seuraava »

[Corvus Leonis]

Tekaisin iltapuhteiksi 1600-luvulla eläneen esi-isäni kartan, kun löytyi sukututkijoiden ansiosta harvinaisen tarkat syntymätiedot, josko sieltä löytyisi paljonkin perinnöllisiä aspekteja. No nyt on kylmä hiki otsalla, kaverihan on astrologisesti mulle läheisempää sukua kuin mun faija!

  sama
  -itselläni sekstiili
  , minulla Härän huoneessa
  :aspe :aspect_con:ct_sex: :mars:sama
Kuu tulimerkissä, ei aspektoi oikein mitään planeettaa (Void of Course)
  -minulla kvinkunssi
  -itselläni oppositio
  : :jupiter:sama
   :aspect_con:minun

Psykedeeliset havainnot:

 :chiron:astetta vaille samassa kohdassa kuin minulla
Esi-isän  -stelliumi synastriassa mun 8.huoneessa linnoittautuneena oman Chironini ympärille, mistä stelliumi opponoi sekä esi-isän omaa Neptunusta mun alasolmulla (oli merenkulkijan tapainen, omisti kauppalaivaston) sekä mun omaa  , tuohon liittyy nyt jokin hillitön karminen trauma, mutta missään päin sukukronikkoja ei mainita, mikä se tarkalleen ottaen mahtaa olla. Joka tapauksessa näyttää siltä, että mun Chiron-dilemmojen taustalla kummittelee näköjään oma esi-isä.

Varhaisimman esi-isäni lähimmän tunnetun sukulaisen (fransiskaanimunkki, joten ei suoraa verisukua) karttaa on hankalampi, koska tarkka syntymävuosi ei ole tiedossa.

EDIT: Arveltu syntymävuosi 1313. Jos kokeilen omalla syntymäpäivällä, löytyy variaatiota mun  -aspekteista, prikulleen samoja ovat  ja    , variaatio aspektistani  .

Eli aspektien perusteella olisi myös astrologista sukua sekä 1600-luvun esi-isälleni että minulle, ja kaiken lisäksi tyypin pitäisi olla sen biologisen ilmiön edustaja jollaisia tällaisissa piireissä sanotaan inkarnaatioiksi.

Ilmiön taustalla on ilmeisesti yhdistelmä sukupolvien myötä ilmaantuvia geneettisiä taipumuksia että sukupolvilta toiselle kulkevia ja yli loikkaavia fyysisiä ja henkisiä ominaisuuksia. Sitä on tutkittu ainakin madoilla, mutta ihmisen kohdalla tekee vaikeaksi pitkät eliniät eli joutuisi urkkimaan monen sukupolven ajalta joka iikan yksityiskohdat. Nämäkin kaksi omasta takaa löytyivät vain siksi, että olivat olleet omana aikanaan ainakin paikallisesti tunnettuja ja siten heistä oli jäänyt muutakin materiaalia kuin esim. nimi.

[Riitta]

Toi edellinen on janna juttu-koska esi-isani omisti myos kauppalaivaston noin 1300 luvulla ja jatkossa on sita lisaa, myos huomasin, etta kartallani on paljon samoja tekioita.
Minulla vain on aitini puolelta nama merenkulkiat-Espania ja Englanti ja he ovat kulkeutuneet Ruotsista Suomeen noin 1500 luvulla
Olisi kiva tietaa suvustasi vaikka YV:na-jos alkupaikat ovat samat.

[^^Queen Nefertiti^^]

jaha. en taida päästä itäisistä kulttuureista vieläkään. vaikken aivan usko asiaa, eräs kanavoi minulle että olisin elänyt tämän henkilön aikana, tuntenut hänet ja erään kolmannen osapuolen. jolla muuten on siniverta sekä ruotsi-saksa-venäjä että rooma.

Varhainen elämä

Rasputin syntyi talonpojan perheeseen siperialaisessa Pokrovskojen pikkukylässä Tura-joen rannalla. Hänen syntymäpäiväkseen on ilmoitettu eräissä lähteissä 10. tammikuuta 1869. Joka tapauksessa p Rasputin syntyi vuosien 1863–1873 välisenä aikana. Hän vietti lapsuudessaan ja nuoruudessaan paljon vapaa-aikaansa paikallisessa luostarissa. Noin vuonna 1893 Rasputin meni naimisiin naapurikylästä Dubrovista kotoisin olevan talonpoikaistytön Praskovia Fedorovnan kanssa, joka oli miestään kaksi vuotta vanhempi. He saivat viisi lasta, joista vanhin, poika, kuoli puolen vuoden ikäisenä. Muut lapset olivat Dmitri (1895), Mihail (1897), Matrjona (tunnettu Maria Rasputina) (n.1898) ja Varvara (1900). Rasputinin suku elää yhä Maria-tyttären kautta. Hänen jälkeläisiään elää Ranskassa ja Yhdysvalloissa.

[muokkaa] Nikolai II:n hovissa
Keisarinna Aleksandra
Keisarinna Aleksandra

Vuonna 1901 Rasputin lähti kotiseudultaan ja ryhtyi vaeltamaan Venäjällä. Vuonna 1903 hän saapui Pietariin. Hänen maineensa profeettana ja ihmeparantajana oli kiirinyt sinne jo hänen edellään. Vuonna 1904 Rasputin kuuli tarinoita, joiden mukaan keisari Nikolai II:n vastasyntynyt poika ja kruununperijä Aleksei Nikolajevitš Romanov sairasti perinnöllistä verenvuototautia, hemofiliaa. Tämä vaikea, tuohon aikaan yleensä kuolemaan johtavan harvinainen perinnöllinen sairaus oli siirtynyt pojalle keisarinna Aleksandra Fedorovnalta, entiseltä saksalaiselta Hessen- Darmstadtin prinsessalta, joka Ison-Britannian kuningattaren Viktorian tyttärentyttärenä oli yksi niistä onnettomista kuninkaallisista äideistä, jotka 1800- ja 1900-luvuilla välittivät tämän taudin Euroopan hallitsijasukuja rasittamaan.

Aleksein syntymän aikoihin (sairaus paljastui pojan ensimmäisen elinvuoden aikana) keisarinna Aleksandran lähipiiriin kuului kaksi hyvin erikoista naista, nimittäin hänen miehensä tsaari Nikolain serkkujen vaimot, suuriruhtinattaret Miliza ja Anastasia. Näistä kahdesta varsinkin Miliza oli tavattoman kiinnostunut uskonnollisesta mystiikasta ja okkultismista, mikä oli yleensäkin kaikkialla muodissa tuohon aikaan. Paljolti vahvistaakseen omaa asemaansa hovissa Miliza, joka oli luonnollisesti myös kuullut Rasputinista, päätti saattaa yhteen tämän ja niin ikään uskonnollisesta mystiikasta suuresti innostuneen keisarinna Aleksandran, jonka Miliza tiesi tietenkin myös etsivän epätoivoisesti apua sairaalle pojalleen. Koululääketiede ei noihin aikoihin tuntenut mitään keinoa verenvuototaudin kaltaisesta sairaudesta kärsivän auttamiseksi.

