seuraava »

[sideman]

Maharshi Patañjalin (n. 200 eaa??) Yoga-suutra -opuksen kolmannessa
osassa nimeltä vibhuuti-paada esitellään lukuisia ns. yliluonnollisia
kykyjä, joista esimerkkeinä mainittakoon (kaukaisen?) menneisyyden
ja tulevaisuuden tietäminen, levitaatio, kaikkien olentojen äänten
ymmärtäminen, kehon rakenteen hiffaaminen ja "yliluonnollisten" aistien
kehittyminen. Nämä ns. siddhit perustuvat sikasimppeliin meditaatiotekniikkaan nimeltä
saMyama (lausu osapuilleen sañjama). Se esitellään kolmannen osan
neljässä ekassa suutrassa eli aforismissa.

Muutamat näistä siddhi-tekniikoista tuntuvat sellaisilta, että niitä ei välttämättä
haluaisi harjoitella. Omasta mielestäni yksi tällainen on tiedon saaminen oman
kuoleman ajankohdasta. Se menee alkukielellä näin:

sopakramaM nirupakramaM ca karma tat-saMyamaad aparaanta-jñaanam
ariSTebhyo vaa.


Taimni käännös menee tälleen:

Karma is of two kinds: active and dormant; by performing saMyama
on them (is gained) knowledge of the time of death; also by
(performing saMyama on) portents.

Sana aparaanta tarkoittanee kirjaimellisesti 'the extreme end' (apara-anta).

 

[sideman]

No juu. Ehkä tuota ajankohtaa ei niin välttämättä halua etukäteen tietää. Toisaalta. Jos ymmärrys muutenkin on laajentunut ja ymmärtää kaikkea 'vapautuneemmin', niin ei kai tälläkään ole negatiivista virettä. Lähtöönhän on silloin mahdollisuus valmistautua tapahtuman edellyttämällä hartaudella ja kunnioituksella.

Eipä tuota paljon paremmin taida pystyä sanomaan!

[sideman]

*katselee punastellen varpaitaan ja vilkuilee varovasti*
*ottaa ketunhännän kainaloon* ja jatkaa...

...mitä jos sitä tietoa pystyy harjoituksesta huolimatta saamaan vasta lähempänä lähtöhetkeä. Sillä tavalla kuin ylipäätään kaikkea henkisessä kehityksessä - tasonsa ja vastuunsa suhteessa. Että, jos vähän sitä harjoituksen kulkua vilauttaisit... :
Ei vaiskaan. Tähän vanha viisaus: "Kaikki on minulle luvallista, mutta ei kaikki ole hyödyksi; kaikki on minulle luvallista, mutta minä en saa antaa minkään itseäni vallita."

*menee kiltisti nukkumaan, vetää peittoa korviin ja toistelee hiljaa sañjama, sañjama....sañ....ja...ma....zzzz*

FWIW, "sañjama" on sen meditaatiotekniikan nimi. Kirjassa Idän viisautta
on tällainen mielestäni melko hyvä käännös niille neljälle suutralle, jossa
tuo tekniikka "neuvotaan":

1. Mielen (citta) kiinnittäminen tietylle paikalle on keskittyminen (dhaaraNaa).
2. Tällä (paikalla) ajattelun suuntautuminen vain yhteen kohteeseen on mietiskely
(dhyaana).
3. Kun vain tuon kohteen säteily (on olemassa, mutta) itse (mieli on) tyhjä,
tuo sama on samaadhi.
4. Yhdessä nämä kolme ovat saMyama.

Yoga-suutran mukaan kuitenkin dhaaraNaan "onnistuminen" edellyttää
neljännen praaNaayaaman hallintaa. Neljäs praaNaayaama on käsittääkseni
sellainen tilanne, jossa hengitys tulee niin pinnalliseksi, että sitä tuskin
huomaa ollenkaan. Itselläni tuntuu joskus meditaation aikana, että hengitys
pysähtyy lähes tykkänään ihan spontaanisti. Se on sikäli outoa, että
muutoin meditaatio ei enää nykyään tunnu niin "fantsulta" kuin alkuaikoina.

