|
^^Queen Nefertiti^^
|
 |
« Vastaus #2 : 06.09.2007 15:41:18 » |
|
Kuoleman lähikokemus
ja kuolemankokemus
K: Onko kuoleman lähikokemus sama kuin kuolemankokemus ja mitä itse asiassa tapahtuu kuoleman lähikokemuksessa ja kuolemassa ihmisen tietoisuuden kannalta?
On tärkeätä ymmärtää näiden olemassaolon tilojen eroavaisuudet. Ei voida yleistää, mitä ihmisen tietoisuudelle tapahtuu kuoleman hetkellä, sillä riippuen ihmisen kehitystasosta kokemus voi vaihdella. Jos mielen korkeimmat kerrostumat ovat korkealle kehittyneet, silloin kokemus on tietynlainen. Mutta jos ihminen on tietoisesti samaistunut fyysiseen olemassaoloon, kokemus on erilainen. Niinpä kokemusta ei voida yleistää. Mutta voidaan sanoa, että nuo henkilöt, jotka kokevat kuoleman lähikokemuksen, jotka joutuvat hengenvaaralliseen tilanteeseen, jossa henki erkanee kehosta, saavat usein henkisesti uudistavan kokemuksen.
Kuoleman lähikokemus
Usein syntyy tilanne, jossa sielu koskettaa elämän äärirajoja, ihminen on lähellä kuolemaa ja silti tämän elämän tarkoitus on jäänyt häneltä toteutumatta. Kun ihminen on tullut tähän elämään, hän on tullut oivaltamaan itsensä, eikö niin. Eikö se ole ihmisen syntymän tarkoitus? Mutta elämänsä aikana hän on joutunut muille teille eikä ole toteuttanut kohtaloaan. Silti hänellä on henkiseen elämään liittyviä samskaroita, (samskara = mieleen varastoitunut teon aiheuttamana vastareaktio, joka odottaa ilmaisua ) joita ei ole koettu, koska ne eivät ole löytäneet tilaisuutta ilmentyä tuon ihmisen elämässä. Siksi ihminen voi joutua tuhon partaalle ja oivaltaa siinä tilanteessa, että elämä on muutakin kuin ne asiat joihin hän on paneutunut elämänsä aikana; hän löytää elämälleen korkeamman tarkoituksen.
Usein tämä kokemus tulee noille ihmisille, joilla on ollut sisäinen kutsumus. Se on kehittynyt heissä, mutta se ei ole löytänyt ilmaisua heidän fyysisen elämänsä aikana, ja tilanteesta tulee niin kriittinen, että he ovat vähällä menettää henkensä. Syy siihen että he ovat tulleet tuhon partaalle on se, että he eivät ole antaneet sisäisen henkisen kaipuunsa ilmentyä elämässään. He ovat joutuneet muille poluille eivätkä ole löytäneet mitään keinoa millä antaa tälle henkiselle kaipuulle ilmausta elämässään. Tämän takia he ovat tulleet tuhon partaalle ja tuhon partaalla valinta on tehtävä: joko on tapahduttava muutos tai sitten on edessä kuolema, mikä merkitsee että sielun tulee syntyä toiseen kehoon, on synnyttävä toiseen elämään, jossa tuo elämän tarkoitusta palveleva henkisempi suunta voi saada ilmaisunsa.Tämä on se syy, minkä vuoksi ihminen kokee kuoleman lähikokemuksen. Ne eivät ole sattumaa. Ne tapahtuvat pääasiassa tämän vuoksi.
Ja mitä siis ihmiselle tapahtuu? Hänellä on transendenttinen kokemus, kokemus tuonpuoleisesta. Hän saa kokemuksen jumalaisesta ytimestään ja, muodossa tai toisessa, hän näkee Jumalan kasvot. Silloin hän oivaltaa, että hänen tulee elää henkistä tarkoitusta varten. Hän oivaltaa, että Jumalan armosta hänelle on suotu toinen tilaisuus hoitaa asiat paremmin. Niinpä nämä kuolemankokemukset voivat usein olla syvällisiä mystisiä kokemuksia, jotka antavat ihmiselle tilaisuuden yrittää uudelleen ilmaista elämässään henkistä suuntaa. Jos he olisivat ilmentäneet näitä taipumuksia aikaisemmin elämässään, jos he olisivat löytäneet niille jonkun tavan, eivät he olisi koskaan joutuneet tuhon partaalle. Ja jos he eivät sittenkään sitoudu ilmentämään henkisyyttä elämässään, he kuolevat, sillä näillä ihmisillä, joilla on tämä kokemus, on yleensä korkeampi päämäärä elämässä, jota he eivät ole toteuttaneet. Siksi he eivät voi pysyä fyysisessä maailmassa kauempaa. Mutta Korkeimman Olemuksen armosta heille annetaan tilaisuus tulla takaisin ja yrittää uudelleen.
