalojen ajan sinänsä ajateltu alkavan juuri A.D. Lisäksi kristittyjen symbolina pidetään kalaa, joten joko Jeesus oli  tai sitten se tulee siitä kalojen ajasta?

Kalahan on vielä äänettömämpi teuras, kuin lammas joka "ääneti teuraaksi viedään". Monet eivät kylläkään pidä kalan tappamista samana, kuin muun selkärankaisen - en minäkään.

Voisin aloittaa äänestyksen siitä, mikä aurinkomerkeistä olis "oikein" Jeesukselle; Kauris (25.12, p. euroopassa talvipäivän seisaus jolloin valo voittaa pimeyden)), Kalat (itsensä uhraaminen, kevätpäivän tasaus, vaikka kylläkin aurinko-oinaassa),  Neitsyt (15.9, ehkäpä syyspäivän tasaus, älyllisyys, oppi ja opettaminen, hengen ja ruumiin puhtaus) vai joku muu.

No, minulle kuitenkin VirgoVirginae on tietenkin Neitsyt Maria, joka oman käsitykseni mukaan on Neitsyt -merkin arkkityyppi - ja elementti on tietenkin Äiti Maa, Mater, materia. Maria -nimikin on lähellä materiaa - vaikkei yhtä lähellä kuin Martta, jos vain kerakkeet huomioidaan - ja Martassahan on kuolema Mortum läsnä niinkuin kaikki materia kuolee, toisin kuin henki. Maria on kuten tiedätte lähellä Buddhan äitiä Mayaa - eli harhaa, niinkuin materiaalista todellisuutta kutsutaan.

Nyt, jos tuli käsitys, et mulla on joku Kristus -syndrooma, niin ei nyt sentään. On tietty joukko, joka pitää mua about pyhimyksenä, enkä tahdo tuottaa niillekään ihmisille hirvittävää pettymystä - niinpä voin joskus paljastaa joskus likaisia yksityiskohtia elämästäni tai viedä jonkun niistä joskus bilettämään ihan normaalisti.

Mut silloin teininä oli kyllä paljon ihmisiä, jotka osoitti kateutta mua kohtaan, mut mä olin vielä aivan liian kypsymätön ymmärtääkseni mistä on kysymys, niinpä otin sen aina kritiikkinä omaa identiteettiäni kohtaan (ja meinin rikki.

No, tavallaan tiedän, että mua varmaan kadehtii moni satunnainen tuttavuus. Monet ystävät ympärilläni kyllä huomaavat sen -ja saan paljon myötätuntoa heiltä. Muidenkaan kateus ei mua paljon kosketa, sillä olen niin kaukana siitä, ettei sellainen voi millään tavalla vaikuttaa omaan ja lasteni elämään. En yksinkertaisesti muista koko asian olemassaoloa, jollei joku muistuta. Silloin minun käy sääliksi, että joku joutuu kadehtimaan minua, sillä mun elämässä ei oo mitään kadehdittavaa - ja sitäpaitsi, jos joku tietäisi kuinka paljon olen joutunut kärsimään, ei hullukaan vaihtaisi osia kanssani.

Kärsimyksissä olen kyennyt olemaan vahva, sillä useimmiten pyrin ajattelemaan, että tämä sattui juuri minulle juuri siksi, että pystyn kestämään sen ja tämän kokemuksen kautta pystyn pelastamaan useita minua herkempiä samalta kohtalolta. 

Joskus halusin kostaa äitipuolelleni kokemani vihan ja vääryyden kirjoittamalla kirjan kaikista kokemuksistani. En kuitenkaan päässyt edes alkuun sillä huomasin, että kosto on liian heikko motiivi luomiseen, luominen vaatii puhtautta. Huomasin, että kostonhalu kuivui alkuunsa ja tilalle nousi sääli tuota pientä ihmistä kohtaan, joka ei vieläkään ole löytänyt onnea elämäänsä (sori viittausvirhe, en jaksa korjaa).

