Oih ja voih,
Olen jo useamman vuoden ollut toooosi ihastunut erääseen herraan. Kun tapasimme olimme jonkin verran yhteydessä ja olin jo silloin sydämet silmissä ja rakkausrunoja raapustelemassa. Olin lähes varma, että meidän välillämme olisi jotain suurta... Hän otti sattumalta aina silloin yhteyttä kun olin todella surullinen ja tarvitsinkin piristystä ja jotain kysymään kuulumisia... Siitä oli kovasti apua, hän sitä tuskin itse tajuaakaan.
Hänen mahdollinen kiinnostuksensa nähtävästi laantui, koska aika pikaiseen välimme tuntuivat kylmenevän ja ainut lämmin asia taisi sitten olla minun ajatukseni häntä kohtaan
Tavatessamme ensi kertaa olin lähes varma, että välillemme tulee jotain ja siltä tuntuu vieläkin.. Toisaalta olen pohtinut, että mahtaakohan herra olla mestariflirttailija, ja saakin tuolla tavalla sukkanipyörimään ja pääni viikoksi sekaisin...vai olenko vain jotenkin hurmaantunut siitä, että hän otti minut huomioon hädän hetkellä ja sen takia niin tykästynyt..
Miksei hän vain voi näyttää itsestään inhottavat puolensa, niin olisi sekin (ilmeisesti) yksipuolinen ihastuminen hoidettu pois päiväjärjestyksestä
huh, ihmeellisiä asioita noi hullaantumiset
