seuraava »

[Esmiralda]

Kerron tuosta kuulovammaisesta tytöstä luokassani sen verran lisää, että...

hän osoittautui luokan parhaaksi KUUNTELIJAKSI! Hän oli usein se ensimmäinen, joka oli kuunnellut ohjeita ja 'kuullut' kaiken. Kun toiset alkoivata vasta ihmetellä, että 'mitä?'.

Mutta oletteko huomanneet, miksi joitakin ihmisiä kutsutaan usein kylään, joitakin harvemmin?

Kuuntelemisen lahja on usein se, mikä vetää puoleensa.

Kuinka kauan jaksat pelkästään kuunnella,ja ketä ja mitä kuuntelet mieluimmin?

[Pallaskissa]

Myönnän, olen nykyään valitettavan usein kauhean huono kuuntelemaan... Puhun päälle, yritän saada sanasen väliin, jyrään  Minusta on tullut kärsimätön ja väsynyt. En anna tilaa toiselle. Tuntuu, että on pakko saada esiin se oma ääni 

Etsin kai tässäkin tasapainoa Vaa'an lailla.

Vuosikaudet olin se ystävä, joka sai toimia pahan olon laskiämpärinä. Se, joka kuunteli, kysyi oikeat kysymykset ja sanoi lohduttavat sanat. Jolle ystävät silmät kirkkaina riemuitsivat, miten "sinulle on niin hyvä puhua, minulla on niin paljon parempi OLO nyt". Niin, kun se huono olo oli kipattu minun niskaani! Myönnän, minä annoin heidän tehdä niin. Tunsin jopa mielihyvää omasta "korvaamattomuudestani", hekumoitsin sillä, että juuri MINÄ sain kuulla avautumiset ja salaisuudetkin. Sain viisaan ja gurun maineen kuuntelemalla ja kyllä, neuvomallakin. On niin helppoa sanoa ihmiselle se, minkä hän haluaa kuulla, ei välttämättä sitä, mitä hän tarvitsee. On niin helppoa olla suosittu, kun ottaa itselleen kuuntelijan roolin.

Olen matkalla roolihenkilöstä kenties oikeaksi ja herkäksi kuuntelijaksi, mutta sitä ennen minun täytyy tehdä paljon työtä. Olen aloittanut sen kuuntelemalla itseäni.

[Mirjam*]

Kuinka kauan jaksat pelkästään kuunnella,ja ketä ja mitä kuuntelet mieluimmin?

Kyllä tuo taitaa olla kovin vaihtelevaa. Silti voisin sanoa, että olen kyllä enemmän kuuntelija-tyyppiä, kuin puhuja, ollut aina.
Tosin, luulen, että joskus lapsena ja miksei vanhempanakin, se usein johtui vain siitä, että olin pikkuisen ujo "oudoissa ja uusissa" tilanteissa.
Mutta toisaalta, ainakin näin vanhempana, koen että on niin kovasti paljon sellaisia ihmisiä, joiden suu käy ja käy ja kerta kaikkiaan ei ole tilaa enää minun puheelleni ja siinä ei ole juurikaan muita vaihtoehtoja kuin a) kuunnella b) puhua väliin ja päälle. 

Onhan minulla silti muutamia ystäviä, joiden seurassa minä taas olen se "moottoriturpa" ja välillä ihan kauhistun, että hyi olkoota, nythän olen itse sellainen, että en anna tilaa toiselle muuhunkuin kuunteluun.

Joskus voin olla niin "epäkiinnostunut" jonkun jutuista, että menee täysin ohi mitä hän puhuu. Mutta esim jossain missä annetaan jotain ohjeita kuuntelen hyvin tarkasti ja muistan kaikki yksityiskohdat.