Vitsit mä kirjoitan nyt kaikkee muuta mitä piti. Jos joku löytää mun kartasta, sen et mä loukkasin polveni tänään ja otin sen lääkitykseksi Havan Clubia, nin hyvä sit, mut pitäsi varmaan palata asiaan joskus.

Seuraava viesti sit

AMS

[Asterix]

Härkä-mieheni on nouseva Neitsyt ja kyllä hän välillä on kateellinen.
Olen itse  ja olen kateellinen välillä,
mutta en nyt tiedä peittelenkö sitä mitenkään erikoisemmin.

Töksäytän useinmiten suoraan, esim. että hittolainen,
miten hyvänäköinen nainen olet,
mene heti vessaan rumentumaan!

Joskus härkä-mieheni ja minä arvostelemme läheisiämme ja tuttujamme
ja heidän elämäntyyliään kaksistaan. Usein härkäni sanoo,
että on sekin kuule bla-blaa ja minä säestän että niin justiinsa ja lyön pökköä pesään!
Ja päätämme sitten aina tehdä/olla kaiken paremmin kuin muut
ja mietimme kaikki keinot, miten näytämme/teemme/olemme

-> siis kehitämme itseämme paremmiksi kuin vertailukohteemme.

Minusta on ihan tervettä olla hiukan kateellinen,
muuten ei kehittyisi itse eteenpäin/paremmaksi.

[AveMarisStella]

Nii se, et mä oon tosi kauan pohtinu noit korrelaatioit noitten aurinkomerkkien kanssa ja välillä.

Kerran kävi niin, et yhden kansalaisjärjestön neitsytmerkinen toimistorotta mainitsi, et melkein kaikki yhdistyksen tilinkäyttäjät on neitsyitä samoin kirjanpitäjä on perinteinen nutturapäinen neitsyt (kuten muuten johtamani osuuskunnan kirjanpitäjäkin). Siitä havainnosta aloinkin tarkastella muittenkin toimijoiden aurinkomerkkejä - ja kaikki muutkin oli valtaosin neitsyitä. Itse asiassa 11. - 22. 9. oli jokaiselle päivälle jonkun keskeisen toimijan syntymäpäivä. Seuraavaksi yleisin merkki oli skorpioni.

Kansalaisjärjestö on leimallinen maailmanparantajajärjestö, jossa annetaan se toinen ihokas, jos sellainen on, jollekin Afrikan kaverille.

Niin, mä mietin, et voiks tosta päätellä jotain. Esim. et neitsyitä kiinnostaa maailmanlaajuinen oikeudemukaisuus ja käytännön vapaaehtoistyö yhdistettynä järjestössä, jossa kukaan ei mitenkään pysty tavoittelemaan omaa etua, sillä mitään jaettavaa omaisuuutta ei ole. Tää on jotekin sellaista tyypillistä nunna-touhua.

Näistä neitsytihmisistä kukaan ei ole millään lailla hankala (no ehkä yks sekopääalkoholisti on), mut kahdella on sisäsyntyinen juoruilunhalu - joka ei ole pahansuopaista, vaan nää herrat rakastaa tarinoita ja syy-seuraussuhteita. Joskus siitäkin voi tulla hankaluuksia, sillä neitsyt rakastaa nokkeluuksia, uteliaisuutta ja salaisuuksia ja niiden paljastamista.

Niin uteliaisuus on muuten neitsyen helmasynti, vaikka onkin varovainen kuin kissa.

