seuraava »

[ancelica]

Mulle tultiin joskus kymmenen vuotta sitten unessa kertomaan minkälainen kusipää olin ollut naisia kohtaan, olin surrut miksi en löydä miestä. Olin siis silloin mies. Nyt on ollutkin sopeutumista tähän naisena oloon.     Tuli aika tarkka millainen olin, missä olin, mitä tein, suunnilleen milloin kuolin, miksi. Hukuin. Laiva upposi. Mä pelkään vettä.

Mä pelkään vielä enemmän korkeita paikkoja, siihen en oo vielä saanut selitystä. Se voi tosin olla geneettistä, faija pelkää kans.

[^^Queen Nefertiti^^]

hmm.. en tainnut olla tämä henkilö mutta historiat kiinnostaa.. ja värikästä on ollut. taidan muistaa vain 1 miehen per elämä     no joo..

Catherine the Great's Lovers
This Russian Empress Was Famous for Her Romances

© Kerry Kubilius
May 29, 2009
Catherine the Great's lovers made her famous and became famous. She enjoyed romances during her marriage and continued to take lovers until the last years of her reign.

Catherine the Great's lovers, while not as famous as she, still played an important role in the course of Russian history. From men who were simply diversions to those who were instrumental in the politics of the Russian Empire, Catherine the Great's lovers supported the Empress during her reign. She began to take lovers in 1750 and maintained a string of romances until her death in 1796.
Catherine's Early Lovers

Sergei Saltykov - Sergei Saltykov entered Catherine the Great's life during her unhappy marriage to Peter, whose childlike fascination with toys superseded any interest he had in sex. Saltykov would later jilt Catherine, even though a long-lasting conquest of the future Empress could have merited him wealth and authority.

Stanislas Poniatowski - Stanislas Poniatowski was a kinder individual than Sergei Saltykov. Nevertheless, Catherine the Great snipped romantic ties with this Polish nobleman and supported his ascension to Poland's throne. Stanislas Poniatowski would later be known as King Stanislas II Augustus.

Grigory Orlov - Grigory Orlov was a physically powerful man but not well educated. As one of Catherine's most important romances, he was also one of her biggest supporters. He and his brother, Alexei, helped her to assume the throne of the Russian Empire. Grigory Orlov was awarded titles, land, and was even rumored to be set to marry a newly widowed Catherine. Though Catherine and Grigory Orlov's relationship eventually dissolved, he remained a close friend until his death.
Lovers During the Middle Years of Catherine's Reign

Alexander Vassilchikov - Alexander Vassilchikov entered the scene after Catherine the Great discovered Grigory Orlov had been unfaithful. Vassilchikov was not the man of action that Grigory Orlov was and stood in sharp contrast to Catherine's former lover.

Grigory Potemkin - Next to Orlov, Grigory Potemkin was Catherine the Great's most important lover; he entered her life permanently in the 1770s. Better educated than Orlov, he was decisive and authoritative, though he did suffer from jealousy and moodiness. It was rumored that Catherine and Potemkin were married in secret. During her relationship with Potemkin, Catherine the Great began to enter into multiple romances, often with Potemkin's approval.

Peter Zavadovsky - Peter Zavadovsky performed administrative duties for Catherine and was not the romantic figure Potemkin was. The stress of his responsibilities as Catherine the Great's lover were too much for Zavadovsky to bear, though Catherine was initially passionate about him.
Lovers During the Last Years of Catherine's Reign

Alexander Lanskoy - Alexander Lanskoy, called “Sasha” by Catherine, was a close companion to her until his early death in 1784.

Alexander Mamonov - Alexander Mamonov carried on an affair with Catherine the Great until he admitted being smitten with one of her maids-of-honor. Potemkin disapproved of his behavior, but Mamonov was married to the woman whom had taken his affections away from Catherine.