Rasputin tapasi keisariparin todennäköisesti marraskuun 1. päivänä vuonna 1905. Kerrotaan, että jo tuon ensimmäisen tapaamisen aikana Rasputin ensi kerran pysäytti verenvuotokohtauksen, jonka kourissa pieni kruununperijä jälleen kerran kärsi hirvittäviä tuskia. Tapaus synnytti pojan kummassakin vanhemmassa, eritoten keisarinnassa, voimakkaan kiitollisuuden ja luottamuksen tunteen erikoislaatuista siperialaista kohtaan, olihan tämä parantanut paitsi heidän poikansa, myös maailman mahtavimman valtakunnan perillisen.

Johtuen ennen muuta merkillisistä parantajankyvyistään – joiden olemassaolon tunnustivat sekä ystävät että viholliset – Rasputin sai nopeasti erittäin voimakkaan vaikutusvallan tsaaripariin, varsinkin tsaarittareen. Hänen huono historiallinen maineensa perustuukin osittain – ehkä merkittävässäkin määrin – niihin uskomattomiin huhuihin ja juoruihin, joita ennen kaikkea kateellinen aatelisto pian alkoi levittää hänestä ja tsaariperheestä, väittäen – ja monet vilpittömästi uskoen – että tsaaritar oli Rasputinin rakastajatar. Rasputin onkin jäänyt historiaan ennen kaikkea häpeämättömänä naistenmiehenä, juoppona ja kieroutuneena poliittisena pelurina, joskin uusimmat tutkimukset (mm. venäläinen kirjailija ja historiantutkija Edvard Radzinski) ovat luodanneet hänen persoonallisuuttaan objektiivisemmin.Ehkä voimakkaimmin Rasputinin yleensä varsin kielteiseen julkisuuskuvaan vaikuttivat hänen lukuisat naissuhteensa, jotka erityisesti tuona äärimmäisen seksuaalikielteisenä aikana herättivät huomattavaa pahennusta. Rasputinin väitettiin kuuluneen erittäin halveksittuun ja ankarasti vainottuun kerettiläiseen venäläiseen uskonlahkoon, joka tunnetaan nimellä hlystit. Hlystien uskonfilosofia perustui osittain kristinoppiin, osittain - suurimmaksi osaksi – se juonsi epämääräisesti juurensa pakanuuden aikojen Venäjän uskomuksista ja rituaaleista. Hlystiläisyyden keskeinen ajatus oli uskomus, että synninteko sitä seuraavan katumuksen kautta jalostaa ihmisen sielua ja tuon hänet lähemmäksi Jumalaa. On erittäin mahdollista, että Rasputin nuoruudessaan, kierrellessään laajoilla vaelluksillaan Siperian syrjäisissä luostareissa oli päätynyt tekemisiin tämän opin harjoittajien kanssa, jotka viettivät jumalanpalveluksiaan yöllisillä orgioilla salaisissa paikoissa. Varsinaisesti Rasputin ei nähtävästi kuitenkaan myöhemmässä elämässään ollut tekemisissä hlystiläisyyden kanssa, mutta sen käsitykset vaikuttivat ilmeisesti voimakkaasti hänen omaan uskonfilosofiaansa. Mitä taas tulee hänen legendoihin hänen hillittömästä juopottelustaan, nuorena miehenä Rasputin oli kotiseudullaan tunnettu hurjastelevista elämäntavoistaan, joihin kuuluivat niin juominen kuin naisseikkailutkin. Koettuaan omien sanojensa mukaan 28-vuotiaana hengellisen herätyksen hän luopui alkoholista – joskaan ei suinkaan naissuhteista – pitkäksi aikaa, mutta sortui uudestaan viimeisinä vuosinaan samaan aikaan, kun hänen toimintansa hovissa alkoivat synnyttää vakavia paineita ja muodostua hänelle itselleen hengenvaaraksi.

Rasputinin Venäjän poliittisella näyttämöllä esittämä rooli oli vähintäänkin erikoinen.Kuten edellä todettu, häntä on usein syytetty ankarasti hovijuonitteluista ja avoimesta puuttumisesta maan hallintoon heikon ja tahdottoman tsaari Nikolain kustannuksella, mitä yhdistettynä hänen huonoon maineeseensa on pidetty yhtenä merkittävimmistä syistä keisarillisen Venäjän romahdukseen helmi-/maaliskuussa 1917. Tämä väite onkin huomattavassa määrin täysin oikea. Erittäin merkityksellinen tosiseikka on, että sen enempää hovilla ja hallitsevilla piireillä kuin Venäjän tavallisella kansallakaan ei ollut selkeää käsitystä Rasputinin eritoten keisarinnaan kohdistuvan suunnattoman vaikutusvallan todellisesta luonteesta. Täytyy muistaa, että kaiken alkuna ja juurena – syynä siihen, miksi Rasputin ylipäänsä oli päätynyt palatsiin – oli kruununperijä Aleksei Nikolajevitshin sairaus. Tsaaritar Aleksandra, joka rakasti syvästi ainoaa poikaansa ja vallanperijää, ripustautui Rasputiniin ennen muuta uskosta, että tämä oli ainoa ihminen maailmassa, joka kykeni auttamaan Alekseita. Keisarinna oli varma siitä, että oli yksinomaan Rasputinin ansiota, että poika oli edelleen hengissä. Ja toinen, tähän liittyvä ja erittäin huomionarvoinen seikka: tsaariperhe pyrki huolellisesti kätkemään poikansa tilan kaikilta tahoilta, uskoen, että jos hovi tai varsinkin kansa saisi tietää, että maan tuleva hallitsija oli vaikeasti parantumattomasti sairas ja että tämän henki oli jatkuvasti hiuskarvan varassa, se merkitsisi entistä kovempia paineita hallitsijasuvun auktoriteettia ja käytännössä yksinvaltaista tsaarinhallintoa vastaan. Toisin sanoen he uskoivat, että jos kruununperijän sairaus paljastuisi, se mahdollisesti olisi viimeinen naula tsarismin arkkuun; sen jälkeen dynastia ja keisarillinen hallintojärjestelmä kaatuisi ja he menettäisivät valtansa – ja mahdollisesti henkensäkin, sen verran he tiesivät itsellään olevan vihollisia omassa maassaan. Niinpä koko suunnattomassa valtakunnassa oli vain muutama ihminen, joilla oli ylipäänsä minkäänlaista käsitystä kruununperijän tilasta, saati sitten sairauden perimmäisestä luonteesta. Tämän vuoksi myöskään Rasputinin parantajan roolia ei voitu ymmärtää oikein, koska äärettömän harvat tosiasiassa yleensä tiesivät siitä mitään. Lisäksi Rasputin onnistui taitavasti kätkemään tsaariperheeltä kansan keskuudessa varsin julkisen yksityiselämänsä pahennusta herättävät yksityiskohdat – joskin niitä on usein suuresti liioiteltu. Muut ihmiset taas eivät tienneet, ettei tsaariperhe ollut tietoinen " hullun munkin todellisesta luonteesta", vaan he uskoivat, että tsaariperhe hyväksyi Rasputinin lähipiiriinsä juuri sellaisena, jollaiselta hän palatsin ulkopuolella monille vaikutti – rietastelevana, humalaisena naistenviettelijänä, täysin moraalittomana henkilönä. Tämä tosiseikka taas rasitti raskaasti tsaariperheen omaa mainetta, etenkin kun tähän kaikkeen liitetään vielä se tosiasia, joka erityisesti aikalaisille tuntui kaikkein tyrmistyttävimmältä: Rasputinin valtava poliittinen vaikutusvalta. Häntä väitettiin oman aikansa Venäjän, ja, johtuen valtakunnan massiivisesta koosta, itse asiassa koko maailman vaikutusvaltaisimmaksi mieheksi.