Itselläni pahimmat konfliktit on tulleet rapunaisten kanssa ja sitten vasta kalojen, vaikka toi oppositio onkin. Rapumiehetkin on vähän hankalii joskus.
Oinasmiehet ja naiset on poikkeuksetta olleet lutuisia,kuten myös skorpionimiehet - joiden kaikkein kohdalla on tutunut olevan "jotain suurempaa" yhteyttä. Skorpparinaiset on kaikki LUOTETTAVIA ystäviä.
Kauriit on kaikki ihan omia ihmisiä.
Mut härjät toisinaan pyrkii omistamaan liikaa (miehet).
Veskarit ja jouskarit on harmittomia yleensä positiivisia tuttavuuksia. Vain parilla jouskarilla on jokin rooli ja vaikutus mun elämässä.
Leijonamiehet kyllä tekevät vaikutuksen, mutta naiset ovat yleensä sietämättömiä, egosentrisiä, kateellisia, typeryksiä, paitsi yksi vaatimaton lesbo, josta kyllä diggaan.
Ai, niin ja kaksosmiesten kanssa tuntee jotakin sanatonta yhteenkuuluvuutta älyllisellä tasolla
Pari vaakamiestä on merkinnyt paljon, loput vaa'at ovat pelkkää ilmaa.

Tuntuu kuin kaikista ihmisista valtaosa olisi  :oinas:tai jos ei muuta  kaikki muut ovat tilastollisesti marginaalissa.

Elämä ois aika helppoo, jos olis pelkästään noi neitsyt-tuttavuudet, joita on itse asiassa valtaosa kaikista. No, anopin voin antaa pois.

Niin, neitsyt voi tosiaan vaikuttaa kylmältä toimiessaan pelkän substanssin ja järjen
lumoamana, mut on paljon parempi, jos suuret päätökset tehdän järjen ja korkeampien eettisten päämäärien sanelemana, kuin joidenkin subjektiivisten tuntemuksien ja oman tunnepohjaisen edun pohjalta.

Onkin täysin kiinni aspekteista, minkä motiivin palvelijaksi neitsyen äly, uteliaisuus, pikkutarkkuus, velvollisuudentunto ja fanaattisuuteen asti menevä perfektionismi valjastetaan. Oliks muuten Goebbels neitsyt? Sopis hyvin.

No, joo - siis kannattaa kuitenkin kattoo sitä karttaa muutenkin, kuin aurinkomerkin pohjalta.


AMS, muuten keltainen kristalli aurinko

[AveMarisStella]

Sashalle:

Mun äitipuoli  ja isä  oli muuten sellaisii, et ne koko ajan arvosteli muita, eikä halunnu olla arvostelemiensa ihmisten kanssa missään tekemisissä. Sit lopulta, kun ne jäi eläkkelle, niille ei jääny ketään ystävii, enkä mäkään jaksa enää yrittää mitään, kun en koskaan saa muuta kuin paskaa niskaan. Samoin mun ex  :harka:ni arvosteli muita - ja kun myöhemmin tutustuin näihin ihmisiin totesin, et "that was bull shit". Tää ex  oli myös äärettömän katkera menetetyistä mahdollisuuksistaan ja mustasukkainen ideoistaan - loppujen lopuksi puolet sen ideoista meidän seurusteluaikana oli lähtöisin multa, mut se vaan "muisti väärin" ja veti ne omiin nimiin. Mut ei mua se kiinnosta tai harmita, kun mun mielestä ideat on hedelmäälisii kuin siemenet vasta kun ne kylvää hedelmälliseen maahan - eli jakaa hyville, ahkerille ihmislle. Emmä ikinä pystyis toteuttaan yksin kaikkee mitä luovas tilas tulee mieleen. - ja itse asias aina kun mä puhun jostaan jutust, mikä oli sen idea (sillä mä kyl muistan oikein), niin mä aina koitan muistaa antaa sille krediitit.


Mua lähinnä käy sääliks, ja sit toisaalta mä oon äärest hämmästynyt, et joillakin loistavilla henkisillä ihmisillä voi olla sellaisia vakavasti rajoittavia inhimillisiä puutteita. Jopa niin, et vaikka ne puhuu, tiedostaa ja opettaa muita itsestä luopumiseen, niin siitä huolimatta ego vedättää niitä itseään 6-0.

