SA.Tuossa sinun listassasi on paljon asioita,jotka väsyttäisivät ja tylsistyttäisivät vielä enemmän.
En voisi kuvitella enää lisää ihmisiä,kun en vanhojenkaan kanssa jaksa olla enää yhteydessä.Yhä useimmin on puhelimeni äänettömällä.
Olen aikani matkustellut ja ollut hyvin sosiaalinen.Juhlat ovat jo vuosia olleet minulle kammotus.
Siksi olenkin saanut kuulla jos mitäkin arvostelua,kun ei sinnekkään,,,
Mutta miksi minun pitäisi,jos se on vaan yhtä tuskaa koko puheenpulputus.
Tiedän melko tarkkaan minne haluan mennä ja mistä saan jotain irti.
Terveyttä ja kauneutta arvostan,mutta tuosta kauneudesta jo kirjoitinkin,etten enää saa siitäkään irti muuta kuin toteamuksen.Ei synny enää sitä ihanaa lumoa,joka ennen tuli,vaikka juuri tuon väreissä palavan vaahteran myötä.Siksi tässä nyt ihmettelenkin.Tottahan tällainen ahdistaa ja muuttaisin sen heti,jos olisi minun käsissäni.Vaan kun olen miettinyt ja ihmetellyt ja vastausta ei synny.
ATHAMAARET!!!!Olisiko sinulla?
Ainoa josta saan todella nautintoa on työ,enkä sitä siksi voi edes työksi kutsua.
Kun menen hoitohuoneeseen,valmistelen sen asiakasta varten,sytytän kynttilät ja suitsukkeen ja hiljennyn hetkeksi,hmmm,,,
Itse hoidon aikana taas,kun musiikki soi hiljaa taustalla,molemmat ovat silmät kiinni uppoutuneina omaan maailmaansa.Havahdus vain jos huomaa jotain muutosta.Nenäliinan ojennus itkevälle ja taas jatkamme.
Katselen silmissäni kulkevien värien kirkkautta,joskus välähtää joku kuva,en ole enää tällä planeetalla.Se tuo nautinnon!
Ippuska,olen kyllä syysihminen,mutta kieltämättä tuo ero on huikea.
Kesäkuussa kun uusi elämän alku on niin voimakasta,se vaikuttaa syvemmin.
Lintujen poikaset ym.
Hetki kerrallaan,sinä sen sanoit.Mutta odotan sitä ihmettä,kun jonain aamuna taas herään normaalisti innostuneena jostain!Nämä päivät vain laahustan läpi,odottaen iltaa.
Sanottakoon vielä,että syön ja tulen syömään läpi elämäni masennuslääkkeitä.
Olen saanut tähän rinnalle kokeiltavaksi toisen,jonka pitäisi lisätä aktiviteettia.
Syötyäni niitä pari kk:tta,jätin ne eilen pois.Jotenkin tiedän,ettei nyt ole kysymyksessä masennus.Sen kyllä tunnistan,siitä ei voi erehtyä.
Ehkäpä tämä kaipuuni jonnekin muualle,eteenpäin,jää ikuiseksi arvoitukseksi.
Mutta syvää se on ja minulle niin tuskaisen totta.
Kiitos vastauksista silti.Kyllähän sekin ilahduttaa,että joku yrittää valottaa,mistä voisi olla kyse.