Sivuja: [1] 2 3
  Tulostusversio  
Kirjoittaja Aihe: Kuolemankaipuuta(ko)?  (Luettu 17976 kertaa)
0 jäsentä ja 1 vieras katselee tätä aihetta.
Taru A
Satunnainen astroilija
*
Viestejä: 21


Profiili
« : 06.09.2007 12:33:09 »

Kirjoittelen hieman ajatuksia ylös, koska tahtoisin vahvistuksen että en ole ajatuksineni yksin...

Eli oman heräämiseni myötä olen oppinut muutamia elämääni todella syvästi vaikuttavia ajatuksia. Yksi suurimmista on se että ajatonta kuolemaa ei ole!

Nyt huomaan tuntevani oloni ihan typeräksi kun voivotallaan jonkun kuolleen, poistui joukostamme Bavarotti... *olankohautus*Entä sitten?
Hänen aikansa oli jatkaa matkaansa ja hän on siitä varmasti tällähetkellä erittäin iloinen, sanoisi varmaan että se oli parasta mitä hänen elämässään on koskaan tapahtunut!  Grin

Ja nyt tullaan siihen ristiriitaan jonka siemenen kuitenkin sisältäni löydän! En missään tapauksessa tahdo loukata ketään aidosti suremaan jäänyttä tai halveksia kenenkään kuolemaa. Omien läheisteni kuoltua olen surrut erittäin syvästi, mutta nyt olen iloinen heidän matkastaan eteenpäin sinne mitä minä juuri nyt en osaa tietää.
Rakkaus heitä kohtaan ja ikävä heidän lähelleen on seuranani varmaan aina.

Omille lapsillenikin olen sanonut että kun äiti kuolee niin pitäkää ilojuhlat sen kunniaksi ja heitelkää tuhka vaikka mereen, ei mitään hautajaisia tyhjälle kuorelle.

Vai olenko vaan syntynyt väärään kulttuuriin??
Jossa ihannoidaan laihuutta ja surraan hysteerisesti kuolleita!!! idiot2

tallennettu
Hiisitär
Moderaattori
Astroholisti
*****
Viestejä: 5323



Profiili
« Vastaus #1 : 06.09.2007 15:19:09 »

Et ole lainkaan outo, Taru A! Mie olen ihan samanlainen mitä kuolemaan tulee kuin sinäkin, samoin lähipiiristäni löytyy samoin ajattelevia ihmisiä runsaasti ^_________^ Kuolema on parasta, mitä ihmissielulle tapahtuu tässä elämässä joten miksi jäisin suremaan ja voivottelemaan? Otan tietenkin osaa ja ymmärrän, että kuolema on monelle todella suuri järkytys ja tulen varmasti itsekin tuntemaan haikeaa ikävää, kun läheisteni aika tulee. Silti ymmärrän myös sen kuolleen pointin asiaan eli hänen on kamalan vaikeaa lähteä jatkamaan matkaansa, jos läheiset vetävät (yleensä tiedostamattaan) häntä takaisin tähän fyysiselle tasolle suremalla kamalasti.

Minäkin olen sanonut, että kun kuolen, minun ruumiilleni saa tehdä mitä vain! Toivon polttohautausta, mutta jos joku haluaa vääntää ruumiistani taideteoksen tai sopan, niin antaa mennä ihan vapaasti vain Cheesy

Kestää oman aikansa, ennen kuin sielu pääsee siirtymään ihan kokonaan ruumiinsa luota pois ja aura ehtii haihtua (polttaminen vapauttaa sielun kokonaan ja tuhoaa ruumiin auran). Olen nähnyt tutun ihmisen ruumiin joitakin tunteja kuoleman jälkeen ja hänestä huokui vielä se aura ja persoona. Ehkä siksi kuolema tuntuu monista niin hirveälle, kun aistii sen toisen siinä, vaikkei hän ei siinä enää olekaan. Pelkkä kuori vain. Monet sanovat, että hautajaisissa (eli jonkin aikaa kuoleman jälkeen) on paljon parempi olo ja ruumiskin näyttää siltä kuin läheinen vain nukkuisi. Uskon, että sielu on ehtinyt siihen mennessä ottaa jo vähän välimatkaa entiseen kroppaansa ja sen aura on hävinnyt kokonaan pois.
tallennettu
^^Queen Nefertiti^^
Astroholisti
*****
Viestejä: 10595


au, kuu jousimies / asc vaaka नमस्ते ‏الله‎ ॐ


Profiili
« Vastaus #2 : 06.09.2007 15:41:18 »


Kuoleman lähikokemus

ja kuolemankokemus

 K: Onko kuoleman lähikokemus sama kuin kuolemankokemus ja mitä itse asiassa tapahtuu kuoleman lähikokemuksessa ja kuolemassa ihmisen tietoisuuden kannalta?