Yleensä tämä kokemus vaikuttaa syvästi useimpiin ihmisiin ja niinpä he suhtautuvat tähän paljon vakavammin. Tämä kokemus voi olla Jumalan armon ilmaus ihmisen elämässä. Se että heidän annetaan palata fyysiseen kehoon ja annetaan tilaisuus toteuttaa tarkoitustaan, on myös Jumalan armon ilmausta. Nämä ihmiset ovat hyvin onnekkaita, sillä heille on annettu toinen tilaisuus, heille on osoitettu heidän virheensä, joka on tuonut heidät siihen tilaan, ja heille sitten annetaan tilaisuus yrittää uudelleen.
Kuolemankokemus
Kuolemankokemuksessa on aivan eri tilanne. Henkilö, joka todella lähestyy kuolemaa, ja jonka ei ole määrä palata, kokee hyvin samanlaisen prosessin kuin se joka palaa. Mutta siinä on myös eroja. Kuten totesin, kuoleman lähikokemuksessa henkilö, joka ei voi sitoutua täyttämään elämänsä toteutumatonta tarkoitusta, itse asiassa kuolee. Tilanne muuttuu kuoleman lähikokemuksesta kuolemankokemukseksi. Niinpä nämä kaksi kokemusta korreloivat. Ne eivät ole erillisiä. Mutta kuolemankokemuksessa henkilö aluksii hipaisee Jumalaista Tietoisuutta, ja tuo Tietoisuus tulee hänelle näkyväksi. Mutta jos mieli on hyvin karkeasyinen, ja vaikka valo on näkyvissä, tapahtuu vääristymistä eikä ole mahdollista jäädä tuohon valoon. Jos mieli on hyvin hienosyinen, jos se on lähinnä samaistunut ylempiin mielen tasoihin, olemassaolon hienosyisempiin tasoihin, niin ihminen näkee kuolemassa valon hyvin kirkkaana. On vain hyvin vähän vääristymää, ja kun hän näkee valon, hän tuntee vetovoimaa tuota Jumalaista Läsnäoloa kohtaan; se vetää häntä puoleensa lähemmäksi ja lähemmäksi Jumalaisen Valon kokemista. Jumalainen Läsnäolo laajenee ja laajenee ja sulkee hänet syleilyynsä.
Jos sielu on hyvin puhdas ja mielen vääristymät hyvin hyvin ohuita, niin tuolla hetkellä Jumalainen Olemus voi siepata hänet ja hän saavuttaa valaistumisen. Mutta suurella enemmistöllä ihmisiä mielen värähtelyt ovat sitovampia, ja niinpä - vaikka he lepäävät tämän Jumalaisen Loiston läsnäolossa ja vaikka henkilö joka tuntee vetovoimaa menee lähemmäksi valoa - mielen kahleet silti säilyvät. Jos henkilö on hyvin hienosyinen, hän ottaa mentaalisen kehon eli syntyy ei-fyysiseen muotoon. Jos hän on kiinteämpi, hän jää tietoisena Jumalaisen Läsnäolon luokse ja sulautuu tuohon Läsnäoloon. Hänen mielensä jää latentiksi, ja kun ilmaantuu sopiva samankaltainen fyysinen keho, joka on harmoniassa tuon piilevän mielen kanssa, silloin tämä latentti mieli ottaa jälleen muodon, tietoisuus palaa mieleen, ja fyysisen syntymän hetki koittaa.
Niiden kohdalla jotka ovat vähemmän kehittyneitä, jotka samaistuvat fyysisyyteen, sitovat prinsiipit ovat hyvin vahvoja, ja joiden samskaroiden siteet mentaalisessa struktuurissa hyvin materialistiset, tapahtuu vääristymä kyvyssä kokea Jumalainen Läsnäolo kuoleman hetkellä. Havaitseminen tapahtuu, mutta se on epäselvempi eikä Jumalaiseen Läsnäoloon synny vetovoimaa, koska tietoisuus on lujasti sidoksissa samskaroiden sitein, ja samskarat ovat lujasti sidoksissa fyysisyyteen.