Se on kuitenkin neitsyelle oikeastaan enemmänkin intellektuaalinen kuin mikään perustavaa laatua oleva maailmanjärjestystä horjuttava ongelma, koska tunne ei sotkeudu tähän kuvioon, vaan joskus vielä löytyy vastaus - tai parannus - ja se on oivallus, joka palkitsee paremmin, kuin mikään materiaalinen saavutus.

AMS

[AveMarisStella]

no way : Goebbels 29. lokakuuta 1897, siis 

[AveMarisStella]

Yhen heikkouden voin paljastaa - voin nimittäin raivostua pikkuasioista silmittömästi.
- jos esim. olen jonkin järjestön kassavahtina tai hallinnossa ja huomaan, että uusavuttomat pennut tekee järjettömyyksiä silkkaa ajattelemattomuuttaan tai kasvatuksen puutteesta.

Kerran järjestölle oli kertynyt aamupuurohiutaleita 15 kg sen takia, että kukaan ei viitsinyt perehtyä missä mikin on keittiössä. Kun seuraavan kerran havaitsin, että joku oli taas haaskannut järjestön rahoja hiutaleisiin, pimahdin niin, että herätin kaikki aamulla klo 6 saadakseni selville, kuka idiootti oli mennyt ostamaan lisää hiutaleita. Pennut kun käyttää rahaa surutta, varsinkin niin kauan, kun se ei ole omaa.

AMS

[Asterix]

Eikö olekin hämmästyttävää, että kukaan ei ole täydellinen
(ja mikä sen täydellisyyden mitta kenelläkin on!),
ei edes ns. "henkiset ihmiset" (ja mikä sen henkisyyden mitta kenelläkin on!).

[tmv]

  nainen vastaa. Itsellä mies ja veli  myös neitsyitä. Pilkun tarkkoja ollaan. Yleisesti ottaen ystävällisiä ja auttavaisiakin. Suuttumiseen tarvitaan paljon, tosi paljon. Ja sen jälkeen on turha tulla enää selittämään mitään. Reilu ja rehti pitää olla niin pärjää neitsyeen kanssa. Selittelijät, töistään lipevät henkilöt ja potaskan puhujat eivät kuulu neitsyeiden suosikkeihin. Kyllä neitsyt voi sanoa napakasti kun toinen oikein hölmöilee. Mutta jos ystäväksi pääset, kaikessa autan ja tuen siis  todella valikoiva ystävinen suhteen. Laatu korvaa määrän

[Minerwa]

Hyvinpä tiivistit neitsyen syvimmän olemuksen muutamaan lauseeseen, tmv 

Meillä kotona asuu juuri tuollainen  

[meruska]

Joskus härkä-mieheni ja minä arvostelemme läheisiämme ja tuttujamme
ja heidän elämäntyyliään kaksistaan. Usein härkäni sanoo,
että on sekin kuule bla-blaa ja minä säestän että niin justiinsa ja lyön pökköä pesään!
Ja päätämme sitten aina tehdä/olla kaiken paremmin kuin muut
ja mietimme kaikki keinot, miten näytämme/teemme/olemme

-> siis kehitämme itseämme paremmiksi kuin vertailukohteemme.

Minusta on ihan tervettä olla hiukan kateellinen,
muuten ei kehittyisi itse eteenpäin/paremmaksi.

Heps.
Tuo yllä oleva ei mun mielestä ole ihan kateellisuutta. Vaan olisko se enemmänkin.... kriitisyyttä? Siis isekin arvostelen ihmisiä heitän huomioitani ääneen myös seurassa joka ei ymmärrä aina vaikuttimiani.... eikä siis ikävä kyllä tunne minua niin hyvin että pystyisivät tulkitsemaan sen mitä en sano ääneen, mikä on minulle äärimmäisen paha tapa..... Mutta hei nyt meni asian sivusta.