 On tärkeätä ymmärtää näiden olemassaolon tilojen eroavaisuudet. Ei voida yleistää, mitä ihmisen tietoisuudelle tapahtuu kuoleman hetkellä, sillä riippuen ihmisen kehitystasosta kokemus  voi vaihdella. Jos mielen korkeimmat kerrostumat ovat korkealle kehittyneet, silloin kokemus on tietynlainen. Mutta jos ihminen on tietoisesti samaistunut fyysiseen olemassaoloon, kokemus on erilainen. Niinpä kokemusta ei voida yleistää. Mutta voidaan sanoa, että nuo henkilöt, jotka kokevat kuoleman lähikokemuksen, jotka joutuvat hengenvaaralliseen tilanteeseen, jossa henki erkanee kehosta, saavat usein henkisesti  uudistavan kokemuksen.

Kuoleman lähikokemus

 Usein syntyy tilanne, jossa sielu koskettaa elämän äärirajoja, ihminen on lähellä kuolemaa ja silti tämän elämän tarkoitus on jäänyt häneltä toteutumatta. Kun ihminen on tullut tähän elämään, hän on tullut oivaltamaan itsensä, eikö niin. Eikö se ole ihmisen syntymän tarkoitus? Mutta elämänsä aikana hän on joutunut muille teille eikä ole toteuttanut kohtaloaan. Silti hänellä on henkiseen elämään liittyviä samskaroita, (samskara = mieleen varastoitunut teon aiheuttamana vastareaktio, joka odottaa ilmaisua ) joita  ei ole koettu, koska ne eivät ole löytäneet tilaisuutta ilmentyä tuon ihmisen elämässä. Siksi ihminen voi joutua tuhon partaalle ja  oivaltaa siinä tilanteessa, että elämä on muutakin kuin ne asiat joihin hän on paneutunut elämänsä aikana; hän löytää elämälleen korkeamman tarkoituksen.

 Usein tämä kokemus tulee noille ihmisille, joilla on ollut sisäinen kutsumus. Se on kehittynyt heissä, mutta se ei ole löytänyt ilmaisua heidän fyysisen elämänsä aikana, ja tilanteesta tulee niin kriittinen, että he ovat vähällä menettää henkensä. Syy siihen että he ovat tulleet tuhon partaalle on se, että he eivät ole antaneet sisäisen henkisen kaipuunsa ilmentyä elämässään. He ovat joutuneet muille poluille eivätkä ole löytäneet mitään keinoa millä antaa tälle henkiselle kaipuulle  ilmausta elämässään. Tämän takia he ovat tulleet tuhon partaalle ja tuhon partaalla valinta on tehtävä: joko on tapahduttava muutos tai sitten on edessä kuolema, mikä merkitsee että sielun tulee syntyä toiseen kehoon, on synnyttävä toiseen elämään, jossa tuo elämän tarkoitusta palveleva henkisempi suunta voi saada ilmaisunsa.Tämä on se syy, minkä vuoksi ihminen kokee kuoleman lähikokemuksen. Ne eivät ole sattumaa. Ne tapahtuvat pääasiassa tämän vuoksi.

 Ja mitä siis ihmiselle tapahtuu? Hänellä on transendenttinen kokemus, kokemus tuonpuoleisesta. Hän saa kokemuksen jumalaisesta ytimestään ja, muodossa tai toisessa, hän näkee Jumalan kasvot. Silloin hän oivaltaa, että hänen tulee elää henkistä tarkoitusta varten. Hän oivaltaa, että Jumalan armosta hänelle on suotu toinen tilaisuus hoitaa asiat paremmin. Niinpä nämä kuolemankokemukset voivat usein olla  syvällisiä mystisiä kokemuksia, jotka antavat ihmiselle tilaisuuden yrittää uudelleen ilmaista elämässään henkistä suuntaa. Jos he olisivat ilmentäneet näitä taipumuksia aikaisemmin elämässään, jos he olisivat löytäneet niille jonkun tavan, eivät he olisi koskaan joutuneet tuhon partaalle. Ja jos he eivät sittenkään sitoudu ilmentämään henkisyyttä elämässään, he kuolevat, sillä näillä ihmisillä, joilla on tämä kokemus, on yleensä korkeampi päämäärä elämässä, jota he eivät ole toteuttaneet. Siksi he eivät voi pysyä fyysisessä maailmassa kauempaa. Mutta Korkeimman Olemuksen armosta heille annetaan tilaisuus tulla takaisin ja yrittää uudelleen.

 Yleensä tämä kokemus vaikuttaa syvästi useimpiin ihmisiin ja niinpä he suhtautuvat tähän paljon vakavammin. Tämä kokemus voi olla Jumalan armon ilmaus ihmisen elämässä. Se että heidän annetaan palata fyysiseen kehoon ja annetaan tilaisuus toteuttaa tarkoitustaan, on myös Jumalan armon ilmausta. Nämä ihmiset ovat hyvin onnekkaita, sillä heille on annettu toinen tilaisuus, heille on osoitettu heidän virheensä, joka on tuonut heidät siihen tilaan, ja heille sitten annetaan tilaisuus yrittää uudelleen.