Mieluiten kuuntelen (jos nyt puhutaan ihmisistä) "aitoja tarinoita ja tunteita". Sitä voi ihan uppoutua toisen kertomaan. Minulla menee monasti "vilunväreitä" päänahassa  kun kuuntelen jonkun ihmisen tarinoita arjestaan, tunteistaan ja mistä vain.
Paljon muuten vaikuttaa myös ihmisen äänen-sävy, -voimakkuus, -sointi, yms.
Joskus saattaa jopa jonkun lehtimyyjän ääni olla niin miellyttävä kuunnella puhelimessa, että kuuntelen hänen juttunsa ihan rauhassa loppuun ja annan jutella niitä näitä, vaikken olisi mitään tilaamassa. 

Juuh, itseasiassa huomaan että noilla äänillä ja niiden sävyillä on hyvin suuri merkitys minulle.... ja sopii ääntä voisin kuunnella vaikka ympäri vuorokauden. Sehän on ihan kuin olisi lempeässä kokovartalo-aromaterapia-hieronnassa. 
Uups... vastasinkohan nyt ollenkaan kysymykseen... 

[Ippuska]

Mitä tuohon Pallaskissan kertomaan enää voisin lisätä. Ihan samassa vaiheessa.

Niin myös täällä: ei lisättävää 
 

[Esmiralda]

Hei ihanat ujot jyrääjät ja kuuntelemisena taidoilla hekumoijat!

Aah, kun ihanaa tekstiä! Voi että. 

Siis sitä itsetarkkailua, itsekunnioitusta ja kirkkautta.

Mutta tosiaan, aktiivinen kuuntelija. Mitä se on?

Mielestäni onnistuin aika hyvin tässä kuuntelemaan ystävääni, sillä heitin väliin teräviä näkökantoja sen verran, että ystäväni aivan hurjistui. Monesti olen nähnyt häntä alistuneena, masentuneena, välinpitämättömänä. Ja nyt hän oikein kipunoi. Nousi puolustusasemiin, tosiaan nousi! Kirjaimellisesti myös suoristi selkänsä ja venytti kaulansa pitkästi.

Ensin säikähdin, että mitä hullua menin kuulijana sanomaan. Mutta sitten hoksasin.
Näin se pitää olla. Ei aina myönnellä ja silitellä. Vaan olla 'siskoksena' jolle uskaltaa kavahtaa.

Kun hän myöhemmin vähän harmitteli, sanoin em. ajatukseni hänelle. Ja 'hekumoin' aktiivisella kuuntelemisellani. 

Mutta auta armias, kun tulen työstä, missä korvat pitää venyä 20 metriä ja ne ahetaan täyteen, niin en kuule mitä tärkeää asiaa armaalla ukollani on kotona kahvipöydässä. Vaikeaa....

Kuitenkin, en voi kehua. Olen haarakorva. 

[eppana]

Kuuntelen silloin kun puhujalla on sielu mukana. Kun silmät kertovat melkein samaa tarinaa, kun elekieli näkyy. Sen aistii puhelimessakin.
Kauaa en jaksa "sieltä tännepäin" höpinöitä.

Joskus saan parhaimmat ajatukset öihini kaikesta siitä, mitä jätettiin sanomatta.
Tai mitä sanottiin ja millä lailla, vaikea selittää  :

[Minerwa]

Joskus saan parhaimmat ajatukset öihini kaikesta siitä, mitä jätettiin sanomatta.
Tai mitä sanottiin ja millä lailla, vaikea selittää  :

Taidan tietää, mitä tarkoitat!! Kuulostaa niin tutulta   

Minulla on aurinkomerkilleni tyypilliseen tapaan surullisen huono muisti, ja saatan välillä unohdella asioita, joista puhuttiin. Tunnelmia, mielikuvia ja sanatonta yhteyttä tunteineen ja ajatuksineen en sen sijaan unohda koskaan 

[^^Queen Nefertiti^^]