Tietoisuus joka on sidoksissa mieleen, ei tunne vetovoimaa Kosmiseen Tietoisuuteen. Se tuntee sitä kuitenkin jonkin verran, koska se on sille luonteenomaista; se tuntee vetoa valoon ja se näkee valon. Mutta se tapahtuu hieman vääristyneellä tavalla, koska tietoisuus pitäytyy mielen struktuurissa, joka on samaistunut fyysisyyteen. Ei ole kuitenkaan mitään fyysistä jonka avulla se voisi ilmentää itseään, ja niinpä se ei löydä ilmaisua fyysisessä maailmassa. Tietoisuus ei voi erota fyysisyydestä, koska gunat * sitovat sen eikä se voi selkeästi havaita valoa. Sitä kohtaan minkä se havaitsee, se tuntee vetovoimaa, ja siksi se liikkuu jonkin verran valoa kohden jättäessään kehon. Mutta Parama Purusa, Ylin Tietoisuus, nähdään hyvin lyhyesti. Sen jälkeen tuon tietoisuuden, jonka gunat ovat kahlinneet mielen struktuuriin ja joka samaistuu fyysisyyteen vaikkakin ilman fyysistä ilmaisutapaa, täytyy jäädä mieleen varastoituneiden reaktioiden pariin.
Tuo tietoisuus, joka on jäänyt kiinni mielen reaktiivisiin jälkiin vailla fyysistä struktuuria, jonka kautta ilmentää itseään, näkee unia, jos tätä ilmaisua halutaan käyttää. Kyseessä on mielen latentti tila, jossa tapahtuu eräänlaista unennäköä. Tietoisuus alkaa tällöin kokea ilojen ja surujen sisäisiä reaktioita mentaalisessa struktuurissaan. Tietoisuus on täten gunien sitomana mielen reaktiivisiin voimiin, kunnes koittaa hetki, jolloin on syntymässä fyysinen struktuuri, jolla on yhteensopivuus näiden mielen toimintojen kanssa. Silloin tämä mieli tulee jälleen kerran fyysisen elämän tasolle ja löytää ilmaisun näille piileville mielen haluille fyysisessä maailmassa. Niinpä se mitä tapahtuu kuoleman hetkellä, riippuu suuresti tietoisuuden kehityksestä ja siitä mihin tietoisuus samaistuu.
Jos tietoisuus samaistuu fyysiseen maailmaan, löytää siitä eniten merkitystä itselleen ja tuntee siihen eniten vetovoimaa, silloin eräänlainen vahva side sitoo sen kuoleman hetkellä mielen toimintoihin, jotka liittyvät fyysiseen elämään. Jos tietoisuus samaistuu enemmän psyykkiseen elämään, silloin siteet ovat jonkinverran ohuemmat. Jos se samaistuu henkiseen elämään, kausaaliseen mieleen ja ylimpiin mielen tasoihin, silloin sen ei ehkä edes tarvitse syntyä fyysiselle tasolle - vaikkakin päästäkseen tien päätökseen, saavuttaakseen täydellisen jumaltietoisuuden täytyy sen jälleen syntyä fyysiselle tasolle. Mutta nämä tietoisuudet voivat viettää pitkiä aikoja ilmentäen itseään ei-fyysisissä muodoissa. Fyysisen tason tuolla puolen on muita tasoja. On olemassa monta tasoa, joilla elävä olento voi ilmentää itseään; tämä fyysinen taso on vain yksi niistä.
Niinpä se, pääseekö kosketuksiin Kosmisen Ytimen, Jumalaisen Läsnäolon kanssa ja havaitseeko sen, vaihtelee gunien vaikutuksen mukaan. Enemmän fyysisyyteen samaistunutta yksilöä hallitsee staattinen voima. Mentaalisesti suuntautunutta yksilöä hallitsee rajaguna eli muuttuva, liikkuva voima: he tuntevat tarvetta olla aktiivisia mielensä toimintojen kautta ja niinpä staattinen voima vetää heidät pois valosta. He tarvitsevat fyysisyyttä ja tämä vetää heidät pois valosta.
Mieli jota hienosyinen voima hallitsee, pystyy parhaiten havaitsemaan Kosmisen Ytimen, sillä on heikoin mielen toimintoihin sitova prinsiippi, ja niinpä se viettää eniten aikaa Jumalaisessa Tietoisuudessa siihen sulautuneena. Aika on pitempi ja sulautuminen on täydellisempää. Tietoisuus koetaan syvästi eikä ole unennäköä. Sitten kun on käsillä syntymän hetki joko fyysiselle tai ei-fyysiselle tasolle, tietoisuus kietoutuu jälleen mentaalisten toimintojen verkkoon ja löytää ilmaisunsa sopivan välikappaleen avulla. Mutta kun tietoisuus on samaistunut fyysisemmällä tavalla ja kun tamaguna hallitsee, se ei voi ylläpitää samaa aallonpituutta Kosmisen Ytimen kanssa ja sen pitää palata mentaalisten toimintojen sidoksiin ja uneksia siinä tilassa kunnes se syntyy uudelleen.
K: Valitseeko mieli jälleensyntymisessä seuraavan elämänsä vanhemmat tai elämäntilanteen?