 Kuolemankokemus

 Kuolemankokemuksessa on aivan eri tilanne. Henkilö, joka todella lähestyy kuolemaa, ja jonka ei ole määrä palata, kokee hyvin samanlaisen prosessin kuin se joka palaa. Mutta siinä on myös eroja. Kuten totesin, kuoleman lähikokemuksessa henkilö, joka ei voi sitoutua täyttämään elämänsä toteutumatonta tarkoitusta, itse asiassa kuolee. Tilanne muuttuu kuoleman lähikokemuksesta kuolemankokemukseksi. Niinpä nämä kaksi kokemusta korreloivat. Ne eivät ole erillisiä. Mutta kuolemankokemuksessa henkilö aluksii hipaisee Jumalaista Tietoisuutta, ja tuo Tietoisuus tulee hänelle näkyväksi. Mutta jos mieli on hyvin karkeasyinen, ja vaikka valo on näkyvissä, tapahtuu vääristymistä eikä ole mahdollista jäädä tuohon valoon. Jos mieli on hyvin hienosyinen, jos se on lähinnä samaistunut ylempiin mielen tasoihin, olemassaolon hienosyisempiin tasoihin, niin ihminen näkee kuolemassa valon hyvin  kirkkaana. On vain hyvin vähän vääristymää, ja kun hän näkee valon, hän tuntee vetovoimaa tuota Jumalaista Läsnäoloa kohtaan; se vetää häntä puoleensa lähemmäksi ja lähemmäksi Jumalaisen Valon kokemista. Jumalainen Läsnäolo laajenee ja laajenee ja sulkee hänet syleilyynsä.

 Jos sielu on hyvin puhdas ja mielen vääristymät hyvin hyvin ohuita, niin tuolla hetkellä Jumalainen Olemus voi siepata hänet ja hän saavuttaa valaistumisen. Mutta suurella enemmistöllä ihmisiä mielen värähtelyt ovat sitovampia, ja niinpä -  vaikka he lepäävät tämän Jumalaisen Loiston läsnäolossa ja vaikka henkilö joka tuntee vetovoimaa menee lähemmäksi valoa -  mielen kahleet silti säilyvät. Jos henkilö on hyvin hienosyinen, hän ottaa mentaalisen kehon eli syntyy ei-fyysiseen muotoon. Jos hän on kiinteämpi, hän jää tietoisena Jumalaisen Läsnäolon luokse ja sulautuu tuohon Läsnäoloon. Hänen mielensä jää latentiksi, ja kun ilmaantuu sopiva samankaltainen fyysinen keho, joka on harmoniassa tuon piilevän mielen kanssa, silloin tämä latentti mieli ottaa jälleen muodon, tietoisuus palaa mieleen, ja fyysisen syntymän hetki koittaa.

Niiden kohdalla jotka ovat vähemmän kehittyneitä, jotka samaistuvat fyysisyyteen, sitovat prinsiipit ovat hyvin vahvoja, ja joiden samskaroiden siteet mentaalisessa struktuurissa hyvin  materialistiset, tapahtuu vääristymä kyvyssä kokea Jumalainen Läsnäolo kuoleman hetkellä. Havaitseminen tapahtuu, mutta se on epäselvempi eikä Jumalaiseen Läsnäoloon synny vetovoimaa, koska tietoisuus on lujasti sidoksissa samskaroiden sitein, ja samskarat ovat lujasti sidoksissa fyysisyyteen.

 Tietoisuus joka on sidoksissa  mieleen, ei tunne vetovoimaa Kosmiseen Tietoisuuteen. Se tuntee sitä kuitenkin jonkin verran, koska se on sille luonteenomaista; se tuntee vetoa valoon ja se näkee valon. Mutta se tapahtuu hieman vääristyneellä tavalla, koska tietoisuus  pitäytyy mielen struktuurissa, joka on samaistunut fyysisyyteen. Ei ole kuitenkaan mitään fyysistä jonka avulla se voisi ilmentää itseään, ja niinpä se ei löydä ilmaisua fyysisessä maailmassa. Tietoisuus ei voi erota fyysisyydestä, koska gunat *  sitovat sen eikä se voi selkeästi havaita valoa. Sitä kohtaan minkä se havaitsee, se tuntee vetovoimaa, ja siksi se liikkuu jonkin verran valoa kohden jättäessään kehon. Mutta Parama Purusa, Ylin Tietoisuus, nähdään hyvin lyhyesti. Sen jälkeen tuon tietoisuuden, jonka gunat ovat kahlinneet mielen struktuuriin ja joka samaistuu fyysisyyteen vaikkakin ilman fyysistä ilmaisutapaa, täytyy jäädä mieleen varastoituneiden reaktioiden pariin.

 Tuo tietoisuus, joka on jäänyt kiinni mielen reaktiivisiin jälkiin vailla fyysistä struktuuria, jonka kautta ilmentää itseään, näkee unia, jos tätä ilmaisua halutaan käyttää. Kyseessä on mielen latentti tila, jossa tapahtuu eräänlaista unennäköä. Tietoisuus alkaa tällöin kokea ilojen ja surujen sisäisiä reaktioita mentaalisessa struktuurissaan. Tietoisuus on täten gunien sitomana mielen reaktiivisiin voimiin, kunnes koittaa hetki, jolloin on syntymässä fyysinen struktuuri, jolla on yhteensopivuus näiden mielen toimintojen kanssa. Silloin tämä mieli tulee jälleen kerran fyysisen elämän tasolle ja löytää ilmaisun näille piileville mielen haluille fyysisessä maailmassa. Niinpä se mitä tapahtuu kuoleman hetkellä, riippuu suuresti tietoisuuden kehityksestä ja siitä mihin tietoisuus samaistuu.

