seuraava »

[Ajatus]

Hoitotestamentti ja elinluovutustestamentti ovat kaksi eri asiaa 

Iiks, hyvä muistutus, kiitos ja kuukahdus! 

No nyt avautuivat paremmin minullekin Mika-Matin ajatukset! Puhuimmekin siis eri asioista.

Elinluovutuskortista vielä sen verran, että jollei sitä ole ja jos omaiset eivät anna lupaa luovutukseen, niin todellakin voidaan heittää "hukkaan" sellaiset terveet elimet, jotka esim. kolarissa äkillisesti kuolleelta henkilöltä voitaisiin muuten ottaa "uusiokäyttöön" ja pelastaa näin jonkun toisen henki (tai siis oikeammin keho ). Itse olen ikuisesti kiitollinen sille täältä poistuneelle ihmiselle, jonka luovutetun elimen ansiosta oma perheenjäseneni ei kuollutkaan vielä seitsemän vuotta sitten, vaan elää ja voi hyvin. Menetys voi joka tapauksessa olla joskus edessä (tai sitten ei, jos vaikka lähdenkin itse ensin), mutta tiedän, että henkilö itsekin arvostaa "jatkoaikaansa" - eikä kysymys silloinkaan olisi ollut vain minun menetyksestäni.

[Ippuska]

 

Minä tunnen myös erään pojan, jolle vaihdettiin sydän 10-vuotiaana (synnynnäinen sydänvika ja monta leikkausta + tahdistin oli jo plakkarissa) ja hän on nyt onnellinen nuori mies.
 

[^^Queen Nefertiti^^]

Haluan vielä elää voimakkaasti, oli se harhaa tai ei, sillä allaolevan tiedostan liiankin hyvin. Kai tämä oli se päivä jona ei pelkää mitään, ei työelämässä, bisneksissä, itsessään, muissa, tapahtumasarjoissa. hm.. allaoleva on sama kuin valaistuminen periaatteessa; poistuminen. Tämä kaikkihan on vain poistumisen pitkittämistä.

Energian häviämättömyyden laki.


Varsinkin viimeksi mainittu on tuttu monille meistä, ja Kryon toteaakin, että koko tämän näytelmän kannalta on tärkeää, että kynnys kuolla on korkea. Jos me nimittäin oivaltaisimme, kuinka helppo ja yksinkertainen asia kuolema on, me kaikki lähtisimme täältä pois, eikä se taas palvelisi tarkoitustaan.

Kadonneet paketitkin löytyi.

Ehkä vain se pelottaa, että olisi tylsää tai ikävää.. ehkei niin käy.

[Ippuska]

 

[Chandra]

En lukenut nyt edellisiä kirjoituksia,joten söhräsen tähän väliin.(anteeksi)

Osaisiko joku nyt auttaa tässä ongelmassani,joka tuntuu toistuvan jatkuvasti.Edellinen viikko taisi mennä ihan mukavasti,mutta taas tällä viikolla iski tuo tyhjyys.Tyhjyys siitä etten löydä enää ilon aiheita.Koetan katsoa luonnosta.Ovathan vaahterat yhtä värikkäitä ja kauniita kuin ennenkin,mutta jotenkin se ei tunnu enää samalta.
Unessa olen melkein joka yö vanhempieni ja isovanhempieni kanssa,myös tätini.He ovat kaikki olleet tuolla toisella puolen jo melko kauan.
Edellisyönä kuljetin keväällä kuollutta kissaani pyörän takatelineellä,tai siis se ilmestyi siihen aina jostain.Heräsin siihen,kun näin hänet makuuhuoneeni nurkassa,kutsuin nimeltä,hän otti pari askelta lähemmäs ja katosi sitten.
Istuin melko hämmentyneenä sängyn laidalla ja en edes ollut varma,vaikka olisi ollut siinä.