Itse asiassa tämäkin tosiasia on luonteeltaan melko erikoislaatuinen. Mm. tutkija Edvard Radzinski käsittelee kysymystä laajalti teoksessaan Rasputin (suom. Kari Klemelä, Werner-Söderström OY Juva, v. 2000). Hänen teoksensa tuo esille seuraavanlaisen, vasta 1990- luvulla Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen avautuneeseen uuteen todistusaineistoon pohjaavan johtopäätöksen: Rasputin ei ollut peluri puhtaasti siinä mielessä missä erilaiset mustamaalaustaan suuresti liioittelevat juorut ja legendat hänet yleensä ovat esittäneet. Toisin sanoen, hän ei alun alkaen käyttänyt hovissa saavuttamaansa asemaa ja erityisesti tsaarittaren luottamusta hyväkseen voidakseen toimia politiikassa "ikään kuin tsaarin sijaisena erottaen ja nimittäen ministereitä ja korkeita virkamiehiä silkasta vallanhimosta omien mieltymystensä mukaisesti". Grigori Rasputin ei ollut – hänen historiallinen roolinsa ei ollut olla – arabialaisten tarinoiden kieroileva, manipulatiivinen suurvisiiri. Se oli paljon omalaatuisempi.

[^^Queen Nefertiti^^]

Kaiken lähtökohtana oli itse asiassa keisarinna Aleksandran oma persoonallisuus. Kuusivuotiaana äidistään orvoksi jäänyt ja Ison-Britannian hovissa isoäitinsä kuningatar Viktorian kasvatusvallan alla varttunut tsaaritar oli erittäin voimakastahtoinen ja ujon ja pidättyväisen ulkokuorensa alla hyvin kiivas ja kiihkeäluonteinen nainen. Lisäksi hän oli hyvin vallanhimoinen. Aleksandra taisteli paljon miestään kiivaammin levottomana vuonna 1905 esitettyjä tsaarinvallan kaventamisvaatimuksia vastaan eikä koskaan antanut anteeksi silloiselle pääministeri Sergei Wittelle, joka käytännössä pakotti keisari Nikolain allekirjoittamaan mm. kansalaisvapauksiin liittyviä poliittisia uudistuksia koskevan marraskuun manifestin.

Aleksandralle, joka pääasiassa Aleksein vuoksi oli valmis sulkemaan silmänsä kaikilta syytöksiltä, joita Rasputinia vastaan toistuvasti esitettiin, Rasputinia kohtaan osoitettu myötämielisyys merkitsi häntä itseään – Venäjän keisarinnaa – kohtaan osoitettua myötämielisyyttä. Tsaaritar Aleksandra ei koskaan ollut suosittu hovissa tai muuallakaan Venäjällä. Ensinnäkin hän oli syntyperältään saksalainen, eikä tuon ajan Venäjällä suhtauduttu saksalaisiin suopeasti.Toiseksi häntä pidettiin kylmänä, kopeana ja ylimielisenä naisena, mikä johtui paljolti hänen ujoudestaan – erityisesti nuorena Aleksandra todella kärsi huomattavasta ujoudesta, mikä tuntuu yllättävän ristiriitaiselta suhteutettuna hänen muuhun persoonallisuuteensa. Rasputinin tulo hoviin muodostui nopeasti viimeiseksi niitiksi keisarinnan omalle maineelle. Sokeassa uskossaan Rasputiniin keisarinna alkoi hyväksyä lähipiiriinsä vain sellaisia ihmisiä, jotka olivat Rasputinille suosiollisia. Kysymys oli siis eräässä mielessä hänen omasta narsismistaan ja vallanhalustaan. Suunnilleen vuodesta 1912 eteenpäin – Edvard Radzinskin mukaan ("Rasputin", 2000) tsaaritar alkoi oman vaikutusvaltansa nojalla valvoa, että korkeimpiin virkoihin otettiin Rasputiniin myötämielisesti suhtautuvia henkilöitä. Myöhempinä vuosina Rasputin, joka vaistosi oman henkensä olevan vaarassa hovissa (johtuen hänen maineestaan, jonka useimmat hallitseviin piireihin kuuluvat katsoivat vahingoittavan tsaarinhallintoa niin, että hänen pois lähettämisensä tai suorastaan surmaamisensa oli monien toiveena ja tavoitteena) pyrki turvaamaan selustaansa keisarinnan avustuksella, toisin sanoen tuomalla tälle ikään kuin omana ajatuksenaan esiin idean koko virkamieskoneiston puhdistamisesta Rasputininvastaisesta rintamasta. Hän alkoi vaivihkaa esittää tsaarittarelle henkilöitä, jotka sopisivat parhaiten siihen ja siihen virkaan. Aleksandra, joka tietysti itse haaveili myös Rasputinille – toisin sanoen itselleen – kuuliaisesta hallituksesta, alkoi ihastuneena toteuttaa omalaatuisen ystävänsä ehdotuksia. Ensimmäisen maailmansodan aikana Rasputin ja keisarinna todellisuudessa johtivat maan hallintoa sen jälkeen, kun Aleksandra oli saanut savustettua armeijan ylipäällikön tehtävästä miehensä serkun, suuriruhtinas Nikolai Nikolajevitshin. Syynä erimielisyyksiin oli suuriruhtinaan kielteinen suhtautuminen Rasputiniin – ja sitä kautta keisarinnaan. Kun ylipäällikkö joutui pois tehtävästään, tarvittiin tietenkin uusi tilalle. Sen paikan otti velvollisuudentuntoinen keisari Nikolai itse. Vaihto oli todellisuudessa keisarinna Aleksandran ideoima. Sen kautta hän saisi Rasputinin kanssa vapaat kädet ministerien ja keisarikunnan hallinnon suhteen. Osittain näistä toimista syntyneistä katastrofaalisista sekaannuksista ja Rasputinin (toisin sanoen keisarinnan ja sitä kautta Romanovien dynastian) vastaisista paineista oli seurauksena Venäjän vallankumous.