 Jos tietoisuus samaistuu fyysiseen maailmaan, löytää siitä eniten merkitystä itselleen ja tuntee siihen eniten vetovoimaa, silloin eräänlainen vahva side sitoo sen kuoleman hetkellä mielen toimintoihin, jotka liittyvät fyysiseen elämään. Jos tietoisuus samaistuu enemmän psyykkiseen elämään, silloin siteet ovat jonkinverran ohuemmat. Jos se samaistuu henkiseen elämään, kausaaliseen mieleen ja ylimpiin mielen tasoihin, silloin sen ei ehkä edes tarvitse syntyä fyysiselle tasolle -  vaikkakin päästäkseen tien päätökseen, saavuttaakseen täydellisen jumaltietoisuuden täytyy sen jälleen syntyä fyysiselle tasolle. Mutta nämä tietoisuudet voivat viettää pitkiä aikoja ilmentäen itseään ei-fyysisissä muodoissa. Fyysisen tason tuolla puolen on muita tasoja. On olemassa monta tasoa, joilla elävä olento voi ilmentää itseään; tämä fyysinen taso on vain yksi niistä.

 Niinpä se, pääseekö kosketuksiin Kosmisen Ytimen, Jumalaisen Läsnäolon kanssa ja havaitseeko sen, vaihtelee gunien vaikutuksen mukaan. Enemmän fyysisyyteen samaistunutta  yksilöä hallitsee staattinen voima. Mentaalisesti  suuntautunutta yksilöä hallitsee rajaguna eli muuttuva, liikkuva voima: he tuntevat tarvetta olla aktiivisia mielensä toimintojen kautta ja niinpä staattinen voima vetää heidät pois valosta. He tarvitsevat fyysisyyttä ja tämä vetää heidät pois valosta.

 Mieli jota hienosyinen voima hallitsee, pystyy parhaiten havaitsemaan  Kosmisen Ytimen, sillä on heikoin mielen toimintoihin sitova prinsiippi, ja niinpä se viettää eniten aikaa Jumalaisessa Tietoisuudessa siihen sulautuneena. Aika on pitempi ja sulautuminen on täydellisempää. Tietoisuus koetaan syvästi eikä ole unennäköä. Sitten kun on käsillä syntymän hetki joko fyysiselle tai ei-fyysiselle tasolle, tietoisuus kietoutuu jälleen mentaalisten toimintojen verkkoon ja löytää ilmaisunsa sopivan välikappaleen avulla. Mutta kun tietoisuus on samaistunut fyysisemmällä tavalla ja kun tamaguna hallitsee, se ei voi ylläpitää samaa aallonpituutta Kosmisen Ytimen kanssa ja sen pitää palata mentaalisten toimintojen sidoksiin ja uneksia siinä tilassa kunnes se syntyy uudelleen.

 K: Valitseeko mieli  jälleensyntymisessä seuraavan elämänsä vanhemmat tai elämäntilanteen?

 Varmasti pitää paikkansa, että henkilö valitsee seuraavaan syntymäänsä liittyvät tilanteen, mutta tekeekö hän sen tietoisena ja tarkoituksellisesti, siitä voidaan keskustella. Mieleen liittyneet samskarat (reaktiivisen voiman kollektiivinen kertymä) vetävät hänet ilmentyneen todellisuuden matriksin lävitse liitoskohtaan, missä nuo samskarat voidaa ilmaista. Se on melko automaattinen prosessi, eikä siihen tarvita yksilön valintaa. Mutta on tilanteita, joissa samskarat voivat tuoda esiin fyysisen ilmenemismuodon potentiaalin, ja ihminen, joka on jonkinverran tietoinen, voi kieltäytyä tuosta mahdollisuudesta. Koska suurin osa ihmisistä joutuu  eräänlaiseen unitilaan (kuoleman jälkeen) ja uneksivat vain mielen samskaroiden tuottamia unia, on useimmiten tilanne sellainen että he eivät ole tarpeeksi hereillä, jotta heillä voisi olla mielipide tästä asiasta,  ja niinpä Kosmisen Mielen avulla heidät johdatetaan automaattisesti oikeaan tilanteeseen. Mutta on olemassa niitä, jotka pysyvät tietoisina fyysisten elämien välisenä aikana ja he voivat kieltäytyä tietyistä tilanteista, jos haluavat. Tämä riippuu yksilön tietoisuuden kehittymisasteesta.

K: Mitä sanoisit ns. menneiden elämien terapioista, joissa käytetään hypnoosia, akupunktuuria tai muita menetelmiä, ja joiden tarkoituksena on auttaa selvittämään psyykkisiä ongelmia liittyen esim. pelkotiloihin?