Valerian Zubov - Valerian Zubov was Catherine the Great's last lover and remained at Court after Potemkin's death. He was interested only in personal gain. Potemkin's death left a hole in Catherine's life that Zubov was unable and unwilling to fill.
Catherine's Most Famous Lovers

Catherine, herself, is famous for the number of lovers she took during her lifetime. History, however, remembers three of these men above all others. Stanislas Poniatowski, who became king of Poland, is more famous for his eventual title than his position as one of Catherine's early lovers. Grigory Orlov, who, with his brother, helped to topple the short reign of Peter III, remains one of Catherine's most famous lovers. Catherine's most famous lover, however, was Grigory Potemkin, who was an essential component to the Empress's reign.

Sources:

Dixon, Simon. Catherine the Great. London: Profile Books, 2009.

Read more: http://russian-ukrainian-belarus-history.suite101.com/article.cfm/catherine_the_greats_lovers#ixzz0UJF5hJRZ


Read more: http://russian-ukrainian-belarus-history.suite101.com/article.cfm/catherine_the_greats_lovers#ixzz0UJCnxmJW

[maiskuli]

Mä olen lapsesta asti nähnyt aikuisikään asti samaa unta säännöllisesti sellaisesta että olen ollut töissä paperitehtaassa ja siellä sattuu työtapaturma jossa paperirullat kaatuu mun päälle enkä ehdi tehdä mitään. Ja sitten se uni päättyy siihen ja herään kauhuissani ihmetellen missä olen, miten olen elossa?

Kun tarkemmin mietin asiaa. Olin todennäköisesti mies. Mun syntymäpaikan lähettyvillä on paperitehdas.

Onkohan  tää mun edellistä elämää.? Ainaki vahvasti uskon niin

[siru24]

Joku selvännäkijä on sanonut että olen "vanha sielu". Nyt haluaisinkin tietää mitä ja ketä on ollut edellisissä elämissäni..sen verran outo kulku tällä mun tämänhetkisellä elämälläni on..ollut jo pidemmän aikaa.

Kiitos etukäteen, haluaisin saada jonkun selvyyden tähän elämääni

[dodobien84]

Noviisilla samoja ajatuksia kuin minulla. Luulen muutaman yhtälön avulla luulevani että kuljemme tätä elämää vanhojen sielunveljien/-siskojen avulla eteenpäin. Vaihdamme vain rooleja toistemme kanssa elämästä toiseen. Kaikki opettavaisimmat kokemukset tuntuisi tulevan toisilta "sielunsisaruksilta" joilta tulee ne kipeimmät kokemukset. Kuten myös parhaatkin.

Elämä on tanssia. Ja oppimista.

Jokaisella menee eri reittiä. Joskus kompuroidaan toistemme jaloille ja opitaan niistä. Jossain vaiheessa valssi alkaa sointua...

Haluaisin myös itse saada selvyyden elämääni, miksi koen ja teen asioita mitä teen. Ei taida olla mitään valmiita vastauksia, vaan ne tulee "pikkuhiljaa" vastaan. Siksi me taidetaan tällä Telluksella ollakkin. Muiden valkoisten loistavien yötähtien joukossa keskellä suurta universumia, osuime juurikin tälle pimeälle, kylmälle kivenmurikalle?

Yksin toistemme seurassa?

[Tietämätön]

Edelliset elämät ovat viimeaikoina alkaneet kiinnostaa minuakin, mutta minulla ei ole mitään ideaa mitä olisin niissä ollut... En jaksanut selata koko ketjua läpi niin kysyn tässä, että onko keinoa selvittää mitä olen ollut edellisissä elämissäni? Ainakin regressio tuolla taidettiinkin jo mainita? Ainoa johtolanka minulla on englannin kielen taito. En ole ikinä vaivautunut opettelemaan kieltä, mutta osaan sen jollain kummalla tavalla silti, mikä on minusta hassua. Ja voiko tiedot edellisistä elämistä auttaa määrittämään sitä, mikä on tehtävämme tässä elämässä? 

[Rakkauden enkeli]

Ja voiko tiedot edellisistä elämistä auttaa määrittämään sitä, mikä on tehtävämme tässä elämässä? 