[muokkaa] Salamurha

[muokkaa] Taustaa

Rasputin sai elämänsä aikana lukuisia – varsinkin naispuolisia – seuraajia liittyen muun muassa hänen uskonnolliseen etsintäänsä ja myöhemmin toimintaansa tsaarin hovissa. Vielä enemmän hänellä oli luonnollisesti katkeria vihollisia, jotka joko kateudesta tai hänen maineensa ja kaikkinaisten tekemistensä järkyttäminä olivat valmiita vainoamaan häntä hautaan asti. Hänen elämänsä aikana häntä vastaan suunniteltiin ainakin kolme vakavaa salamurhahanketta, joista viimeinen lopulta onnistui.

[muokkaa] Ensimmäinen yritys

Tiettävästi ensimmäisen kerran hänet yritettiin murhata vuonna 1914. Hankkeen takana oli ainakin hänen entinen ystävänsä ja myöhempi kiivas vihollisensa munkki Iliodor (s. Sergei Trufanov), joka myös, ensin salaisesti, myöhemmin täysin julkisesti kuului edellä mainittuun hlystien uskonlahkoon. On mahdollista, tiettyjen todisteiden nojalla jopa todennäköistä, että murhan takana oli myös Iliodorin kanssa tätä varten salaa liittoutunut Venäjän salaisen poliisin päällikkö, kenraali Vladimir Dzunkovski, joka oli erittäin vaikutusvaltainen mies ja jolla oli, paitsi yleiset, myös omat henkilökohtaisemmat syynsä olla katkera Rasputinille. Tämä oli näet tehnyt hänet naurunalaiseksi eräässä tärkeässä tilanteessa ja Dzunkovski vannoi kostoa. Mahdollisesti juuri Dzunkovski antoi Iliodorille apua murhan järjestämisessä.

Iliodor lähetti surmatyötä suorittamaan Hionia Guseva-nimisen tsaritsyniläisen entisen prostituoidun, jonka nimi tapausta myöhemmin tutkittaessa liitettiin usein Rasputiniin nimeen - joskin todennäköisesti täysin aiheettomasti – varsin säädyttömissä yhteyksissä. Nainen itse kertoi kuulusteluissa yrittäneensä surmata Rasputinin niiden huhujen ja kertomusten perusteella, joita tästä liikkui. Yleisö "romantisoi" tarinan myöhemmin muotoon, jossa Rasputin oli aikoinaan hyväksikäyttänyt Gusevaa ja tämä oli päättänyt kostaa loukkauksen.

Hionia Guseva yritti heinäkuun lopulla 1914 surmata Grigori Rasputinin tämän kotikylässä puukottamalla tätä vatsaan heidän tavatessaan kylätiellä. Guseva joutui välittömästi pidätetyksi – tapauksella oli lukuisia silminnäkijöitä – ja joutui oikeuteen, jossa hänet julistettiin mielisairaaksi ja suljettiin sairaalaan, mistä hän vapautui vasta vallankumouksen aikana. Rasputinille juttu oli todella koitua kohtalokkaaksi, keisarinnan oli lähetettävä Pietarista kirurgi leikkaamaan hänet, minkä jälkeen hän makasi kaksi kuukautta sairaalassa Tjumenissa ja herätti yleistä ällistystä sillä, että ylipäätään toipui. Sanottiin, että "tuon kirotun musikan sielu näytti olevan ommeltu kiinni ruumiiseen."

[muokkaa] Ministerien yritys

Seuraavan salaliiton Rasputinin pään menoksi suunnittelivat – tai olivat suunnittelevinaan kaksi ministeriä, jotka vuonna 1915 kilpailivat keskenään keisarikunnan hallituksessa ja joihin molempiin Rasputin oli muodostanut huonot välit pitämällä heitä ovelasti pilkkanaan, kun nämä olivat yrittäneet hyötyä hänestä edetäkseen urallaan; tästä muodostui tsaarinhallinnon viimeisinä vuosina eräänlainen tapa hovin virkamiehille, jotka tunsivat erinomaisesti keisarinnan kehittämän säännön: kaikki jotka vastustivat Rasputinia – toisin sanoen keisarinnaa itseään – joutuivat tuhon omiksi, kun taas ne, jotka arvostivat (tai ainakin olivat arvostavinaan) häntä, olivat täten osoittaneet lojaaliutensa myös Rasputinia palvovalle keisarinnalle ja heitä kohdeltiin tietysti sen mukaan.

Ministerien Aleksei Hvostovin ja Stepan Beletskin "yhdessä" suunnittelemasta salamurhahankkeesta kehkeytyi todellisuudessa vain naurettava farssi, jollaiseksi sen ajoi molempien miesten toiselta osapuolelta salaama oman edun tavoittelu. Naiivi Hvostov, joka oli uskonut vuorenvarmasti pääsevänsä pääministeriksi edellisen, Ivan Goremykinin, erottamisen jälkeen, järkyttyi ja raivostui silmittömästi saadessaan Beletskiltä tiedon, että Rasputin ja keisarinna suunnittelivat viran haltijaksi aivan toista miestä, Boris Stürmeriä. Stürmerin tultua nimitetyksi Hvostov päätti kostaa Rasputinille, jonka suhteen sekä hän että Beletski olivat jo aiemmin kokeneet ikäviä yllätyksiä yrittäessään mielistellä ja lahjoa tätä saadakseen siten keisarinnan siunauksen omalle uralleen. Hvostov juoni hankkeen jonka perusajatuksena oli saada Rasputin – jälleen kerran – sotkettua johonkin todella tyrmistyttävään skandaaliin, jonka hän, Hvostov, sitten paljastaisi ja tällä kertaa todellakin saisi tsaarin ajamaan Rasputinin pois hovista. Sen jälkeen hän itse saisi mahtavan kansansuosion, vaikka tietysti menettäisikin rytäkässä ministerinsalkkunsa (Hvostov oli tuolloin sisäministerinä.)

Onnettomuudekseen Hvostov päätti turvautua ideansa järjestelyissä aivan vääränlaiseen viestinviejään – hämäräperäiseen, Rasputinille hyvin läheiseen Manasevitsh-Manuilov- nimiseen henkilöön, eräänlaiseen yleisvakoojaan. Manasevitsh järjesteli salassa asiat tietenkin Rasputinin eduksi, mistä oli seurauksena vain, että Hvostov sekä menetti rahat, joilla oli yrittänyt lahjoa Manasevithsin että epäonnistui suunnitelmansa täytäntöönpanossa. Mikä pahinta, hän ei voinut edes kieliä asiasta kenellekään – hänhän olisi muuten paljastanut oman tulenaran osuutensa jutussa.