Puheena olevassa siddhissä sañjaman kohde on ilmeisesti sekä aktiivinen
(sopakrama) että uinuva (nirupakrama) karma. En tiedä tarkemmin tuosta
siddhistä, koska se ei kuulu TM-siddhi -ohjelman "repertuaariin", joka
käsittää parisenkymmentä siddhitekniikkaa. Itse suutrista ei ole aina
helppo päätellä minkälaista litaniaa tai usein yksittäistä sanaa on käytettävä
sañjaman kohteena. Esim. Vyaasan kommentaari täydentää noita suutria,
jotka ovat toisinaan sangen kryptisiä.

[sideman]

Näistä, jos mistä, tulee mieleen, että joku on mielikseen pilkkonut totuuden osiin  . Mutta siis oletettavasti tämän onnistuminen voi tapahtua vahingossa tai spontaanisti jossain tietyssä tilanteessa. Ehkä juuri siten myös hartaasti keskittyessä harjoitellessa. Siinä vaiheessa, kun Zen -opeissa mainittu mystinen SE on saMyama ja kuljettaa harjoittajan mukanaan kokemukseen. Myöhemmin onnistuminen alkaa automatisoitua. (Eipä kai ilman sanaa tai litaniaa, jos sekin pitää vielä olla jotain tiettyä.)

Mistähän tietää, että on onnistunut. Ei mitään nuolen ampumista napakymppiin todisteena. Ai niin, se lähtöpäivä alkaa häämöttää näkökentässä  .

Länsimaissa joogalla yleensä kai viitataan jonkinlaiseen ensisijaisesti fyysiseen
joogaan (haTha, aSTaanga...). Filosofisena koulukuntana yogaa voisi kai sanoa
saankhya-filosofian käytännölliseksi aspektiksi. No, saankhya-filosofian tarkastelun
kohteena on käsittääkseni olemassaolon eri tasot karkeimmasta hienoimpaan.

Tuosta näkökulmasta henkinen kehitys perustuu kai siihen, että ymmärtää tai
saa tiedon jotakin kautta yhä hienommista luomakunnan tasoista aina purushaan
eli "puhtaaseen henkeen" saakka. Noh, puruSan hiffaaminen ei kai voi olla "kokemus"
sanan varsinaisessa merkityksessä, vaan kyseessä lienee, miten tuon nyt sanoisi,
tietoinen samaistuminen puruSaan eli aatmaa'han (aatmaniin eli Aatamiin, heko heko...).

Maharshi Patañjalin yoga-suutrat ovat tiivis paketti yoga-nimisen filosofisen
koulukunnan perusopeista. Varsinkin kai kolmannen kirjan siddhi-suutrat ovat
tarkoitetut sangen teknisluontoisiksi harjoituksiksi tai ainakin vinkeiksi siitä
miten henkisiä ominaisuuksiaan voi kehittää, tahi tarkemmin ottaen kai tuoda
esille omasta sisikunnastaan. Nämä ominaisuudet tai mitkä lie ovat "aikojen alusta" olleet jokaisen ihmisen syntymättömän ja kuolemattoman sielun eli aatmaan (aatmanin) "omaisuutta".

Well, tälle foorumille sopii kai kuin nyrkki silmään esitellä pari siddhi-suutraa,
joita voisi kutsua astrologisiksi tai astronomisiksi suutriksi. Ne ovat yoga-suutrain
kolmannen kirjan aforismit 27 - 29 (käännökset kirjoista The Science of Yoga
ja Idän viisautta):

27. bhuvana-jñaanaM suurye saMyamaat

Knowledge of the Solar system by performing saMyama on the Sun.

Samyama aurinkoon [suuryaH] tuo tiedon avaruudesta.