Kyllä ne jotain osviittaa voi antaa...  :

[marix]

En oo koskaan ajatellut, että unet vois haluta kertoa mulle mun entisistä elämistä jotain. Äiti kysy multa lauantaina, että no ookkos nähnyt nyt enneunia. Kerroin sille mitä näin varastetusta hevosesta ja keskiajan Englannista. Siellä oli vaakunoita. Äiti sanoi nähneensä paljon unia sieltä, että hän on entisessä elämässään ollut siellä. Hevoskärryissä. Sanoi myös, että haluaisi elämään keskiajan Ranskaan. Ihan kuin minä. Sinne mä oon aina halunnu. Mitähän tapahtuu, jos mä joskus vielä pääsen käymään Versaillesissa? Tuleekohan sieltä vastaan joku "oon muuten ollu täällä ennenkin" -tunne, vaikka tässä elämässä en ole Tukholmaa ja Skibotnia kaueampana käyny.

[Fleur-le-lis]

Olen itse vielä kovin nuori, joten ei ole paljon vyön alla vielä elämää josta voisi analysoida ja miettiä mitä siinä voisi olla vinkkiä edellisistä. Sen verran aavistan, että olisin ollut Saudi Arabian alueella matkailevana kauppiaana joka ryöstettiin ja jätettiin aavikolle kuolemaan, ja olen luultavasti ollut melko hyvätuloinen prostituoitu 1900 luvun alkukymmenillä, kulkenut nimellä Maya Newark. Nimi ei tunnu olevan 'Mayan' oma vaan 'taiteilijanimi'. Tunnen myös vetoa Ranskaan, Italiaan ja Japaniin mutta Venäjä on luotaantyöntävä. Muilla mailla mitä mietin ei ole paljon väliä.
Selittämätön pelko on siitä että joku koskee ranteisiini ja joko a) viiltää ne auki tai b) painaa suonet lyttyyn ja pysäyttää verenkierron siten. Tulee refleksi kiskaista käsi pois jos joku erehtyy ottamaan kiinni. Kestän kyllä nähdä verta, mutta ihon läpi näkyvät suonet saavat kovaan ahdistukseen. Siksi en nuorempana piirtänyt käsiini, kuten jotkut lapset tekevät. Korujakaan en pysty käyttämään, en ranteissa (sussiunakkoon EI!) en kaulassa ja vaikka pidän sormuksista ne tuntuvat vain olevan aina tiellä. Liekö siinä jotain symboliikkaa... Korvakorut on eri asia, mutta niitäkin tulee hiplattua aika paljon ja joskus iskee tarve kiskaista ne irti ja heittää menemään.
Äiti on käynyt jututtamassa jotain edellisten elämien tuntijaa ja tutkijaa, ja osasi kertoa äitini ja minun eräästä edellisestä elämästä jossa minä olin äiti ja hän tytär. Olin kuulemma kova kurinpitäjä ja siksi hän karkasi kotoa. Nykyelämässä yhä jäänyt tuo piirre. Kun olin nuorempi äitini sanoi minulle aina että "SINÄ et määrää tässä talossa". Hah, eihän se ole minnekkään mennyt, mutta olen saanut sen lauhtumaan. 

[SSMoonSS]

Olen itsekki hyvin kiinnostunut entisistä elämistäni ja aina halukas oppimaan lisää ja lukemaan muiden muisteloita aikaisemmista elämistä =)

Mulle ei ole vielä tullut mieleen mitään musiteloa, tai jos on en muista, mutta sen olen huomannut, etten ollenkaan viihdy housuissa muutenkuin pakon alla. Hame / mekko on aina parempi =) Voisko olla menneillä elämillä jotain sanavaltaa asiaan? Sen kun tietäis

Sen olen kans huomannut että inhoan, kun neulalla otetaa verikoe tai vastaavaa. Se pelottaa. Tosin olen käynyt verta luovuttamassa kuitenkin 

Ja huimat laitteet viehättävät

[Sianne]

Mitä itse olen saanut edellisistä elämistä tietää:

Atlantiksella olen ollut äänellä parantaja, myös muinaisessa egyptissä parantajana
Jääkaudella joku eskimo, joka kuollut nuorena poikana. Lähdin hakemaan perheelle aamuyöstä ruokaa, ja tulikin lumimyrsky joka minut vei.
Jossain muinaisessa inkakulttuurissa olen ollut myös (tässä elämässä ystäväni myös tässä elämässä) oli siskoni (tunnistamme kyllä piirteemme siitä elämästä hienosti tässä elämässä)
Vuosilukuja en muista, mutta olen eälnyt ranskassa taiteilija (täsä elämässä ei kyllä mitään taiteellisuutta ole minussa nähtävissä)
Myös ruotsissa olen elänyt oopperalaulajana, ja kuollut absinttimyrkytykseen (ihme kun absintti ei uponnut vaikka kuinka lantrasin vedellä tsekeissä käydessä)
Sitten olen ollut USAssa? joku nuori nainen, jota mies liehitteli paljon ja rakastuimme, saimme lapsia jne
Olen ollut palvelusneitona nykyisen mieheni talossa joskus 1800-luvulla (myös ystäväni on siinä elämässä ollut ystäväni, toinen palvelusneito) ja tämä talon isäntä (nyk. mieheni) sitten kävi kähmäilemässä minua. ja ilmeisesti nyt sitten maksaa mulle karmavelkoja tässä elämässä.
Olemme olleet mieheni kanssa myös veljeksiä, sellaisissa jengeissä.
JOskus olen myös elänyt jossain hollannissa vauraassa perheessä, jossa monta sisarusta ja yksi heistä kuoli yllättäen. Nyt tämä kuollut siskoni on tässä elämässä löytynyt, ja hän löytänyt näitä muita siskoja myös.
Saksassa olen elänyt silleen et siellä oli paljon omenapuita, joista saimme elantomme. Sain siinä elämässä paljon tuurvaa omenapuusta ja se oli minulle rakas. Tässä elämässä rakastan myös omenoita ja haluisin itsellini omenapuun.

[Verninia]

Aatelissäädyn edustajista löytyy aika kivasti sukupuita netistäkin.

Törmäsin omissa etsinnöissäni amerikkalaisiin sukututkimuksiin, joita on jopa 1600-luvulle asti selvitetty haettavan henkilön tiedot niin lasten lukumäärä, nimet, syntymä-ja kuolinjajat, vanhempien tiedot, elinpaikat, jne jne. Yksi nimi mätsäsi jopa kuukaudelleen niihin tietoihin, joita etsin. Hämmentävää. Muutama minuutti googlettamista, ja tiedot on vapaasi siinä saatavilla. Ei voi olla näin helppoa!

 Onkohan nämä amerikkalaiset sukututkimukset vain "aatelissuvuista" vai onko nämä ihmiset olleet aivan "tavallisia" ihmisiä? Tietääkö joku?

Olen aina ollut vähän skeptinen menneiden elämien suhteen, mutta viimeaikoina olen joutunut jäsentelemään maailmaani uudelleen. Vähän eksyksissä vieläkin, mutta enköhän selviä johonkin vastaukseen jossain vaiheessa.

Muistan leikkineeni tällä ajatuksella jo jokin aikaa. Lapsena keksin itselleni toisia elämiä persoonassani korostuvien piirteiden perusteella. Kuvittelin itseni ruutuessuisena topakkana emäntänä, yksinäisenä kalastajana, vapaamielisenä cabareetanssijana ja turhamaisena aatelisnaisena.

Olen työskennellyt opetustehtävissä pienten lasten parissa ja muistan ihmetelleeni, miten toisen lapsen silmistä näkee välittömästi syvemmälle kun toisen. Ihan kun joku kanava olisi auki pelkästään katsomalla. Kerran olin ihan varma erään pienen pojan silmiin katsomalla, että tuo lapsi on tullut tänne takaisin. Sama lapsi pistäytyy vuosien jälkeen vieläkin unissani. Toivon hänen elämäänsä paljon valoa, koska tiedän että hän tarvitsee sitä ja paljon kasvaakseen. (Samalla kun kirjoitin viimeistä lausetta hämärässä huoneessa loistanut pieni lamppu kirkastui hetkessä niin, että se valaisi koko huoneen. Ohhoh.) Ei näköjään tarvitse kun pyytää, niin saa itsekin osansa valosta.

[-jackie]

Onko niin, että meitä tässä elämässä kohdellaan entisten toimiemme mukaan?
Pystyykö entisiä virheitään sovittamaan tässä elämässä niin, että saisi rauhan tähän elämään?

[marija]

Onko niin, että meitä tässä elämässä kohdellaan entisten toimiemme mukaan?
Pystyykö entisiä virheitään sovittamaan tässä elämässä niin, että saisi rauhan tähän elämään?

Mä olen aina, jo vuosikausia, uskonut siihen, että seuraava elämä on aina himpun verran parempi ja helpompi. Kaikessa tekemisessäni koitan toimia niin, että se on eettisesti mahdollisimman oikein ja hyvin. Esim. en pidä valehtelusta, enkä edes osaa tätä jaloa taitoa, vielä vähemmän siedän sitä jonkun toisen suunnalta...

[Dowie]

Entiset elämät kiinnostavat, mutta en tiedä yhtään mistä asiaa alkaisi tutkimaan.   Aurasta katsoja tai vastaava sanoi kerran, että olen varmaankin ollut jonkinlainen luonnonhenki jossain vaiheessa, kun niin paljon keijuja on läsnä. En tiedä mitä tuosta ajatella, vähän skeptinen olen, mutta mukava ajatus sinänsä.  : Luonto, metsä ja pellot ovat aina olleet kyllä lähellä sydäntä ja kaadettua metsää on todella surullista katsoa.

Jos pitäisi asiaa alkaa nyt jostain kaivelemaan, niin 1700-luku on aina ollut mielenkiintoni kohteena. Sen ajan tyylit, koristeet... hienomman väen mutta myös talonpoikien elo tuntuu ajatuksena jostain syystä läheiseltä. Ja suomessa kyllä. Historia on aina kiinnostanut, mutta tosiaan enimmäkseen pohjoismaiden. Ranska ja englanti ovat ja vähän jostain kumman syystä vetäneet puoleensa. Käsistäni olen hyvä, ehkä olen ollut jokin kädentaidon ammattilainen. Tosin sitä on suvussa muutenkin, esimerkiksi suutareita ja puuseppiä.

No siitä ajatellen entisiä elämiä olen tutkinut että sukututkimuksen kautta olen "etsinyt itseäni". Mistä sitä oikein tullaan sukupolvien ketjua pitkin. Sielullisesti ajatellen asia on itselleni vaikeampi. Kuitenkin, periytyyhän tapahtumat ja niiden muistikuvat sukupolvelta toiselle muutenkin ja ihminen voi muistaa asioita, mitä esimerkiksi iso-vanhemmille on tapahtunut (usein ne traumaattiset valitettavasti, joita ei ole käsitelty). Siksi on hyvä tietää mitä suvussa on tapahtunut. Ehkä jokin pelko voi juontaa esi-isän kokemasta tulipalosta tai muusta hengenvaaraan joutumisesta. Tai epäluottamus miehiin suvun naisten kokemista raiskauksista. Pelkoja on helpompi käsitellä kun tietää mitä joskus on tapahtunut. No, nyt taidan mennä sivuraiteille, kunhan pohdiskelen.  : Terveisin iso-äidin keskenmenon kokenut unen kautta.   Tällainen vain tuntuu itselleni helpommalta sisäistää ja ajatella, näin kun muulla lailla en ole asiaa edes ennen pohtinut juurikaan.

Jotenkin vain odotan, että joku asiaan perehtynyt fiksu henkilö vain kertoo mulle, että mikä olen ollut.  

Lisäänpä kun muistan ja tuli mieleen. Lapsena leikin paljon miekkaseppää, joka oli oikeasti myös ritari ja tilanteen ollessa uhkaava jätti pajansa ja lähti toisen ritariystävänsä kanssa kohti taistoon.  Enpä lapsena leikkinyt tyttöjuttuja enkä nais, kunnon miesten mieshän se piti olla, viisas, hyväntahtoinen ja voimakas.  Kuitenkin rakkauden asialla taisin aina lopulta olla.  Kumma, nykyään taas olen erittäin naisellinen mutta tuollainen mies kelpaisi.