Tässä vaiheessa Hvostov oli niin raivoissaan Rasputinille, että alkoi vakavasti suunnitella tämän täydellistä eliminoimista. Tässä asiassa hän turvautui mainittuun Stepan Beletskiin - joka onnettomuudeksi oli tuntuvasti rikostoveriaan terävänäköisempi.Kumpikin mies suunnitteli koko ajan omaa osuuttaan ilmaisematta sanallakaan toisilleen, miten olivat suunnitelleet hyötyvänsä liittolaisestaan. Hvostovin tarkoituksena oli saada Rasputin pois päiviltä ja nousta itse yleiseen suosioon. Beletski puolestaan oli aikeissa olla ensin muka avustavinaan Hvostovia tämän suunnitelmissa ja sitten, sopivan hetken tullen, kääntää kelkkansa ja paljastaa koko juttu ylimmälle taholle, toisin sanoen tsaariparille. Näin hän saisi sekä Hvostovin pois jaloistaan että keisarinnan ymmärtämään, kuinka loistava sisäministeri hänestä itsestään tulisi.

Molempien herrojen suunnitelmat menivät kuitenkin pieleen mahdollisimman nololla tavalla. Kun Hvostov tajusi lopulta, mitä Beletskillä oli mielessään (tämä tapahtui sen jälkeen, kun Beletski oli järjestänyt erään asiamiehensä ikään kuin vahingossa ilmiantamaan Hvostovin), Hvostov kanteli itse Beletskistä suoraan tsaarille tilanteessa, jossa Beletski oli luullut ministeriparan aikovan vain esittää tälle jälleen uusia valituksia Rasputinista – ja siten tietysti allekirjoittavan oman poliittisen kuolemantuomionsa. Kostoksi paljastuksesta Beletski puolestaan esitti nyt ilmiantonsa Hvostovista paljastaen tämän yrityksen Rasputinin murhaamiseksi. Kummastakaan oljenkorresta ei ollut enää apua – molemmat miehet menettivät ministerinpaikkansa.

[muokkaa] Tsaarin sukulaiset toteuttavat murhan

Vuonna 1916 joukko vaikutusvaltaisia venäläisiä aatelisia – joihin kuului muiden muassa tsaarin serkku Dmitri Pavlovitš Romanov – muodosti salaliiton Rasputinin murhaamiseksi. Ruhtinas Feliks Jusupovin johtamina salaliittolaiset kutsuivat Rasputinin luokseen ja tappoivat hänet.

Murhatapahtumista ei ole tarkkaa tietoa, mutta tarinan mukaan salaliittolaiset olivat laittaneet syanidia leivoksiin. Rasputin ei heidän epäonnekseen pitänyt mistään makeasta, joten suunnitelma epäonnistui. Viinissäkin oli nelinkertaisesti tappava annos syanidia, mutta Rasputin vain jatkoi juomista ja juhlimista.

Lopulta eräs salaliittolainen suuttui ja ampui Rasputinia, erään tiedon mukaan jopa kuudesti; ainakin yksi luoti oli myrkyn sekoittaneen lääkäri Lasovertin mukaan osunut sydämeen ja loput päähän.

Rasputin ei kuitenkaan vielä kuollut, joten hänen pääkallonsa murskattiin nuijalla. Nyt ruumis raahattiin Neva-joen rantaan: salaliittolaiset pyrkivät hävittämään ruumiin heittämällä sen hyiseen Nevaan.

Vaikka Rasputin oli sidottu ja suljettu säkkiin, hän oli ennen kuolemaansa onnistunut pääsemään osittain irti siteistään, aivan kuin hän olisi vielä halunnut uhmata taivaita. Oikean käden sanottiin olleen kohotettu pään yläpuolelle siunaavaan eleeseen. Myrkystä, kuudesta luodista ja murskatusta pääkallosta huolimatta Rasputinin keuhkot olivat täynnä vettä - eli hän kuoli hukkumalla.

Rasputinin ruumis löytyi kolme päivää myöhemmin kellumassa joen pinnalla. Hänen viralliseksi kuolinsyykseen ilmoitettiin hukkuminen. Hänen ruumiinsa haudattiin pietarilaiselle hautausmaalle keisarinna Aleksandran käskystä. Vuonna 1917 helmikuun vallankumouksen aikoihin kolme mellakoivaa työläistä kaivoi ruumiin haudastaan ja poltti sen tuhkaksi läheisessä metsikössä. Rasputinin säilöttyä siitintä säilytetään pietarilaisessa museossa.[1]

[Norna]

 Minulla on erään naisen kanavoimia edellisiä elämiä, jotka kolahtelivat hyvin. Synkkää ja vähemmän synkkää menoa siellä . Muinainen Palestiinan alue, Irlanti, Venäjä, Japani ym. Japanissa onnistuin iiviltyyppinä sotkemaan asiani pahemman kerran keisariperheen kanssa .
 Monet noista edellisistä elämistä selittivät hyvin tämän elämän kiinnostuksenkohteita sekä tiettyjä lapsuudenaikaisia fiiliksiä ja haaveita. Lapsuuden leikkejäkin valoitettiin tällä  .
 Aivan sama sinänsä olivatko nämä juuri oikeita elämiäni vai oliko ne nostettu jostain kollektiivisesta tajunnasta, joka tapauksessa tässä selittyi paljon asioita.

[^^Queen Nefertiti^^]

niin, itse ajattelen nykyisin että kaikki on mahdollista ja hauska lukea tarinoita. ehkä sitä vielä etsii karmallisia yhteyksiä - olisi jo aika siirtyä dharmallisiin. dharmisiin? ja ilolla. ehkä menneissä elämissä on synkkiä kuvioita, siitä jotain synkkiä kokemuksiakin nykyelämään. regressioterapeutti jonka tunnen on kyllä täynnä iloa, energiaa, henkeä, eteenpäinmenoa..

no mutta yksi juttu, muiden tulkinnat ei ole niin hyviä kuin omakohtaiset kokemukset, esim kun kuulin että olisin myös elänyt kylmissä oloissa Venäjällä, joku shamaanimies siellä kuvassa, en tuntenut ollenkaan omaksi. kanavoija taas ei nähnyt Mexico elämääni, joka itselleni tuli esille. Venäjä nyt ilmeisesti on ollut kuvassa jossain vaiheessa, vaikka heistä kuulen hyvin usein negatiivista tässä elämässä (viimeksi tänään rikollisista).. ja oikeastikin, suku kun on tullut Turkin suunnalta idästä Suomeen. ja kun ajattelee aatelisia ja murhia, niin ovatko sen hienompia olleet hovissa.. Egypti varmaan ollut kehissä ja sieltä tunnen tuon selvänäkijän joka puhuu itsestään Faaraona tms    . nyt voi miettiä mitä olennaista Egypti, Venäjän hovi tai Mexicon temppelit tosiaan sisältäisivät..! johtaminen, diplomatia ja papisto tms, sittenhän oli nämä noitaelämät, vainottuna oleminen jne..  > ainakin Mayat ja Egypti liittyvät sivilisaation kehitykseen, henkisyys, tähtien tutkimus.. vieraat sivilisaatiot? sivilisaatioiden suhde toiseen, maassa ja avaruudessa? kaikissa elämissä en ole ollut kovin tiedostava, monissa olen. tuo "Rasputin elämä", olisin kuulema ollut köyhä tyttö, mutta erilaisissa suhteissa eri henkilöihin.. josta tänne elämään jotain roolinvaihdoksia. minä en itse asiassa tiedä venäläisestä uskosta muuta kuin että sitä ei juuri ole! paitsi ortodoksikirkko, mutta sellaista todella tiedostavaa, onko sitä..