 Nämä ovat paikallaan jos niistä saadaan hyviä tuloksia. Menneiden elämien muistot ovat varastoituneina jokaisen ihmisen tietoisuuteen ja niitä voidaan jäljittää tietyin menetelmin. Mutta näiden muistojen jäljittäminen on tietyissä tapauksissa paikallaan ja tietyissä tapauksissa ne voivat olla haitaksi. On syynsä siihen miksi ihmiset unohtavat menneet elämät, sillä niiden pohdiskelu on ajan haaskausta. Jos olit jalo kuningas tai kuningatar menneessä elämässä ja elit loistokkaasti, voit tuntea itsesi polleaksi tässä elämässä ajatellen menneitä loistoja. Mutta saatoit olla vain pesijätär; ja totta puhuen, menneen loiston ajatteleminen ei ole hyväksi. Sinun tulee toimia nykyhetkessä, jos haluat tulla paremmaksi ihmiseksi. Niinpä menneisyydessä viipyminen ei auta ihmistä.

 Mutta on olosuhteita, joissa aikaisemmin koettu trauma tai tuskallinen kokemus voidaan tuoda esiin, jotta voitaisiin avata emotionaalinen tukos, trauma joka on iskostunut mieleen tästä tai edellisestä elämästä tai jopa useampien elämien takaa ja se voidaan selvittää. Se tulee löytämään sopivat olosuhteet avautuakseen. Tuon samskaran purkamiseksi alkuperäisen syyn tuominen esiin voi joissakin tapauksissa olla avuksi. Niinpä työvälineenä prosessissa, jonka tarkoituksena on purkaa samskara, joka suuresti vaikuttaa henkilön nykyiseen elämään, se on hyvä. Se on hyvä ja tätä menetelmää tulisi rohkaista, koska se on terapian tehokas muoto, olipa trauma sitten lapsuudenaikainen  tästä elämästä  tai kuuluiko se menneeseen elämään. Niinpä sillä saattaa olla terapeuttista hyötyä ja siinä merkityksessä se on paikallaan.

 Mutta jos menneitä elämiä ryhdytään penkomaan, eläen jatkuvasti menneessä, menneiden elämien muistoissa ja menneessä loistossa, se ei ole terveellistä ihmiselle. Ja sinun tulee muistaa että jokaista muistamaasi loistokasta elämää kohden on myöskin traagisia, tuskallisia ja nöyryyttäviä elämiä. Siispä älä kuvittele että menneisyyteen pitäytyminen olisi mikään ratkaisu nykyhetkeen. Se ei ole koskaan mikään ratkaisu, ja vaikka olisit ollut huomattava henkilö tai loistava hahmo menneessä, sinun tulee muistaa että erittäin todennäköisesti että olet ollut häpeällinen yksilö myöskin. Siispä älä takerru menneeseen, se on ohi, se on päättynyt. Ja ne jotka viipyvät menneessä loistossa, joko tämän elämän tai entisen, pettävät itseään. Sillä vain nykyhetkessä meistä voi tulla loistavia. Mitä olimme ennen, se on ollutta ja mennyttä.
tallennettu

You become GRATITUDE for ALL that THE UNIVERSE provides. It becomes obvious to You that ALL OF THE UNIVERSE GIVES AND CONTINUES TO GIVE IN LOVING PERFECTION exactly what you ask for, because THE UNIVERSE LOVINGLY PROVIDES FOR YOU ALWAYS! BECOME LOVE!
Atomi
Vieras
« Vastaus #3 : 06.09.2007 16:04:26 »

No oikeestaan me ei surra kuolleita vaan omaa menetystä. Mitä enemmän kuollut eläessään on vaikuttanut surevan elämässä ja mitä suuremman aukon (tyhjän tilan) poistuminen jättää, niin sitä enemmän, syvemmin ja kauemmin elävä suree. Siis surun määrä on suorassa suhteessa menetyksen suuruuteen ihan loogisesti.  Cry   

Itse kuolema on tosiaan kaunis tapahtuma, mutta tänne elämään jäävät joutuvat silloin miettimään omaa elämäänsä. Sen vuoksi minun mielestäni surusta toipuvat nopeimmin ne ihmiset, jotka hyväksyvät kuoleman elämässä ja eivät ole riippuvaisia toisesta ihmisestä. Ihmisiä, jotka läheisen kuoltua eivät lainkaan sure, on hyvällä arvauksella yhden käden sormien verran maapallolla. Tämä siis vain villi veikkaus eikä tieto.   coolsmiley

Kun minä kuolen, niin ruumiin saa vaikka heittää ojaan mätänemään. Sen takia mulla on elinluovutustestamentti, että joku älyäisi ottaa turhan kaman hyötykäyttöön.  Grin
tallennettu
Ippuska
Astroholisti
*****
Viestejä: 5054


4ever


Profiili
« Vastaus #4 : 06.09.2007 17:16:19 »