(Noinkin "yksinkertainen" suutra on saanut aikaan näköjään
pienen erimielisyyden...)

28. Candre tad-vyuuha-jñaanam.

(By performing saMyama) on the Moon knowledge concerning the
arrangement of the stars.

(Samyama) kuuhun [candraH] tuo tiedon tähtien järjestelmästä.

29. dhruve tad-gati-jñaanam.

(By performing saMyama) on the pole-star knowledge of their movements.

(Samyama) pohjantähteen [dhruvaH] tuo tiedon (tähtien) liikkeistä.

Periaatteessa noihin suutriin perustuvien harjoitusten tekeminen on
äärimmäisen yksinkertaista, mutta en usko että se tuottaa mitään
tuloksia, jos ohjeet lukee netitse. Oma siddhi-kurssini (TM:ssä "sidhi-kurssi")
kesti muistaakseni kuukauden, josta kaksi viikkoa vietimme E-instituutissa Hesassa,
lähinnä jooga-pompottelua ("joogalentoa") harjoittelemassa.

[sideman]

Jup. Tämä nyt on väkisinkin tämmöstä Matti Nykäsenä oloa suutra-viidakossa. Pakko ottaa huumorilla, kun oma taso on niin.... sukka.

Luin juuri Petri Räisäsen Astanga-joogakirjaa ja onhan se ihan selvä, että kyse on näissä hyvinkin perusteellisesta elämäntavasta. Vuosien hartaasta pyrkimyksestä. Puhdistetaan koko järjestelmä ja hänenkin tasollaan vähän kaikenlaisen hallinta on vähintäänkin ihailtavaa.

Mutta. Kipinä voi lähteä ihan mistä vaan.

Jos ei osaa sanskriittia, ei se sitä todista, että oma taso on "sukka".
Minusta ainakin tuntuu, että "omaa tasoaan" on erittäin vaikea arvioida.
On nuo suutrat sitäpaitsi sen verran kryptisiä, että monista ei
tahdo ottaa selvää vaikka jonkin verran osaa sanskriittia ja on
sen seitsemän käännöstäkin käytettävissä. Käännöksien moninaisuus
jo kertoo siitä, että melko harvat luultavasti ymmärtävät niitä
kovin syvällisesti.

Se on kyllä kaiketi totta, että edistystä ei välttämättä tapahdu
juuri lainkaan, jos vain esimerkiksi TM:n puitteissa meditoi pari
kertaa päivässä ja silloin tällöin harrastaa joogapompottelua.
Itse yoga-suutrissakin mainitaan, että edistyminen riippuu
olennaisesti siitä, kuinka tulenpalavasti sitä haluaa. Minä olen
siinä suhteessa melko saamaton. Aina silloin tällöin päätän
aloittaa aasanoiden tekemisen , ja välillä yritän brahmacaryaakin (köh!)
pitää yllä ainakin muutaman viikon. Useimmiten tulee kuitenkin
sellainen fiilis, että ehkä sitten mahdollisessa seuraavassa
inkarnaatiossa. Niinhän sitä päättäväisen ja määrätietoisen
 "totuudenetsinnän" alkua voi siirtää vaikka maailman tappiin...

[sideman]

Itse kukin on jo elämänsä tässä vaiheessa 'vain' kiinnostunut niin monesta. Kaikenlainen uusi, ja useasti kuitenkin jollain tavalla tuttukin, avartaa ajattelua. Brahmacarya lienee myös monelta kantilta lähestyttävä käsite. .

Hyvin sanottu! Brahmacarya tarkoittaa näköjään kirjaimellisesti lähinnä tätä:

brahmacarya n. study of the Veda , the state of an unmarried religious student , a state of continence and chastity 

Yleensä sen ymmärretään kai kuitenkin viittaavan selibaattiin.
Toinen sana joka viittaa selibaattiin on mielestäni hieman
sovinistinen uurdhva-retas, jonka jälkiosa (retas; liekö
sukua suomen sanalle 'rietas' , heh...) viittaa kai spermaan.