On väitetty sen auttavan bisneksissä.. nimim johtamiskoulutuksessa x2-

[selkälokki]

juu, taito on kuunnella. Joskus on ihan finaalissa koko kuuntelemiseen ja silloin on ihanaa olla omissa oloissa pari päivää ja antaa koko olemuksensa vain askaroida omissa mietteissään ja touhuissaan. Miulla taitaa kaverisuhteet olla aika tasapainoisita, että puolin ja toisin kuunnellaan sekä puhutaan. Ja itse koen näin naisena, ettei sitä välttämättä haluakaan mitään neuvoja, kunhan saa jutella jonkun kanssa ja pohtia tilannetta. Heh, miehet ovat usein sellaisia, että kun heille jonkun ongelman kertoo, niin heti tulee valmis ratkaisu tyylin: " teet vaan niin ja niin ja niin"   Mutta luulen, ettei tuo tyydytä useimpien naisten tarvetta tulla todella kuunnelluksi, että toinen on tosiaan tunteella mukana ja ymmärtää ongelman lisäksi kertojan näkökulman ja asenteen ja ahdistuneet tunteet yms. Tjaah, juuri tuo ymmärtäminen ois tärkeää hyvässä kuuntelemisessa. Jos kokee tulleensa ymmärretyksi tunteineen päivineen, niin sen jälkeen voi jopa jonkun päätä huimaavan neuvonkin ottaa vastaan, tai sitten sen "sehän on helppoa, kun teet vain niin ja niin ja niin"  

[maarita]

juu, taito on kuunnella.
 miehet ovat usein sellaisia, että kun heille jonkun ongelman kertoo, niin heti tulee valmis ratkaisu tyylin: " teet vaan niin ja niin ja niin"  Mutta luulen, ettei tuo tyydytä useimpien naisten tarvetta tulla todella kuunnelluksi, että toinen on tosiaan tunteella mukana ja ymmärtää ongelman lisäksi kertojan näkökulman ja asenteen ja ahdistuneet tunteet yms. Tjaah, juuri tuo ymmärtäminen ois tärkeää hyvässä kuuntelemisessa.

Tuo kyllä pitää paikkansa, että miehillä on oma tapansa 'kuunnella'.
Joskus tuntuu, että jotakin kerrottuaan huomaa, ettei siitä ole jäänyt mitään mieleen. Eli aloita vaan alusta eri versiolla. Siltikin kuulee, että mikset sanonut tai tehnyt niin ja niin?

Mutta meneppäs miehelle ehdottamaan jotakin ratkaisua heidän pulmiinsa, ei, he haluavat sen ratkaistakin aivan itse. Tuntuu siltä, että hyvin harvoin he 'kuuntelevat' naisen ehdotuksia.

Ystävilleni olen kyllä saanut olla kuuntelijana sekä kuunneltavana.
Mielestäni olen myös aika aktiivinen kuuntelija. Jopa silloin, kun huomaan, että toinen henkilö ei edes välitä siitä kiinnostaako aihe minua.

Yleensä ystävieni asiat kiinnostavat sen verran, etten kyllästy kuuntelemaan ja kommentoimaankin heitä. 

[Usvametsä]

Kuuntelen mielelläni, mutta täytyy sanoa, että kuulostani on tullut vanhemmiten aika valikoiva. 

Kummastelen joskus kahvitunnilla, miten naiset puhuvat toinen toisensa päälle ja miten jokaisella tuntuu olevan vain tarve päästä sanomaan se oma asia, viis siitä, mitä muut sanovat.....

[Esmiralda]

Valikoiva korva, kuuntelemisen tahdon tila....se on totta!

Onneksi työssä ei ehdi kovin paljon kollegojen kanssa 'juoruamaan'. Ja aina voi siirtyä syrjään, kun ei kiinnosta.

Mutta arvatkaa, kun olen ukkoni sukulaisten tai vanhojen ystävien luona. Arvatkaa kuinka monta kertaa olen niitä samoja tarinoita kuunnellut ja hymyillyt. Nyt en vain millään jaksa enää. Kynsinahat on revitty rikki heti monen monta kertaa.

Kärsivällisyyshän siinä kyllä on kasvanut!

Siksikin...mieluummin yksin, kun kuulemassa turhia jorinoita. Kai se on vanhuuttakin  :

[maarita]

Tuollaisesta pakkokuuntelemisesta en minäkään välitä. Ne samat tarinat, huh!

Siksi kait minulla onkin aika vähän sellaisia ystäviä, joita todella haluan kuunnella.