Lainaus käyttäjältä: Taru A
Omille lapsillenikin olen sanonut että kun äiti kuolee niin pitäkää ilojuhlat sen kunniaksi ja heitelkää tuhka vaikka mereen, ei mitään hautajaisia tyhjälle kuorelle.
Cheesy   Sekä äitini että isäni sanoivat "eläessään" samaa, melkein samoin sanoin  Kiss smitten
Toiveensa eivät kuitenkaan täyttyneet  Embarrassed  No sen verran, että molemmat tuhkattiin  Smiley

Minullakin on elintestamentti - jos joku jotakin "vanhasta palttoostani" tarvitsee, niin siitä sitten vaan. Toki yritän pitää "koneistoni" mahdollisimman hyvässä kunnossa, niin ei jää ihan täyttä roinaa - ties vaikka maksaa tai munuaisia tarvittaisiin. Juuri äsken luin, miten paljon Suomessa on erilaisia vaarallisia myrkkysieniä (yli 50 lajia  Shocked ) ja maksahan siinä ekaksi hajoaa, jos sellaisia joutuu palastelemaan  :Smiley Huh

Muuten, miten voi olla kuolemankaipuuta, kun ei ole kuolemaakaan? Pikemminkin kaipuuta "taivaan kotiin"?
 smitten
tallennettu

Ophiuchus

Trooppisesti:
 aurinko jousimies , kuu leijona , askendentti vesimies

Sideerisesti:
 aurinko skorpioni , kuu leijona , askendentti kauris

Maya: Sininen Kosminen Yö
Taru A
Satunnainen astroilija
*
Viestejä: 21


Profiili
« Vastaus #5 : 06.09.2007 17:51:08 »

Hyviä ajatuksia... smitten

Minullakin on tehtynä elintestamentti!

Joskun kun on kaikki asiat oikeen kohillaan omaa henkistä tasapainoa myöten niin tunnen kuinka henkinen minä kaipaa kovin tuonne taivaan kotiin...
Ajatuksena että kuolema on ovi sinne uuteen... Ja eikös se ole niin että uudet mahdollisuudet aukeavat ulospäin kuin ovi.

Sitä vain en uskalla sanoa ´ääneen´koska asiasta tietämättömät pitäisivät hulluna, iloinenhan silloin pitäisi olla sydämmensä kyllyydestä eikä kaivata kuolemaa! Grin



tallennettu
Hiisitär
Moderaattori
Astroholisti
*****
Viestejä: 5323



Profiili
« Vastaus #6 : 06.09.2007 21:22:17 »

Lainaus
Sitä vain en uskalla sanoa ´ääneen´koska asiasta tietämättömät pitäisivät hulluna, iloinenhan silloin pitäisi olla sydämmensä kyllyydestä eikä kaivata kuolemaa!

Joo, minulla on ystävä, joka toteaa aina, että häntä ei haittaisi, vaikka hän kuukahtaisi justiinsa nyt heti. "Normaalit" ihmiset ottavat tämän aina negatiivisesti ja kauhistelevat, että "voi taivas, oletpa sinä masentunut/itsemurhaa hautovoa". VÄÄRIN! Masennukset ja itsemurhat pois Grin

Täällä myös elintestamentin omistaja! Vielä pitäisi tehdä hoitotestamentti. En vieläkään ole saanut kirjoitettua sitä, plaah....
tallennettu
Ippuska
Astroholisti
*****
Viestejä: 5054


4ever


Profiili
« Vastaus #7 : 07.09.2007 08:19:18 »

Lainaus käyttäjältä: Mika Matti
Eikö kuolemankaipuu muistutakin halua nukahtaa oikein kunnolla, syvään ja pitkään.
Niin pitkään, ettei tarvitse enää herätäkään, ellei sitten ole tarjolla jotakin jymyhyvää ja kotoisaa?

 Smiley

AIVAN  Cheesy  Syvän ja voimistavan unen kaipuu = Kuolemankaipuu  :Smiley

Se ON toisenlainen kaipuu tosiaan, kuin tuo kaipuu ihanaan "taivaankotiin"  Wink
 smitten
tallennettu

Ophiuchus

Trooppisesti:
 aurinko jousimies , kuu leijona , askendentti vesimies

Sideerisesti:
 aurinko skorpioni , kuu leijona , askendentti kauris

Maya: Sininen Kosminen Yö
Ajatus
Astroholisti
*****
Viestejä: 2365


Linnunradan liftari


Profiili
« Vastaus #8 : 08.09.2007 17:18:21 »

No oikeestaan me ei surra kuolleita vaan omaa menetystä.

Näinhän se on. Sureminen on tietyllä tavalla itsekästä, mutta onhan myös luonnollista kokea surua menetettyään rakkaan ihmisen. Suhtautuminen kuolemaan noin niin kuin filosofisella tasolla vaihtelee varmasti kulttuureittain, mutta myös yksilöittäin.

