seuraava »

[Chandra]

Luulenpa,että vastuuntuntoiset ammattilaiset eivät sen takia tätä puolta työssään mainostakkaan,koska pitää tietää ihmisestä ainakin jonkun verran ennenkuin lähtee"matkoille"viemään.
Ja kyseenalaistaminen on aika tärkeä pointti myös.
Esim.kaikki jutut kyseenalaistan,jotka yksin teen.Alitajunta voi tosiaan maalailla mitä värikkäämpiä elämiä.Voivat osa olla totta,vaan en noteeraa niitä.
Ne jotka on tulleet jollekin muulle suhteellisen samanlaisina ja mielellään vielä eri aikaan kun omani,alan jo uskoa että mahdollisesti,,
Juuri tuo EnskAn mainitsema guuglettaminen tai vastaava on hyvä juttu.
Eipä niillä kai mitään merkitystä olekkaan,ihan mielenkiintoista ajanvietettä joskus.
Minulla on aivan pienestä asti ollut selittämätön hämähäkkikammo.Sitä en ikinä tietoisesti lähtisi selvittämään.Eli tuollaiset varjopuolet pitää myös ottaa huomioon.

[Vajra]

Oikea meditaatiohan auttaa kohtamaan näitä tilanteita
ja saamaan selkeyttä entisistä elämistä..
jep jep

[Chandra]

Nimenomaan näin Puma 

Kirjastosta löydät varmaan Denise Linnin kirjan Kohti valoa.
Siinä keinoja miten lähteä matkustelemaan.

[Linn]

Metsätonttu,

Ihan hyviä pointteja tuot tähän keskusteluun mielestäni.

Nämä(kin) kokemukset ovat toki jokaisen omia, eikä kukaan voi sanoa toisen puolesta, mikä on totta ja mikä ei.

Ei menneisiin tietenkään kannata liikaa uppoutua, mutta kohtuullisuuden rajoissa olen EE-tutkimuksesta pitkälti samaa mieltä kuin astrologiasta ja monesta muusta vastaavasta asiasta: Itsetutkiskelu tekee aina hyvää, vaikka joskus todettaisiinkin joltakin korkeammalta taholta, että astrologia tai reinkarnaatio on hölynpölyä. En ole hirveästi osallistunut näihin EE-keskusteluihin tällä forumilla "harrastuneisuudestani" huolimatta, koska täällä on tosi paljon nuoria ja vaikutuksille alttiita ihmisiä.

Kyllä jokainen löytää etsimänsä vastaukset ennemmin tai myöhemmin!  

Linn

[taiska]

Ihan oikeasti mitä te tarkoitatte tuolla, että putoamisen tunne johtuu lihaksien rentoutumisesta ?? Olen oikeasti kärsinyt tästä vaivasta niin kauan kuin jaksan muistaa ja olo on kauhea !!!!!!!!!!!! En myöskään pysty telkkarista katsomaan mitään sellaisia kohtia kun ihmiset hyppäävät lentokoneesta laskuvarjolla.Se saa minut voimaan pahoin ja tarraan sohvaan kiinni kuin heikkopäinen.En pelkää korkeita paikkoja, en voi pahoin minkään huvipuiston pahimmassakaan laitteessa ja olen aina ollut hirveän rohkea jne... niin että mitään oikeita kammoja ei , eikä kokemuksia ole.Kerran kun tämä putoamisen tunne tuli, niin ajattelin että jospa minä pääsen siitä eroon kun annan sen mennä loppuun asti, niin juuri ennen törmäämistä nousinkin ylöspäin ja sitten taas syöksyttiin....... sitten olen yrittänyt kuvitella viereen vaikka mitä josta voin pitää kiinni, mutta heikoin tuloksin  .Monen yön unet on mennyt pilalle tuon takia 
Minä siis oikeasti näen kuinka puut vilistää silmistä ja joskus putoaminen on tapahtunut myös jonkun korkean talon katolta!!!!!!!!

[Chandra]

Hei Taiska 

Näin nopeasti luettuna ihmiset varmaan olettivat sen tarkoittavan tätä varsin yleistä,nopeaa säpsähtämistä juuri uneenvaipumishetkellä.
Täällä kun tulee noita väärinymmärryksiä,kun pakko yrittää lyhyesti asiat kuvata.
Sinulla nuo tuntemukset aivan toiset 

[secret]

Moi!

Mulle selvänäkijä sanoi että olen entisesssä elämässäni asunut suuressa perheessa. Nyt oon ainoo lapsi.

Ja olen aina kuollu nuorena, mulla on parikymppisen sielu, joten mun on vaikee hyväksyä vanhenemista. Ja tuun pysyyn aina nuorekkaana. Siinä selvis sit sekin että päätin aikanaan kun täystin 21 että nyt riitti vuosien laskeminen.

Niin ja oon lääkäri ollu kans. Siitä kiinnostus opiskella vaihtoehtohoitoja.

Tarviipa joskus kysellä lisää.

[Kotkansilmä]

Tarviipa joskus kysellä lisää.

   K U U L O S T A A siltä, olet kysellyt, kyllä,   mutta oletko
                    kuunnellut vastauksia. ! ?

                     Siis liian kiire Elämään, ja sitten pois !

                       KÄRSIVÄLLISYYS, tuo paise,   joka

                         odottaa puhkaisuaan ! ON ego !

                         

[Piipo]

Tällä foorumilla on varmasti kaiken ikäisiä, ja kokeneempia ja kokemattomampia entisten elämien tutkiskelijoita. Jos aihe kuitenkin kiinnostaa, niin mielestäni sitä kannattaa tutkia. Tärkeää on vaan tosiaan se, että muistaa tämän meneillään olevan elämän tärkeyden. Jollekin saattaa olla hyvinkin uutta ja ihmeellistä, kun saa tuntemuksia entisistä elämistä, mutta tuntemuksia ei voi pitää varmoina, vaan ne on vielä sillä "ehkä"-tasolla. Kuitenkin saattaa olla sellainen tarve tutustua omaan sisimpäänsä ja varmasti moni pohtii, että haluaako se oma ego vain tietää entisistä elämistä... Mielestäni niistä voi saada kuitenkin hyviä vinkkejä. Sitten olen miettinyt tuota egoa, että eikös sekin ole vain yksi osa jumaluutta ja sitä äärettömyyttä? Vai mitenkäs se nyt sitten meneekään...

[Kotkansilmä]

                Hyvä kysymys, ja   todennäköisesti paljon vastauksia ! ?

                 Eihän se tieto, vaan ! ! ! Ehkä aavistus, kuinka ja nyt !

                   

[Julietta]

Listasinpa minäkin tusinan verran edellisiä elämiäni:
 
- 1800-luvulla olin itäeurooppalainen aatelistyttö. Olin varattomasta suvusta, ulkonäkö ok, ei mikään superkaunotar. Äitini oli englantilainen, ja 'onnistuin' 19-vuotiaana avioitumaan vanhan englantilaisen aatelismiehen kanssa. Avioliitto oli aika onneton, tai ainakin olin tyytymätön ja masentunut. Saimme neljä lasta. Mieheni kuoltua menin uudelleen naimisiin venäläisen miehen kanssa. Elin suht. vanhaksi, kuolin kai johonkin tautiin.
 
-1700 luvulla venäläinen kangaskauppias. Matkustelin paljon Baltiassa ja asuin Tallinnassakin (hyvää aikaa). Vaimoni oli osin eestiläissyntyinen. Meillä oli kuusi lasta. Kuolin 35-vuotiaana juopotellessani Moskovassa, turhassa kännitappelussa.
 
- 1600-luvulla sveitsiläinen nunna. Rauhallinen, pitkä elämä. Luostari houkutteli, koska edellisessä elämässäni olin...
 
- 1500-1600-lukujen vaihteessa temppelitanssijatar ja prostituoitu jossakin Burman tienoilla. Varsin sievä. Kuolin alle kaksikymppisenä keskenmenon komplikaatioihin ja nälkään.
 
- 1400-luvulla paimentolaismies, ehkä Mongoliassa, Himalajan sillä laidalla kuitenkin. Olin aika paljon hevosten kanssa tekemisissä. Minulla oli yhdeksän lasta. Kuolin noin viisikymppisenä kostoon liittyvässä heimokahakassa.
 
- 1300-luvulla saksalainen pikkupoika, ehkä kauppiassukua. Pääsin matkustelemaan lapseksi yllättävän paljon. Kuolin kymmenvuotiaana johonkin lastentautiin.
 
- 1000-luvulla kelttiläinen yrttieukko. Olin kasvoistani hieman epämuodostunut tai ainakin susiruma, ja elin yhteisön ulkopuolella. Tunsin kasvit hyvin. Kuolin alle kuusikymppisenä pudotessani jyrkänteeltä. Kuolemani oli onnettomuus.
 
- Vuoden 200 tienoilla afrikkalainen poikavauva. Kuolin alle kaksivuotiaana epähygieenisyyden tuomaan vatsatautiin.
 
- Vuoden nolla tienoilla kreikkalainen poika. Jouduin soturiksi aika nuorena. Kuolin miekaniskuun 17-vuotiaana taistelussa Jerusalemin lähistöllä (en tiedä, mitä tein siellä, sillä en taistellut roomalaisten enkä juutalaisten joukoissa).
 
- Ehkä 100 v. eKr tai aiemminkin Egyptissä, kirjurin vaimona. Itse en osannut kirjoittaa. Mieheni ei voinut saada lapsia, mutta hankin kaksi poikaa jonkun ystävän apua käyttäen. Elin yli viisikymppiseksi.
 
- Tuhansia vuosia sitten Australian alkuasukkaana. Olin mies, ja kuolin päälle nelikymppisenä keuhkoputkentulehdukseen tms.
 
-  Monta tuhatta vuotta sitten jossakin Atlantiksen tapaisessa paikassa. Soturi. Kuolin 25-vuotiaana jossakin isommassa myllerryksessä.
 
Aikamääritykset ovat epämääräisiä, varsikin tuhat vuotta ylittävät aikajaksot. Asioita olen varmistellut heilurimenetelmällä. Muitakin elämiä kai olisi, jotkut niistä aika vaatimatonta kerrottavaa.
 
Miehenä olen näemmä kokenut aika väkivaltaisia loppuja, naisena elänyt vanhemmaksi. On pitkä juttu, mitä näistä elämistä olen oppinut, ja mitä kammoja ja mieltymyksiä on jäänyt. Intuitiivisesti luulen, että viimeisin elämä vaikutti niin, että halusin olla nykyisessä elämässä aviosuhteista riippumaton ja päteä muutenkin kuin toisten kautta. Pyrkimys on jopa onnistunut.
 
Erilaiset elämät ovat tuoneet luonteeseeni ristiriitaisuuksiakin. Korkean paikan kammoni selittäisin putoamiskuolemallani, kaipaukseni vuoriin taas sillä, että vuoristo-olosuhteissa olen kokenut kaksikin suht. hyvää elämää.

[Lilli]

Tällä foorumilla on varmasti kaiken ikäisiä, ja kokeneempia ja kokemattomampia entisten elämien tutkiskelijoita. Jos aihe kuitenkin kiinnostaa, niin mielestäni sitä kannattaa tutkia. Tärkeää on vaan tosiaan se, että muistaa tämän meneillään olevan elämän tärkeyden. Jollekin saattaa olla hyvinkin uutta ja ihmeellistä, kun saa tuntemuksia entisistä elämistä, mutta tuntemuksia ei voi pitää varmoina, vaan ne on vielä sillä "ehkä"-tasolla. Kuitenkin saattaa olla sellainen tarve tutustua omaan sisimpäänsä ja varmasti moni pohtii, että haluaako se oma ego vain tietää entisistä elämistä... Mielestäni niistä voi saada kuitenkin hyviä vinkkejä.

Itse olen ainakin huomannut sen, että kun pääsee useampaan entiseen elämään käsiksi ja niihin perehtyy kunnolla, niin niissä huomaa tiettyjä toistuvia kaavoja. Niihin kannattaa aivan erityisesti kiinnittää huomiota, on todennäköistä, että kaava toistuu tässäkin elämässä tavalla tai toisella.

Omissa elämissäni olen kiinnittänyt huomiota lähinnä niiden sotaisuuteen. Vallankäytöstä on ollut monessa elämässä kyse ja etenkin viime vuosina olen joutunut tekemisiin juuri tämän asian kanssa. Siis miten valtaa ja voimaa käytetään oikein. Toinen asia, mikä tuntuu kummittelevan, on äkkirikastumisen ja äkkiköyhtymisen teemat. Ei niinkään omalla kohdalla, vaan läheisten parissa. Tiettävästi olin 1400-luvulla siis kumpaakin - ensin suunnattoman omaisuuden perijä, joka keski-iässä menetti kaiken. Oikeastaan tämän ilmiön takia aloinkin tutkia menneitä elämiä, lapsuudella tätä ei voi selittää.

[ianthe]

on totta, että jotkut ihmiset pakenevat nykyhetkeään entisiin elämiin ja pönkittävät egoaan ja niin päin pois.

Itse lähinnä ensin ahdistuin ajatuksestakin että olisin joskus elänyt, pitäisi vaikuttaa johonkin ja tehdä jotakin. Nyt asia lähinnä kiinnostaa, vaikka edelleen hämmentää sillä mielestäni tämä elämä, tämä hetki, on parasta mitä voin edes kuvitella!

Tällä hetkellä ns maalliset asiat menevät tosin kaiken edelle. Ensi kertaa elämässäni kun olen näin sanoinkuvaamattoman onnellinen. Joten juuri nyt keskityn tähän, sitten tulevassa voin taas ajatella mennyttä

[Hiisitär]

Omissa tähän mennessä muistamissani elämissä toistuu sama ketju : naisena olemisen vaikeus ja negatiivinen ajattelu naisena ollessa. Kaikki parisuhteet kahta lukuunottamatta epäonnistuivat, toisessakin olin melankolinen ja ahdistunut. Minua on aina käytetty hyväksi, alistettu, kahlittu ja olen joutunut vetämään roolia muiden vuoksia peittämällä alleni sen, mitä todella olen ja haluan olla. Sama alkoi näkyä omassa elämässäni, tällainen rajoittaminen ja muiden mielistyely siis, jo lapsena. Nykyään rajoitan itse itseäni, mutta opettelen ajattelemaan positiivisesti, sillä olenhan tavallani optimisti ja uskon parempaan. (Varmaan Oinas tekee minusta positiivisen, mutta melankolinen Kauris ja masentuva Rapu hyökkäävät kimppuuni negatiivisin voimin).

Ianthelle haluaisin sanoa, että hienoa, kun elämässäsi on onnellinen vaihe menossa! ^_^ Minusta henkisen tien ei koskaan pidäkään sulkea pois kokonaan fyysistä, materialistista maailmaa, sillä elämmehän siinä, halusimmepa tai emme. Fyysisistä ja materialisista seikoista tuleekin olla iloinen, onnellinen ja kiitollinen. Meille itsestään selvät asiat ovat luksusta ja haavetta muille (kuten puhdas vesi esimerkiksi).

[Ivan]

Mut sä näytät ja säteilet niin penikka energiaa