Mitäs tämä tämmöinen nyt on?
Haluan palata ruotuun ja nähdä maailman sellaisena,kuin joskus aijemmin.
Mikä on nyt muuttunut?Alan hermostua tähän,koska tunnen että elän vain puolittain,enkä oikein enää täysillä jaksaisikaan.
Onko taas joku uusi opittava aihe,vai liekö tästä jossain kirjoitettu?
En ole jaksanut niitä enää aikoihin lukea.
Jos jollain on selitystä tai kokemusta,niin ottaisin kiitollisena vastaan.

[^^Queen Nefertiti^^]

Uusia ihmisiä, terveyttä, elämäniloa, matkoja?? Nautintoa, uusia paikkoja, kauneutta? Elämänpiirin laajentumista, tietoisuuden kasvua?

Muuten miten olisi kuolemattomuuden kaipuu?

Talvellahan on vaikka mitä juhlia; tai siis nyt sadonkorjuujuhlat, sitten pikkujoulut, joulut, uudenvuoden juhlat.

Muuallapäin maailmaa luonto kukkii, mars matkaan. Mutta ensin pitää herätellä se elämisen halu.

[Ippuska]

Chandra, muistatko viime Juhannuksen - täällä foorumilla? 

Nyt on syys ja luonto hiipuu nukkumaan, me osana luontoa säästöliekille, kohti kaamosta  - aurinkolasit odottamaan kevättalven kirkkaita hankia   

Tiedän tuon tunteen, onhan muutos nyt syvemmilläkin tasoilla kuin vain luonnon vuodenajoissa - siksi elämän ja evoluution hyväksyntä hetki kerrallaan on ainoa keino selvitä hengissä.

SA, juuri niin: kuolemattomuuden KAIPUU ON
 

[Chandra]

SA.Tuossa sinun listassasi on paljon asioita,jotka väsyttäisivät ja tylsistyttäisivät vielä enemmän.
En voisi kuvitella enää lisää ihmisiä,kun en vanhojenkaan kanssa jaksa olla enää yhteydessä.Yhä useimmin on puhelimeni äänettömällä.

Olen aikani matkustellut ja ollut hyvin sosiaalinen.Juhlat ovat jo vuosia olleet minulle kammotus.
Siksi olenkin saanut kuulla jos mitäkin arvostelua,kun ei sinnekkään,,,
Mutta miksi minun pitäisi,jos se on vaan yhtä tuskaa koko puheenpulputus.
Tiedän melko tarkkaan minne haluan mennä ja mistä saan jotain irti.

Terveyttä ja kauneutta arvostan,mutta tuosta kauneudesta jo kirjoitinkin,etten enää saa siitäkään irti muuta kuin toteamuksen.Ei synny enää sitä ihanaa lumoa,joka ennen tuli,vaikka juuri tuon väreissä palavan vaahteran myötä.Siksi tässä nyt ihmettelenkin.Tottahan tällainen ahdistaa ja muuttaisin sen heti,jos olisi minun käsissäni.Vaan kun olen miettinyt ja ihmetellyt ja vastausta ei synny.
ATHAMAARET!!!!Olisiko sinulla?

Ainoa josta saan todella nautintoa on työ,enkä sitä siksi voi edes työksi kutsua.
Kun menen hoitohuoneeseen,valmistelen sen asiakasta varten,sytytän kynttilät ja suitsukkeen ja hiljennyn hetkeksi,hmmm,,,
Itse hoidon aikana taas,kun musiikki soi hiljaa taustalla,molemmat ovat silmät kiinni uppoutuneina omaan maailmaansa.Havahdus vain jos huomaa jotain muutosta.Nenäliinan ojennus itkevälle ja taas jatkamme.
Katselen silmissäni kulkevien värien kirkkautta,joskus välähtää joku kuva,en ole enää tällä planeetalla.Se tuo nautinnon!