Varmasti pitää paikkansa, että henkilö valitsee seuraavaan syntymäänsä liittyvät tilanteen, mutta tekeekö hän sen tietoisena ja tarkoituksellisesti, siitä voidaan keskustella. Mieleen liittyneet samskarat (reaktiivisen voiman kollektiivinen kertymä) vetävät hänet ilmentyneen todellisuuden matriksin lävitse liitoskohtaan, missä nuo samskarat voidaa ilmaista. Se on melko automaattinen prosessi, eikä siihen tarvita yksilön valintaa. Mutta on tilanteita, joissa samskarat voivat tuoda esiin fyysisen ilmenemismuodon potentiaalin, ja ihminen, joka on jonkinverran tietoinen, voi kieltäytyä tuosta mahdollisuudesta. Koska suurin osa ihmisistä joutuu eräänlaiseen unitilaan (kuoleman jälkeen) ja uneksivat vain mielen samskaroiden tuottamia unia, on useimmiten tilanne sellainen että he eivät ole tarpeeksi hereillä, jotta heillä voisi olla mielipide tästä asiasta, ja niinpä Kosmisen Mielen avulla heidät johdatetaan automaattisesti oikeaan tilanteeseen. Mutta on olemassa niitä, jotka pysyvät tietoisina fyysisten elämien välisenä aikana ja he voivat kieltäytyä tietyistä tilanteista, jos haluavat. Tämä riippuu yksilön tietoisuuden kehittymisasteesta.
K: Mitä sanoisit ns. menneiden elämien terapioista, joissa käytetään hypnoosia, akupunktuuria tai muita menetelmiä, ja joiden tarkoituksena on auttaa selvittämään psyykkisiä ongelmia liittyen esim. pelkotiloihin?
Nämä ovat paikallaan jos niistä saadaan hyviä tuloksia. Menneiden elämien muistot ovat varastoituneina jokaisen ihmisen tietoisuuteen ja niitä voidaan jäljittää tietyin menetelmin. Mutta näiden muistojen jäljittäminen on tietyissä tapauksissa paikallaan ja tietyissä tapauksissa ne voivat olla haitaksi. On syynsä siihen miksi ihmiset unohtavat menneet elämät, sillä niiden pohdiskelu on ajan haaskausta. Jos olit jalo kuningas tai kuningatar menneessä elämässä ja elit loistokkaasti, voit tuntea itsesi polleaksi tässä elämässä ajatellen menneitä loistoja. Mutta saatoit olla vain pesijätär; ja totta puhuen, menneen loiston ajatteleminen ei ole hyväksi. Sinun tulee toimia nykyhetkessä, jos haluat tulla paremmaksi ihmiseksi. Niinpä menneisyydessä viipyminen ei auta ihmistä.
Mutta on olosuhteita, joissa aikaisemmin koettu trauma tai tuskallinen kokemus voidaan tuoda esiin, jotta voitaisiin avata emotionaalinen tukos, trauma joka on iskostunut mieleen tästä tai edellisestä elämästä tai jopa useampien elämien takaa ja se voidaan selvittää. Se tulee löytämään sopivat olosuhteet avautuakseen. Tuon samskaran purkamiseksi alkuperäisen syyn tuominen esiin voi joissakin tapauksissa olla avuksi. Niinpä työvälineenä prosessissa, jonka tarkoituksena on purkaa samskara, joka suuresti vaikuttaa henkilön nykyiseen elämään, se on hyvä. Se on hyvä ja tätä menetelmää tulisi rohkaista, koska se on terapian tehokas muoto, olipa trauma sitten lapsuudenaikainen tästä elämästä tai kuuluiko se menneeseen elämään. Niinpä sillä saattaa olla terapeuttista hyötyä ja siinä merkityksessä se on paikallaan.
Mutta jos menneitä elämiä ryhdytään penkomaan, eläen jatkuvasti menneessä, menneiden elämien muistoissa ja menneessä loistossa, se ei ole terveellistä ihmiselle. Ja sinun tulee muistaa että jokaista muistamaasi loistokasta elämää kohden on myöskin traagisia, tuskallisia ja nöyryyttäviä elämiä. Siispä älä kuvittele että menneisyyteen pitäytyminen olisi mikään ratkaisu nykyhetkeen. Se ei ole koskaan mikään ratkaisu, ja vaikka olisit ollut huomattava henkilö tai loistava hahmo menneessä, sinun tulee muistaa että erittäin todennäköisesti että olet ollut häpeällinen yksilö myöskin. Siispä älä takerru menneeseen, se on ohi, se on päättynyt. Ja ne jotka viipyvät menneessä loistossa, joko tämän elämän tai entisen, pettävät itseään. Sillä vain nykyhetkessä meistä voi tulla loistavia. Mitä olimme ennen, se on ollutta ja mennyttä.
|