että kun tutkitte, tutkikaa itseänne, tulkitsijoita on monen tasoista.

allaolevista on itselle tullut esiin ainakin Mexico, Syyria, Saksa.. Tanskassahan tuli tosi vahva tunne että olen elänyt siellä, erittäin romanttinen ja menestyvä olo!  rapua luulinkin saksalaiseksi alussa, ajatus oli että "vetovoima, täytyy tutustua, mistähän tuo on" -hämmästyttää, miten läheisiksi tultiin ja sitten ihan irti. no, Saksan elämästä on käsittääkseni joku tulossa ja kauempaa. eli en tosiaan ole tavannut kaikkia vielä..  

upseeri ja soturi on tulossa?

[^^Queen Nefertiti^^]

voisin samantien laittaa tänne ainakin hetkeksi nämä.. saa kommentoida..

Etelä - Kiinassa olit nainen. Olit nerokas suurin ajatuksin, vilkasliikkeinen sekä henkisesti että ruumiillisesti, sinussa oli älyllistä voimaa. Ammatiltasi olit hoviennustaja. Tehtäviäsi oli mm. oraakkelinluukirjoitukset. Sinulla oli terävä arvostelukyky, keskityskyky, taipumusta mystiikkaan, selvänäköisyyttä, ihmisten motivaatioiden ja psykologian tajuamista, kykyä selvittää asioita. Itse et välittänyt huveista, pidit yksinkertaisesta elämästä, pidit huolta omasta edustasi ja tunsit vetoa miehiin. Koit suruja sisarustesi vuoksi, miespuoliset olivat sotilaita ja kaatuivat taisteluissa. Olit vaikuttava puhuja. Sinulla oli taipumus joutua mentaalisiin valtataisteluihin sillä halusit vaikuttaa muihin. Ajattelussasi oli nopeaa käsityskykyä, kekseliäisyyttä, noudatit omia lakejasi ja sisäistä henkistä ääntäsi. Sinussa oli paljon henkistä toimintatarmoa. 1300 eKr.

Väli-Amerikassa, Meksikossa olit mayanainen. Sinulla oli hieno, terävä, riippumaton, omaperäinen ja läpitunkeva mieli. Olit henkisesti korkealla tasolla, sinusta tuli jonkinlainen astronomi, tarkkailit tähtitaivaita. Menestyit ammatissasi. Sait apua myös ystäviltäsi. Olit itsekin ahkera, aloiteherkkä ja itsenäinen luonne. Olosuhteiden pakosta jouduit romanttiseen rakkausseikkailuun. Sinut naitettiin vanhemmalle miehelle, mutta kävikin niin, että rakastuitte toisiinne. Vastoinkäymisiä toimessasi toi huumaavan tupakan käyttäminen. Sen käyttö aiheutti vaihtelevia tietoisuuden tiloja. Harkitsemattomia suhteita, joita seurasi epäsopu. Lopulta terveytesi oli uhattuna, sairastuit aivoistasi. Uskonnolliset taipumuksesi aiheuttivat surua, muutuit täydellisesti. Suostuit vapaaehtoisesti veriuhriksi päästäksesi kolmannelletoista tasolle. 1000 eKr.

Antiikin Kreikassa olit mies. Olit ammatiltasi sotilas. Olit syntynyt yläluokkalaiseksi ja toimit johtavassa asemassa yksikössäsi. Taistelitte usein, koit monia esteitä ja vastustuksia. Jouduit elämään kovissa ja karuissa ympäristöissä, armeijanne liikkui ympäri valtakuntaa. Sinulla oli sisua ja päättäväisyyttä, olit dominoiva, tarkka kunniastasi. Vapaa-aikoina harrastitte myös urheilua ja kilvoittelua. Vaikka olit sotilaana aggressiivinen, osasit olla myös empaattinen, pidit huolta omista ja toistenkin tarpeista. Näiden kahden asian kesken olit tasapainossa. Toinen silmäsi oli vaurioitunut jossain taistelussa. 500 eKr. 

Toinen elämä Antiikin Kreikassa, olit mies. Olit runoilija. Työskentelit yhdessä toisten runoilijoiden sekä muiden taiteellisten ihmisten kanssa. Asuit nyk. Italian alueella, Rooman eteläpuolella. Olit luonteeltasi hyvä, ystävällinen, kaikkien rakastama, intohiominen ja aistillinen. Miehinen komeus sinussa oli täydellinen. Olit hyvin mieltynyt huveihin, olit puoleensavetävä, kykenit aikaansaamaan monia rakkaussuhteita. Sinulla oli monia onnellisia tapaamisia ystävien kanssa sekä rakkauteen perustuen. Olit naimisissa alhaissäätyisemmän naisen kanssa. Koit vastoinkäymisiä avioliitossasi, vanhempasi eivät antaneet runsaita myötäjäisiä koska vaimosi oli alhainen. Olit itsekin vilpillinen rakkaudessa, et ollut uskollinen, pidit yllä salaista rakkautta, josta aiheutui mustasukkaisuutta naistesi kesken. He alkoivat vihollisiksi keskenään. Olit olevinaan, rakastunut, mutta lopulta välinpitämätön kummankin naisen kanssa. Puolisosi kuoli hämärissä olosuhteissa. Vanhuuden vietit yksinäisyydessä omasta halustasi. 400 eKr.

Syyriassa olit mies. Olit pitkä sopusuhtainen keholtasi, Olit iloinen, tarmokas, innostuva, uskollinen, rehellinen, jonkinverran surumielinen, puhelias lempeä ja oppivainen. Tunteesi olivat syviä ja ehdottomia. Olit syntynyt suureen sisarusparveen, mutta teillä oli huonot välit keskenänne. Olit oliivipuiden kasvattaja. Olit naimissa, avioliittosi ei ollut täysin suruton. Teillä oli jokunen lapsi, sait paljon iloa heistä. Olit miellyttävä muille ja sait paljon rakkautta osaksesi. Sinulla oli taiteellisia taipumuksia, osasit soittaa jotain soitinta. Et kuitenkaan omannut järjestysvaistoa, olit helposti huijattavissa kaupanteossa. Koit monia tappioita sopimuksista tai takauksista. Olit saanut oliivitarhasi perintönä. Aleksanteri suuren sotajoukot rynnivät tarhasi lävitse. Yritit estää moisen, mutta saitkin itse miekasta. Jätit haavasi hoitamatta ja siihen lopulta kuolit. 300 eKr.