Urdhvaretas  mfn. keeping the semen above , living in chastity 

[Mio]

Tuosta näkökulmasta henkinen kehitys perustuu kai siihen, että ymmärtää tai
saa tiedon jotakin kautta yhä hienommista luomakunnan tasoista aina purushaan
eli "puhtaaseen henkeen" saakka. Noh, puruSan hiffaaminen ei kai voi olla "kokemus"
sanan varsinaisessa merkityksessä, vaan kyseessä lienee, miten tuon nyt sanoisi,
tietoinen samaistuminen puruSaan eli aatmaa'han (aatmaniin eli Aatamiin, heko heko...).

Adamista juttua: http://gamma.nic.fi/~starseed/kulta-aika/2/adamkadmon.html
http://home.arcor.de/ar03932441/sanakirja.htm

*söi juuri omenan* 

[Mio]

Mondo hei mutta mehän ollaan 'langenneita' tähän aineen valtakuntaan ottaeksemme kasvuopiksi tarjolla olevat mahdollisuudet tiedostaa ja tuntea jumaluuden monet puolet..

Ihmisen on määrä tulla jossain vaiheessa potentiaaliseksi luojaolennoksi elämästä saamien kokemusten avulla ja niiden kautta sitten ymmärryksemme mukaan voimme olla mukana Hengen töissä

[Ikitosi]

Ihmisen on määrä tulla jossain vaiheessa potentiaaliseksi luojaolennoksi elämästä saamien kokemusten avulla ja niiden kautta sitten ymmärryksemme mukaan voimme olla mukana Hengen töissä

Me OLEMME JO potentiaalisia luojaolentoja. Henki työskentelee kauttamme KOKO AJAN.
Ymmärryksen laajentaminen kokemuksen kartuttamisen kautta on tietoisuuden lisäämistä, joka kyllä osaltaan voimistaa kanavoitumista, mutta ei mitenkään ole sen edellytys.

Liittyyko paratiisin tai sen omenan jälkeisen onnenolon laatuun miten likeisesti tiedostaminen,
vai ratkaiseeko asenne kuitenkin ...? 

[Mio]

Me OLEMME JO potentiaalisia luojaolentoja. Henki työskentelee kauttamme KOKO AJAN.
Ymmärryksen laajentaminen kokemuksen kartuttamisen kautta on tietoisuuden lisäämistä, joka kyllä osaltaan voimistaa kanavoitumista, mutta ei mitenkään ole sen edellytys.

Arvasin tän..  :

Liittyyko paratiisin tai sen omenan jälkeisen onnenolon laatuun miten likeisesti tiedostaminen,
vai ratkaiseeko asenne kuitenkin ...? 

Kumpainenkin vaikuttaa.. Ei yhtä ilman toista.. Lähtökohtaisestihhan kulkusuuntaamme määrää juuri elämää kohtaan omaksumamme asenneominaisuus miten ja kuinka sen parissa vietämme olemassaolon ihmeellisyyttä, sekä muuttuva luonteenlaatu reaktiivisine piirteineen minkä olemme persoonakohtaisille ilmennyksillemme valinneet.. Niiden kautta luontuu Hengen virtasyke, joka matkaamme kaikkialle vie 

[Ikitosi]

Kulkusuunta on kyllä jo ennalta määrätty Kaikkeuden rakenteiden liikelaissa.
Mitä teemme, mihin kuljemme määräytyy sen pohjalta.
Millä volyymilla teemme ja nopeudella liikumme määräytyy kanavamme avoimuuden mukaan,
johon myös asenne toki vaikuttaa, kuten myös siihen, miten sen teemme ja mitä kulustamme opimme.

Kaikkeuden energian laatu on liikkuva. 
Kaikki etenee.
Liikkeen hidastuminen johtaa materiaan, kuolemaan.