Minullakin on ollut elinluovutuskortti vuodesta 1996. Jo kauan ennen siis, kun asia yllättäen liippasi myös omaa perhepiiriäni. Kiitos siis ihmiset, jotka ymmärrätte että kuoleman jälkeen emme tosiaankaan niillä elimillämme tee yhtään mitään - mutta joku toinen voi saada niiden ansiosta tärkeän "jatkoajan". Smiley

http://www.lahjaelamalle.net/tilaus.html
tallennettu

Aur Kalat (Aur-Jup 1. huone)
Asc Kauris
Kuu Vesimies (Kuu-Mer 1. huone)
Atomi
Vieras
« Vastaus #9 : 08.09.2007 19:07:38 »

Sureminen on tietyllä tavalla itsekästä, mutta onhan myös luonnollista kokea surua menetettyään rakkaan ihmisen. Suhtautuminen kuolemaan noin niin kuin filosofisella tasolla vaihtelee varmasti kulttuureittain, mutta myös yksilöittäin.

Justiinsa näin. Nimenomaan sureminen on maailman luonnollisin juttu ja suru pitäisi elää  / surra pois eli antaa sille sen vaatima aika. Joku tarvitsee suremiseen aikaa paljon ja toinen vain päivän. Surun vaatima aika on suhteessa menetyksen suuruuteen ja yksilölliseen näkemykseen kuolemasta. Kulttuurien välillä on paljon eroja, mutta myös yksilötasolla erot ovat suuret. Tässäkään asiassa ei ole oikeaa ja väärää.   Smiley
tallennettu
Chandra
Astroholisti
*****
Viestejä: 2752



Profiili
« Vastaus #10 : 08.09.2007 23:17:24 »

Taas aihe,joka on itsellä ollut myös ajankohtainen aina silloin tällöin.
Huomaan ihmetteleväni,että mitä minä täällä vielä teen?Enkö ole jo nähnyt kaikenlaista tarpeeksi.Kokenut myös.

Tuntuu,ettei tämä paikka oikein sovi edes minulle enää.Hälinää,meteliä ja ääntä.
Juoruiluja,rahan perässä juoksemista ja koskaan ei olla tyytyväisiä.
Onneksi minulla on ystäviä,joiden kanssa voi aivan vapaasti puhua asiasta.
Monet ovat sanoneet tunteneensa samoin.En sellaisille puhukaan,jotka eivät ymmärrä.
Silloin astuu kuvaan huolestuneisuus ja he sekoittavat sen masennuksesta johtuvaan itsetuhoisuuteen.
Ne ovat kaksi aivan eri asiaa.

Minulla on kyllä hoitotestamentti tehty,mutta pitäisi vielä tuo elintenluovutuskortti hommata.

Surusta olen aivan samaa mieltä,kuin te muutkin.
Kyllä minäkin itken sitä tyhjyyttä,jonka oikein rakas ystävä jättää.
Nyt vain pyrin siihen,että "viestitän" tämän loppuvan ja etenee vain tiellään surustani huolimatta.Toki näistä jo on puhuttukin.Olen myös lapsilleni sanonut,että minun kuolemaani ei tarvitse itkeä,mutta jos he tuntevat omien tunteittensa purkamiseen itkun tai vihan,tai miten kukakin reagoi,niin siitä vaan.Tunteet ulos,ettei tarvitse padota niitä ja sairastella sitten myöhemmin.

Ja tuhkaus on myös toiveeni.Tuhkan saa levittää jonnekin luontoon,korkealta kalliolta,eikä mitään kalliita uurnia.Pahvitölkissä voivat kuskata,kun kuulemma joku sellainen purnukka pitää olla.

Mutta vielä sen itsemurhatopicin etsin ja avaan uudestaan.Niin monessa kohtaa jäin kaipaamaan useampaa näkökulmaa.
tallennettu

Ajatus
Astroholisti
*****
Viestejä: 2365


Linnunradan liftari


Profiili
« Vastaus #11 : 09.09.2007 12:21:15 »

Huomaan ihmetteleväni,että mitä minä täällä vielä teen?Enkö ole jo nähnyt kaikenlaista tarpeeksi.Kokenut myös.

Tuntuu,ettei tämä paikka oikein sovi edes minulle enää.Hälinää,meteliä ja ääntä.
Juoruiluja,rahan perässä juoksemista ja koskaan ei olla tyytyväisiä.

Kurkkasin merkkisi tuolta allekirjoituksesta, enkä oikeastaan yllättynyt, että Kaurista ja Skorpparia sinusta löytyy. Smiley Itsekin nousu-Kauriina nautin hiljaisuudesta ja yksinolosta ja aur-Skorppari-mieheni taas inhoaa tungosta ihmisjoukkoja. "Erakkomerkeiksi" olen niitä nimittänyt. Omaa tilannettasi en tietenkään tunne, enkä syitä miksi juuri nyt koet niin kuin koet, mutta astrologisesti näen tuossa tietyn yhteyden.