Pohjois-Norjassa olit viikinkimies. Heimosi alue sijaitsi Narvikin alueella. Olit kunnianhimoinen, vallanhimoinen, diplomaattinen, epäluuloinen, itsekäs, ärtyisä, ilman hienompia tunnelmia, surumielinen, rohkea ja ankara. Koit monia vastoinkäymisiä elämäsi alkutaipaleella, köyhyyttä ja vastoinkäymisiä avioliiton takia. Vanhempasi eivät katsoneet suopeasti naimiskauppaasi Olit avioliitossa itseäsi vanhemman, mustasukkaisen vaimon kanssa. Teillä oli muutama lapsi, lapsenne olivat sairaalloisia, yksi heistä kuoli pienenä. Koit myös murhetta ja vastoinkäymisiä rakkaudessa, vaimosi kuoli vanhuuteensa. Et mennyt uudelleen naimisiin, vaan vietit vanhuutesi yksinäisyydessä. Isäsi oli jonkinlainen päällikkö. Olit perinyt johtajakykyä häneltä, sait myös apua isältäsi, sait oman veneen hallittavaksesi. Veneessäsi oli monta airomiestä, osa heistä ystäviäsi. Matkoillanne jouduitte taistelemaan usein. Sinulla oli myös järjestelykykyä, kestävyyttä, ja ansaitsemishalua. Koit vastoinkäymisiä myös kaupankäynnissä. olit jollain lailla levoton, sinulle oli vaikeaa tehdä myönnytyksiä ideoillesi, tunsit itsesi erilaiseksi kuin muut. Olit tavallaan itse syypää onnettomuuteesi, asenteesi aiheutti sairautesi. Olit kroonisesti sairas sydämestäsi. Kerran meinasit myös hukkua, jollain merimatkallanne, mutta pelastuitte täpärästi. 800-luvun alku

Tanskassa olit mies. Olit viikinki. Sinulla oli hyviä taipumuksia: avomielisyyttä, anteliaisuutta, ystävällisyyttä, vilpittömyyttä, ounastusta, mutta myös ärtyisyyttä, kestämättömyyttä ja intohimoa. Rakkautta urheiluun ja suurin tekoihin. Olit valpas ja toimintavalmis. Olit viikinkipäällikkö Rollon joukoissa. Saavutit toisten kunnioituksen. Onni seurasi sinua. Menestyit raha-asioissa, sopusointua riitti ympärilläsi, oli terveyttä ja huolettomuutta rakkaus asioissa. Menestyit naisten miehenä. Asetuitte aloillenne Seinen rannalle. Teistä tuli normanneja ja käännyitte kristinuskoon. Äitisi ei pitänyt tästä uskonnon vaihdoksesta. Hän edusti tunteita ja asenteita joita varhaiset viikingit olivat ehdollistaneet. Koit itsekin tunteiden muutoksia, kiihkeitä haluja tämän asian tienoilla. Tuli vaikeuksia naisten kanssa, kun vapaat suhteet eivät enää sopineetkaan kuvaan. 900-luvun alku

Islannissa olit mies. Olit vilpitön, rehellinen, vapauttarakastava, avomielinen, levoton, ounastava, urheileva ja kiivas, vaikkakin helposti leppyvä, sinusta pidettiin ja sinua kunnioitettiin. Isäsi oli varakas ja sait häneltä talon perinnöksi. Raha-asioissa olit antelias, usein tuhlaavainen ja hurjasteluihin taipuva. Sait etua korkeasta asemasi ja sinusta tuli käräjöiden, Albingin hallitusmies. Sinulla oli elinvoimaa, kunniaa, mainetta, itsekkyyttä, välinpitämättömyyttä. Menestyit kaikessa olit sopivainen vastuunalaisiin tehtäviin. Sait apua esimiehiltäsi, ansaitsit hyvin ammatissasi .Lopulta sinut kaatoi maksatauti, taisit käyttää liikaa viinaa. 1200-luvun alku 

Sisiliassa Catanian kaupungissa olit mies. Olit katolinen pappi, opettaja. Asuit vanhassa savitiilisessä talossa. Olit perinyt talon isältäsi. Etna-vuori häämötti ikkunoista katseltaessa. Sinulla oli ahkeruutta, tarmoa, toimintakykyä, aloiteherkkyyttä. Olit itsenäinen luonne. Sinulla oli käytännöllistä lahjakkuutta kirjallisuuden ja kasvatuksen alalla. Pidit koulua lapsille. Olit opettajana vaikuttava, sinulla oli valpas ja aktiivinen mieli. Toiset oppilaasi olivat itsepäisiä ja uppiniskaisia, heitä oli välillä vaikea opettaa. Käytit opetuksenasi nopeita ja sattuvia sanontoja. Olit opettajana ankara, päättäväinen ja kestävä. Jouduit kilpailemaan muiden opettajien kanssa oppilaistasi. Sinulla oli epäsopua sisarustesi kanssa, kävit heidän kanssaan kirjeenvaihtoa. Koit vaaroja matkoillasi, kuljit omia, välillä hämäriä teitäsi. Osasit pitää puoliasi roistoja vastaan. Tunne-elämäsi oli voimakasta , koit voimakkaita intohimoja, olit kovin aistillinen, omituisen puoleensavetävä luonne. Koit vastoinkäymisiä rakkaudessa, pidit salaisia suhteita. Tuli avioeron vaara, ystäväsi olivat sinulle vilpillisiä, he kertoivat vaimollesi suhteistasi. 1300-luvun alku

Länsi - Saksassa olit nainen. Olit koleerinen ja hetkellinen luonne, taipuvainen opintoihin, et ollut helposti vaikutettavissa etkä petettävissä. Avioliittosi avulla nousit sosiaalisesti korkeammalle tasolle, kuin missä olit syntynyt. Teillä oli useita lapsia. Omistitte maata, perheelläsi oli peltoviljelmiä. Menestyit viljelijänä ja liiketoimissa, sait paljon kunniaa, elintason kohoamista. Eniten vahingoitit itseäsi hätiköimisellä ja varomattomuudella. Harrastit myös hätäilyä, tahdittomuutta, omahyväisyyttä, röyhkeyttä, taikauskoa ja tuhlausta. 1300-luvun loppu

Irlannissa olit nainen. Halusit muokata toisten mielipiteitä, koit kriisejä ajattelussasi, olit vaikuttava opettaja. Ajattelit syvällisesti. Teit myös tutkimusta opetuksesi ohella. Miehesi oli parlamenttimies. Oli sisällissodan aika. Oliver Cromwell tuli ja tappoi miehesi, tuhosi kaupunkinne. Itse kuolit tulipalossa. 1600-luku