Kateellisuuden olen aina ajatellut olevan äärimmäisen negatiivinen asia. Ei koskaan rakentavaa. Kateellinen ihminen ei mielestäni koskaan ole onnellinen oikeasti kun hän koko ajan katsoo ja miettii mitä muilla on ja mitä itsell'ä ei ole. Kuluttaa energiaansa mahdollisesti toisen loukkaamiseen/mustamaalaamiseen muiden silmissä, koska toisella luulee menevän paremmin kuin hänellä jne... Siis kateellisuuden olen ajatellut olevan juuri salaa märehtimistä ja yrityksiä olla  asiassa kuin asiassa aina parempi kuin muut ja siten toisen panettelua selän takana jne..

[Riitta]

Kateellisuuden olen aina ajatellut olevan äärimmäisen negatiivinen asia. Ei koskaan rakentavaa. Kateellinen ihminen ei mielestäni koskaan ole onnellinen oikeasti kun hän koko ajan katsoo ja miettii mitä muilla on ja mitä itsell'ä ei ole. Kuluttaa energiaansa mahdollisesti toisen loukkaamiseen/mustamaalaamiseen muiden silmissä, koska toisella luulee menevän paremmin kuin hänellä jne... Siis kateellisuuden olen ajatellut olevan juuri salaa märehtimistä ja yrityksiä olla  asiassa kuin asiassa aina parempi kuin muut ja siten toisen panettelua selän takana jne..

Juuri nain!!!
Hyvin negatiivista ja energiaa kuluttavaa.

[Asterix]

Jaa... kyllä tuota meillä päin kutsutaan kateellisuudeksi
ja se on paljon kivempaa yhdessä. 
Kuka nyt yksin jaksaa muita ihmisiä
märehtiä, kun omissakin asioissa on tarpeeksi tekemistä.
Itsekkyys ja omahyväisyys ennen kaikkea tässäkin!

[selkälokki]

Uskon kuitenkin, että läpeensä kateellisia ihmisiä on vähemmän, kuin meitä tavallisia, joilla kuitenkin silloin tällöin voi kateuden pisto käydä sydämessä. Ajattelisin, että sekin tunne pitää sillä hetkellä hyväksyä. Mutta jos kateutta alkaa ruokkimaan ja jää siihen kiinni (ihan kuin johonkin muuhunkin tunteeseen), niin se tietenkin kasvaa ja jopa katkeroittaa..

[AveMarisStella]

Uskon kuitenkin, että läpeensä kateellisia ihmisiä on vähemmän, kuin meitä tavallisia, joilla kuitenkin silloin tällöin voi kateuden pisto käydä sydämessä. Ajattelisin, että sekin tunne pitää sillä hetkellä hyväksyä. Mutta jos kateutta alkaa ruokkimaan ja jää siihen kiinni (ihan kuin johonkin muuhunkin tunteeseen), niin se tietenkin kasvaa ja jopa katkeroittaa..

Sai minut ajattelemaan, että mistä kateus johtuu ihmisen elämässä. Äitipuoleni joutui käymään läpi kovan koulun niin lapsuuden perheessä köyhyydessä Pohjois-Karjalassa, sitten opiskellessaan ammattiin ja lopulta au-lapsen yksinhuoltajana. Aivan varmasti hän joutui kokemaan, että "kaikki muut ihmiset saavat kaiken paljon helpommalla" ja että "minullekin kuuluu osani tässä maailmassa" - ja sen osan hän ilmeisesti aikoi saavuttaa keinoja kaihtamatta.

Voisiko tässä olla jopa kyse sukupolven mittaisesta vaikutuksesta. Erään koulukaverini kanssa kummastelimme taannoin joka puolelta sikiäviä perintöriitoja ja siihen ystäväni ihmetteli: "miksi suuret ikäluokat aina tuntevat jääneensä jostakin paitsi?".

Jos näin tosiaan on, mikseivät sitä tunne heidän vanhempansa, jotka tosiasiassa ovat jääneet paljon enemmästä paitsi kuin suuret ikäluokat. Onko kyse sodan aiheuttamasta traumasta ihmissuhteissa? Vai löytyisikö tähtitaivaalta jotakin, mikä olisi vaikuttanut 1940 -luvulla tai jo 1930-luvullakin?

AMS