aayurvedan (lausu: aajurveeda*) perusperiaatteita.
http://www.samhita.fi/esittely.htm*) Miksi ei kirjoiteta kahta e-kirjainta, vaikka e-äänne aina lausutaan
pitkänä? Syy on se, että e-äänteen kohdalla sanskriitissa ns. suprasegmentaalifoneemin "vokaalin kvantiteetti" oppositio (suomessa vaikkapa "tuli - tuuli, sika - siika, raja - raaja") on ns. neutraalistunut, koska diakronisesti eli kielihistoriallisesti e-äänne on syntynyt yhtymästä
'a+i' . Nykysanskriitissa se näkyy vielä ulkoisessa sandhissa: jos
vaikkapa sanat "mah
a" ja "
ishvara" joutuvat tekstissä peräkana-asetelmaan,
ne yhdityvät muotoon "mah
eshvara" (maheeshvara).
Oikeastaan yksinkertaisemmin sanottuna: ei ole tarvetta osoittaa vokaalin
pituutta erikseen, koska "kaikki" tietävät, että ko. vokaali aina lausutaan
pitkänä (lukuunottamatta resitaatiossa ajoittain runomitallisista syistä
esiintyviä lyhyitä variaatioita, joilla ei ole distinktiivistä eli merkitystä
erottavaa poweria...).