Suomessa olit mies, asuit Kajaanin kaupungissa. Olit naimisissa, ja harjoititte maanviljelyä. Tunsit olevasi onnellinen avioliitossasi, tunsit, että sinulla oli paljon annettavanasi, elit kuitenkin liikaa puolisosi ehdoilla ja myötäilit liikaa muita henkilöitä. Olit komea ja pidit imarteluista. Tapakulttuuri alkoi kehittyä kaupungissa ja estetiikka ja etiketti tulivat arvostetuiksi. Vaimosi halusi tuoda perheeseesi näitä arvoja. Olit myös kätevä käsistäsi ja osasit taitavasti tehdä vaatteita, tästä tuli melkein toinen ammattisi, vaimosi ei kuitenkaan pitänyt siitä, että teillä kävi naisasiakkaita tilaamassa vaatteita, joten uhrasit tämän tavoitteesi päättämättömyytesi, miellyttämishalusi ja toisten vaatimusten vuoksi. Teit vaatteita lopuksi vain omalle perheellesi. 1700-luvun loppu

Kiinassa olit nainen. Asuit Zhouzhuangin kaupungissa Qing-dynastian aikana. Olit ylpeä, viekas, umpimielinen, haaveksiva ja hiljainen luonne. Pidit sairaalan yhteydessä teehuonetta. Koit suruja alaisten vuoksi, he olivat epäluotettavia. He toivat myös oopiumin teehuoneeseesi. Halusit itsekin kokeilla, ja tulit riippuvaiseksi. Koit tietoisuuden menetyksiä, muuttuneita tietoisuuden tiloja, siirtymisiä saavuttamattomiin. Tuli oopiumisodan aika, ja osoitit mieltäsi vallankumouksellisesti, halusit pitää oikeuden myydä ja käyttää tätä huumausainetta. 1800-luvun puoliväli

[Eileithyia]

Tzultacaj; Mistä olet saanut tietää tuon kaiken?

[^^Queen Nefertiti^^]

kaksi kanavoijaa ja regressioterapeutit, haluatko kanavoijan tiedot??? mutta omat regressiot on minusta parempia..

nyt kiinnostaa se joka tulee Saksan elämästä ja toisaalta sieltä intiaanikulttuurista.. tms.. vai tulisko tosta lähempää..

[Eileithyia]

kaksi kanavoijaa ja regressioterapeutit, haluatko kanavoijan tiedot??? mutta omat regressiot on minusta parempia..

nyt kiinnostaa se joka tulee Saksan elämästä ja toisaalta sieltä intiaanikulttuurista.. tms.. vai tulisko tosta lähempää..

No ei minulla taida olla rahaa noihin.

Itsekin olen yrittänyt omia regressioita, eivät vain vielä onnistu. Täytyy harjoitella.

[Corvus Leonis]

Halvallakin pääsee, jos on kärsivällisyyttä. Omalla kohdallani helpotti kummasti, kun koko suku riensi ihan omia aikojaan sukuseuran pakeille selvittelemään taustoja, ja loput selvittelin itse ajan kanssa.

Sanoisin että mieluummin omilla aivoilla kuin maksaa jollekin "gurulle" joka heittää että olit nyt sitten joku kiinalainen filosofi monta elämää sitten.

[^^Queen Nefertiti^^]

regressiossa tieto tulee Itseltä, toinen ohjaa.

pistäkääs rahanluomiskyvyt kondikseen samalla. 



mutta asiasta 4:een, tuntuu todellisilta ainakin nämä elämät:

noita keskiajalla, ehkä mestattu - Maya papitar, rituaaleja - Egyptissä Faaraon hommissa, sota - Keski-Euroopan maanomistaja, vallankumous, rikas mies minulla - Karjala kartanonrouva, majoitettiin sotilaita - rosvoelämä jossain -
avaruuselämä (ehkäpä useita, koska eihän me täältä olla) - Syyria-Venäjä diplomatia - kauppalaivaston kapteeni/ tai viikinki

aika paljon muodostuu siitä, keitä on tavannut, mitä he on kokeneet ja mitä kykyjä itselle muistuu mieleen. pankkiirielämä on vähän pimennossa noita voisi penkoa paljon, esim soturi ja pappielämät, katsotaan minne matkaan seuraavaksi.. yksi pikkuasia, kaikissa noissa mainituissa on ollut vähän konfliktinpoikasta, siksikö olen nousuvaaka että diplomatia pelaisi taas. viime regressiossa tuli sotainen tilanne tuhansia vuosia sitten ja maapallon nykyjuttuja.

Kunziitti, veden energisointiin
Harvinainen kivi, joka tuo maapallolle tietoa korkeista enkeliulottuvuuksista. Avaa uutta kateenkorvachakraa sydänchakran yläpuolelle. Puhdistaa menneiden elämien kuonaa ja auttaa päästämään irti vanhoista peloista. Läpikuultava, vaaleanpunainen tai kirkas helmiäinen. 3 kpl rumpuhiottuja pikkukiviä yhteishintaan.


http://www.harmoniahuone.com/kurssit_tapahtumat_hoidot_3.html

[Kotkansilmä]

                                       :

             Kuis`ois mutanttininjakilpikonna jossain sopivassa liemessä. ?



                                                     

[Vehra]

Pakko kirjoittaa jonnekin, vaikka tänne. Olen niin innoissani!! Muistin spontaanisti entiseen elämääni. Tämä on ensimmäinen muistamiseni. En ole miettinyt entiselämä asiaa, enkä mitenkään etsinyt sellaisia muistoja.

Surin menettämiäni asioita nykyisyydessä ja kaikki muistot olivat äärimmäisen kirkkaita, äänet melkein kuuli. Ja näiden muisteloiden surussa huomasin myös eläviä muistoja jostain muusta ajasta.

Olen britti nainen, musta pitkä mekko ja puinen kylmä lattia. On kukkein kesä. En voi hyvin, olen kauhuissani, hätäinen. Odotan jotain kamalaa tapahtuvaksi. Asun pienessä talossa yksin, olen vanhapiika. Minut tunnetaan kylillä, olen leimaantunut kylähulluksi, ja ihmiset välttelevät minua, minä niitä. Ilma on pölyinen ja ikkunasta tuleva auringon valo pimentää kaikki nurkat. Tapettu kissa.

Tämän näyn tai tuntuman jälkeen tuntui, että jokin minussa loksahti kohdalleen ja tiedän hyvin paljon kirkkaammin kuka olen.

[ancelica]

Niitä tulee spontaanisti unissa, sen erottaa kyllä mikä on jostain entisestä elämästä ja mikä on unta.
Harjoituksilla pääsee kyllä vilkuilemaan.
Enää en haluais näin kylmään maahan  takaisin lämpöön, kiitos.