Ippuska,olen kyllä syysihminen,mutta kieltämättä tuo ero on huikea.
Kesäkuussa kun uusi elämän alku on niin voimakasta,se vaikuttaa syvemmin.
Lintujen poikaset ym.
Hetki kerrallaan,sinä sen sanoit.Mutta odotan sitä ihmettä,kun jonain aamuna taas herään normaalisti innostuneena jostain!Nämä päivät vain laahustan läpi,odottaen iltaa.
Sanottakoon vielä,että syön ja tulen syömään läpi elämäni masennuslääkkeitä.
Olen saanut tähän rinnalle kokeiltavaksi toisen,jonka pitäisi lisätä aktiviteettia.
Syötyäni niitä pari kk:tta,jätin ne eilen pois.Jotenkin tiedän,ettei nyt ole kysymyksessä masennus.Sen kyllä tunnistan,siitä ei voi erehtyä.  

Ehkäpä tämä kaipuuni jonnekin muualle,eteenpäin,jää ikuiseksi arvoitukseksi.
Mutta syvää se on ja minulle niin tuskaisen totta.
Kiitos vastauksista silti.Kyllähän sekin ilahduttaa,että joku yrittää valottaa,mistä voisi olla kyse.

[^^Queen Nefertiti^^]

No, sori että koetin auttaa. En osaisi kuvitella elämää, jossa työ vain toisi iloa, se lähinnä väsyttää (siis silloin kun vetää 2-5 erilaista projektia, joista haluaisi keskittyä ehkä kahteen). Mutta siksipä voi joskus koettaa ymmärtää kauriin katsantoa??

Tosin jos pitää syödä lääkitystä, silloin tuon kai ymmärtää, en osaa kuvitella ettei kauneus, matkat, huvittelu ja mukava seura toisi iloa. Siis painotuksella, mukava seura, ei kuka vaan.

[Chandra]

Nyt pitää ottaa huomioon meidän foorumilaisten ikäerot.
Tuo kaikki on joskus nuorempana tuottanut tyydytystä ja iloa,ei enää.

Et tainnut lukea työni laatua?Kerroin mielestäni sen niin,ettei siinä suinkaan ole mistään projekteista kyse,ainoastaan olemisesta tietyssä tilassa.Vapaudessa ja kevyessä ajattelemattomuudessa.

Miten sen nyt ymmärrät paremmin,jos puhun lääkityksestä,MASENNUSLÄÄKKEISTÄ?
Diabeetikot tarvitsevat insuliininsa.Minun nuppini ei kehitä tarpeeksi serotoniinia,joten sitä pitää ottaa purkista.
Kyllä pari kk:tta menee ilmankin,mutta puute alkaa sitten näkyä valtavana väsymyksenä ja haluttomuutena.
Olen asia vihdoin kantapään kautta oppinut ja hyväksynyt.Toisaalta en taas sekoita päätäni alkoholilla,joka tuntuu olevan paljon hyväksyttävämpää kuin masennuslääkkeet.Tietämättömyyttäkö?

Kiitin kyllä lopussa sinua ja Ippuskaa.Mutta eiköhän me jätetä tämä keskustelu nyt tähän.En halua lähteä kinastelemaan,joten anteeksi jos pahoitin mielesi.

[^^Queen Nefertiti^^]

Siis, taas kerran en loukkaantunut.

Yritin vaan piristää. En usko että koskaan missään iässä jätän matkailua, kauneutta ja hyvää seuraa.

 

[Chandra]

YES!!!!!!
Löysin sen,löysin sen ja löysin sen!!!!
Jaa minkä?No,syyn olotiloihini.Tulen juuri ulkoa ja voi miten kauniita vaahterat taas olivatkaan ja miten ihanasti lämmin syystuuli tuuletti kasvojani.Äiti maa ammensi suoniini elämäniloa ja olo on niin kevyt!

Eilisen päivän käytin itseni tonkimiseen.Mitä ihmettä minä nyt koen?Miksi haluan jättää kaiken?Miksi elämä tuntuu hyvältä kirjalta,mutta jo niin tuhansia kertoja luetulta,ettei ole järkeä avata sitä enää.
Mietin mitä olinkaan ajatellut katsellessani vaahteraa ja luontoa?Ja niin löytyi ensimmäinen avain.Olin ollut hyvin surullinen siitä,kuinka kauan tämä enää on totta.Jäätiköiden sulamista ja poikkeuksellista kesää täällä kotomaassakin.
Joku aika sitten juhannusruusu oli täydessä nupussa!

Soitin pitkän puhelun sielunsiskolleni.Jostain syystä kaikki viestintävälineeni ovat olleet rikki ja viimeisestäkin unohdin pin-koodin.Auto rikki,en pääse minnekkään kauemmas ystävien luo.Jopa oven kahvat ovat jääneet käteen.
Mietimme molemmat syviä ja voimakkaita tunteita ja unia,joita käymme läpi.Ikään kuin kertaisi elämänvaiheitaan.
Päädyimme siihen,että hän lähettää minulle energiaa ja katselee mitä näkyy.
Jottei tarinasta tule kirjaa,niin hän oli nähnyt mm.vanhan oven,jonka olin sulkenut.Minulla syttyi heti!
Olen jo pidemmän aikaa nähnyt ihanan kirkkaan oven ummistaessani silmät,sen väleistä loistaa uskomattoman kirkas valo,mutta se on suljettu.En ole nähnyt siinä kahvaa,vain tuon oven.
Mutta yhdessä nämä näyt toivatkin aivan selkeän vastauksen.Olen välitilassa,jossa kaikki vanha ja kaavamainen,rasittava ja huolta tuottava,saa tunteet jylläämään kohtuuttoman voimakkaina.
Minä reagoin näin aina muutoksiin,mutta tämä on ollut voimakkain.

Olin nukahtanut hoidon aikana ja jossain välissä heräsin siihen,että ajattelin hoidon olevan tosi pitkän.Nytkö hän vasta lopetti.Unessa minulle vain sanottiin:ETSI ILO!
Ei se eilisen illan aikana vielä selvinnyt,mutta tänään on asiat kummasti loksahdelleet paikoilleen.IHANA,IHANA MAAILMA TAAS!

Tuosta kvanttihypystä,,,Kiukuttelin siitä,että paremminkin laahustamista ja ryömimistä tämä on kuin mikään hyppy!  

Juu,kärsivällisyyttäni taas koeteltiin,mutta oli se kuulkaa synkkä kuilu!
Mahtavaa olla taas tasaisella maalla!

[Ippuska]

Ihanaa! 
 

[Ajatus]

YES!!!!!!
Löysin sen,löysin sen ja löysin sen!!!!
Jaa minkä?No,syyn olotiloihini.

Hienoa! Ei ehkä mennyt tämäkään "esikäsittely" tässä ketjussa hukkaan.

[Chandra]

Ihanalta ja hienolta tuo ratkaisu minustakin nyt tuntuu,että kiitos myötäilosta Ippuska ja Ajatus!  

Ja jos osaisin kaikissa asioissa elää hetki kerrallaan,en joutuisi näin valtaviin tunnekuohuihin.Oli kerta kaikkiaan pakko selvittää mistä on kyse.
En halunnut enää yhtään hetkeä viettää siinä kammottavan lamaannuttavassa,ilottomassa tuskan tilassa.Mutta jokaisella on omat keinonsa.
Joten siinä olit Ippuska aivan oikeassa ja tavallisesti elän vain tätä hetkeä.
Vaikeuksien kasvaessa vuoreksi,ei se enää onnistu.Silloin antaudun ensin,sitten vihastun,turhaannun,itken ja muut mahdolliset ja mahdottomat tunteet päälle.
Silloin olen itseni suhteen sokea,kunnes en jaksa sitä enää.

Silloin nousen kapinoimaan ja peräänkuuluttamaan oikeutta pysyä omassa keskuksessani.Avun saa pyytämällä tälläkin tavalla,mutta olisi se maltti toki valttia näissäkin asioissa.