Itselleni ei ole vielä koskaan tullut ajatusta, että olisin nähnyt maailmasta tarpeeksi. Toki tietysti olen fyysiseltä iältäni vielä nuori, mutta ovat paljon minua nuoremmatkin jo halunneet täältä pois. Ehkä se on tuo Jupiter, joka pitää elämänkaipuuta ja optimismia yllä. Tavallaan ymmärrän silti niitä, jotka kokevat maailman kurjana paikkana, mutta tavallaan taas en. Buddhan sanoin: "It is your mind that creates this world". Maailmahan on lopulta juuri niin paha tai hyvä kuin millaisena sen itse valitsee nähdä. Kenenkään kapasiteetti kun ei kuitenkaan riitä käsittämään maailman ja elämän kaikkia puolia kerralla, niin että voisi tehdä objektiivista ja analyyttistä vertailua. Smiley

Sanotaan myös niin, ettei "sota yhtä miestä kaipaa" - tarkoittaen kai yleisesti, että yksi ihminen ei voi suuresti vaikuttaa joukon toimintaan. Mutta jos kaikki ajattelisivat niin...ja mitäs sitten, jos itsellä olisikin joku tarkoitus, joku tärkeä rooli varattuna toisen ihmisen elämässä myöhemmin...miksi sitä juuri itse tietäisi parhaiten, milloin poistua? Tällaisia olen itse mietiskellyt. Olen tajunnut, että kaikki me olemme yhteydessä toisiimme, eikä yhtään tekoa voi tehdä, etteikö se vaikuttaisi myös toisiin. Toisaalta keskustelimme juuri työkavereiden kanssa parantumattomasti sairaan ihmisen hoidon lopettamisesta (juu, syvälliset on olleet aiheet yleisestikin tässä viime aikoina...) ja totesimme, että tietyissä tapauksissa se olisi armelias teko, mutta yksipuolisena vallankäyttönä tietysti aivan eri asia. Tärkeää olisi tietää henkilön itsensä suhtautuminen asiaan, mikä hoitotestamentilla on hyvä ajoissa ilmaista.

Hoitotestamentti löytyy muuten täältä: http://www.stakes.fi/FI/Palvelut/lomakkeet/htestamentti.htm

Täytyisi itsekin kirjoittaa sellainen.

Tuosta kuolemankaipuusta...motiivit siihen varmasti vaihtelevat nekin yksilöittäin (riippuen yksilön omasta käsityksestä siitä, mitä kuolema on), eikä esim. tuo mainittu henkinen kaipuu taivaan kotiin varmastikaan tarkoita sitä, että ihminen edesauttaisi tai edes toivoisi fyysistä kuolemaansa - ainakaan itse en ymmärrä sitä niin. Mutta ymmärrettäväähän se on, ettei jokainen ihminen näitä asioita ole tykönänsä mietiskellyt ja voisi huolestua, jos aiheen ottaisi puheeksi. Yhdistävä tekijä oikeasti kuolemankaipuisilla taitaa olla se, että kuoleman kuvitellaan aina tuovan jotain parempaa. Inhimillistä tietysti siinä mielessä, mutta onko sen "taivaan" oltava aina jossain muualla kuin täällä maan päällä?
tallennettu

Aur Kalat (Aur-Jup 1. huone)
Asc Kauris
Kuu Vesimies (Kuu-Mer 1. huone)
Ajatus
Astroholisti
*****
Viestejä: 2365


Linnunradan liftari


Profiili
« Vastaus #12 : 09.09.2007 18:30:07 »

Hoitotestamentti on yksi luova ratkaisu "elämänpäättötyön" koko kudelmassa, muttei se viimeinen, ratkaiseva "tahto".

Tottahan tuokin toisaalta on. Eikä sitäkään voi tietää hoitotestamenttia tehdessä, tullaanko sitä koskaan edes tarvitsemaan. Mutta voihan sen olemassaolo joissain tapauksissa nimenomaan omaisten oloa helpottaa, jollei kommunikaatio enää tällä fyysisellä tasolla pelaa. On tapauksia, joissa potilaalla ns. taju pelaa, mutta kroppa ei - ja toisia, joissa taas on aivan päin vastoin. Ja omaisten pitäisi tietää mikä olisi "parasta".

Vaikeita asioita...tarkoitatko kommentillasi, että hoitotestamenttia ei pitäisi tehdä, koska emme voi tietää lopullista tahtoamme etukäteen? Mutta mitäpä tekisimme ruumiillamme enää sitten, kun on jo todettu ettei se jaksa ilman apua toimia?
tallennettu

Aur Kalat (Aur-Jup 1. huone)
Asc Kauris
Kuu Vesimies (Kuu-Mer 1. huone)
Chandra
Astroholisti
*****
Viestejä: 2752



Profiili
« Vastaus #13 : 09.09.2007 23:13:31 »


En nyt lähtenyt etsimäänkään,kun tässä alkoi uusi.
Se sai silloin tunteita kuumenemaankin,joten ehkä sen on parempi levätä tuolla jossain käsiteltyjen joukossa. Smiley
tallennettu

Ippuska
Astroholisti
*****
Viestejä: 5054


4ever


Profiili
« Vastaus #14 : 10.09.2007 08:26:24 »

Hoitotestamentti ja elinluovutustestamentti ovat kaksi eri asiaa  coolsmiley
tallennettu

Ophiuchus

Trooppisesti:
 aurinko jousimies , kuu leijona , askendentti vesimies

Sideerisesti:
 aurinko skorpioni , kuu leijona , askendentti kauris

Maya: Sininen Kosminen Yö
Sivuja: [1] 2 3
  Tulostusversio  
 
Siirry: