seuraava »

[Hiisitär]

Sanopa muuta!  Kaikki aina kauhistelevat sitä, lisäksi kun on varreltaankin lyhyt.

Kukaan ei koskaan arvaa ikääni oikein, aina se heittää 4-6 vuodella.

Mutta hei, enpähän rupsahda rusinaksi niin äkkiä, jos jotain positiivista pitää keksiä tästäkin ulkonäöstä  Samoin voi ostaa ja pitää esim söpöjä sukkia, kun on niin pieni jalka ja lapsen naama, ettei moinen näytä naurettavalta 

Eikä se ulkoinen vaan se sisäinen... 

[Ivan]

Nätti olet silti Jukoliste varmasti tykkäisin.
Nousu Kauriit yleensä lyhyitä?

*blob*

[Hiisitär]

Siitäkö se lyhyys sitten johtuisikin? Olen miettinyt missä on vika, kun eteenkin isän puolella naiset, sekä tädit että serkkutytöt, ovat 175-195 cm pituisia ja mie olen tällainen alamittainen "häpeäpilkku"  :

Kaurisnousuisesta ulkonäköön vaikuttavasta asiasta en tiedä muuta kuin tuon suoran, pitkän ja vaalean tukkani.

Ja nyt kun otettiin ulkonäkö esille, niin oletteko miettineet, miten paljon entiset elämät saattaisivat vaikuttaa nykyiseen ulkonäköönne? Omasta ystäväpiiristäni löytyy ainakin kaksi henkilöä, jotka ovat edelleen aikalailla samannäköisiä kuin siinä elämässä, jossa näin heidät viimeksi.

[Vajra]

Tänään tuli kohtalaisen villi kokemus koulutunnilla.
Yhtäkkiä päähän paukahti eräänlainen flashback eräästä oppilaasta
ja muistin siinä samassa hänet sotisovassa jossain toisessa maailmansodassa.
En osaa selittää.
Vähän samanlainen tunne kun on ennen sisaruksen yllätysvierailua että
jostain vain tietää että hän on kohta kylässä

[ianthe]

itselleni on tullut vastaan vain pari ihmistä, joista olen saanut todella voimakkaita mielikuvia ja tunteita heti ensinäkemältä.
Toinen on paras ystäväni, jonka nähdessä tunsin heti (istui puistossa koiransa kanssa), kuinka hänellä on ollut vaikeaa ja miten minä olen häntä ollut tukemassa. Tässäkin elämässä kohtasin hänet juuri, kun hän oli ystävää vailla.
Sitten tämä sulhaseni, heti kun näin hänet, tuli todella voimakkaita tunteita ja kuvia silmieni eteen. Sinä iltana, kun kun ns päädyimme yhteen (vain muutama päivä sen jälkeen kun huomasin koko miehen) huomasin ajattelevani, että "tällä kertaa kukaan ei meitä erota"

[Hiisitär]

Asiasta toppakenkään:
Testasin muuten eilen tuota usein suositeltua heiluria ja sain sillä paljon näin alkukokeiluna tietoa entisistä elämistä. Osa sai vahvistusta, osa muutoksia (mm. olen muistanut 1700-luvun elämästäni nimeni väärin, sillä se ei ole Anna) sekä täysin uutta tietoa mm. lapsista. Oli jännittävää nähdä kuinka niin pieni laite toimii niin vähällä vaivalla!

Suosittelen kyllä suuresti tätä entisien elämien selvittämisessä. Kaikista kokeilemistani tavoista tämä oli paras ^__^

[metsätonttu]

Kyllä, kyllä...
Vaikka minä kauheasti kritisoin, etsin järjen ääntä, niin sehän on vain pelkoa jotain tuntematonta kohtaan. 

Oikeastaan elämässäni on ollut kuusi pysähdystä, jolloin olen tavannut ihmisen oudolla tavalla, itse nimitän sitä 'valossa näkemiseksi'. Ne ovat järisyttäviä ilmiöitä, ja vasta nyt vanhempana olen uskaltanut alkaa niitä tutkimaan. Siis olen työstänyt noita näkyjä varmaan jo 8 vuotta. Silloin aloin lukemaan tätä 'huuhaa'-kirjallisuutta, satoja. Samassa yhteydessä myös ympäriltäni löytyi yhtäkkiä joukko 'huuhaa'-ihmisiä. Olen joutunut suhteuttamaan maailman ympärilläni aivan eri tavalla!

Yksi 'teoria' näkemisessäni on juuri tuo: He ovat tuttuja entisistä elämistäni.

Mutta arvatkaa, onko tämä ollut helppoa.

[kuikui78]

Itselläni ei ole ollut minkäänlaisia kokemuksia,välähdyksiä tai muuta sellaista,entisistä elämistä,mutta AthaMaaritin kirjoituksessa tunnistin itseäni.Naisena oleminen on ollut minulle aina ,tässä elämässä,vaikeaa.Teenkin parhaani että hyväksyisin itseni sellaisena kuin olen,joka ei ole helppoa,mutta mutta aikaa,kärsivällisyyttä,kasvamista ja kypsymistä niin eiköhän joskus helpota

[Linn]

Heiluri ei välttämättä sovi kaikille. Minä ainakin pystyn vaikuttamaan sen kulkuun niin paljon itse, etten osaa enää luottaa siihen. Tiedän, ettei tilanne ole sama kaikilla, joten rohkeasti vain kokeilemaan - kuitenkin kriittisesti!

Sain heilurilla aluksi tosi paljon tietoa, josta osa on osoittautunut myöhemmin pitävän paikkansa, mutta suurin osa kuitenkaan ei. Ja jos en itse ajattele mitään vastausvaihtoehtoa, heiluri ei kädessäni yleensä liiku. Varsinkaan jos en edes katso sitä. Mutta nämä vaihtelevat vähän hetken mukaan.

Linn

[Julietta]

Heilurista voisi olla vaikka oma topicinsa. Olen nyt käytellyt heiluria aktiivisesti vuoden verran, ja juttu hämmästyttää minua entistä enemmän. Heiluri pamauttelee sitkeästi samoja vastauksia samoihin kysymyksiin. Osa sen väittämistä tuntuu tällä hetkellä järjenvastaisilta. Saa nähdä, jymäyttääkö se lelu minua, vai onko kohtalo kummallisempi kuin kuvittelenkaan.

Edellisten elämien tutkimiseen heiluri on sikäli hyvä, että menneisyyden kysymyksiin ei liity mitään toiveajattelua.

Onko täällä muuten ketään, jolta tarkkojen aikamääreiden selvittäminen onnistuisi heilurilla? Minulle lähitulevaisuuden tapahtumien ajoittaminen ei onnistu. Edellisistä elämistä näen osapuilleen vuosisatoja, mitä kauemmas ajassa mennään, sen huonommin.


Naisena olemisesta: onhan siinä omat hankaluutensa, mutten kyllä haluaisi olla mieskään. En ainakaan nyt, ehkä joskus taas täytyy:) Miehenä pitäisi vaihtaa renkaita, korjata sähkölaitteita, katsella urheilua, tapella kapakoissa... Naisena tuollaisia ikäviä asioita ei tarvitse tehdä ainakaan niin paljoa.

[Cleome]

entisiä elämiäni en ihan tarkkaan muista,  tässä kuitenkin muutama.

kerran näin unen jossa olin tummakiharainen taidemaalari mies jossain hienossa kaupungissa, josta minulle näytettiin keskuspuisto ja sen hieno miespatsas sekä upean kirkontornit. maalasin lähinnä naisten kuvia. sain jotenkin tuntuman elämäni ikäkausista, mistä pidin ja mistä en. nuoruudesta minulle tuli mukava ja iloinen tunne, mutta ehtoo puoli varsinkin oli aika ankeaa... minä kait erakoiduin jotenkin ja epäilen sen johtuneen sotkeentumisestani paikalliseen politiikkaan, missä kävi kait aika köpelösti... en aivan tarkkaan muista nimeä minkä unessa kuulin mutta äänneasu oli jotenkin semmoinen kuin pozinelli.... kumma juttu että myöhemmin törmäsin lauantai-illan dokumettejä katsellesäni heppuun nimeltä botticelli, tämä 1500-luvun renessanssi taiteilija.... en ole tarkoituksella hakenut hänestä enempää tietoa ennen kuin ryhdyn selvittämään voinko muistaa enemmänkin itse... olisihan se hienoa olla renessanssitaiteilijan reinkaranaatio, mutta eipäs nuolaista ennen kuin tipahtaa
viime aikoina päähäni on jostain kummasta tullut myös ajatus että olisin ollut orjalaivan kapteeni ja siitä hyvästä seuraavassa elämässä orjapoika, joka kidutettiin kuoliaaksi. sen elämän ei ollut tarkoitus päättyä sillä tavalla, lähinnä oli tarkoitus antaa opetus mustan näkökulmasta, etteivät ole eläimiä tai muuta vastaavaa. saattaa olla mielikuvitustakin, mutta merimies olen ainakin jossain elämässäni  ollut. inhoan rasismia ja kaiken näköistä ihmisten syrjimistä. sana kidutus saa vatsani sekaisin.
 olen myös ollut ausseissa aboriginaali työläinen joskus 1800-luvulla. hän kuoli salaman iskuun jossain pellolla töitä tehdessään.
viimeisin elämäni oli kuitenkin pohjoissuomessa tavallisena torpparin muijana.
minulla on jo kauan ollut - ennen näitä väläyksiä - sellainen tunne että olen syntynyt tähän ja edelliseen elämään naiseksi juuri sen tähden, että tietäisin mitä on elää naisena. entiset elämi ovat aika mies voittoisia sillä tiedän vain kaksi elämää joissa olen ollut nainen. ei ole helppoa, mutta tyydyn silti olotilaani, mieheksi en halua. on tässä omat puolensa
 ilmankos olen kuitenkin vähän poikatyttö ja vielä naisiin päin kallellaankin... hih

[meLinda]

Tällä foorumilla on varmasti kaiken ikäisiä, ja kokeneempia ja kokemattomampia entisten elämien tutkiskelijoita. Jos aihe kuitenkin kiinnostaa, niin mielestäni sitä kannattaa tutkia. Tärkeää on vaan tosiaan se, että muistaa tämän meneillään olevan elämän tärkeyden.


Totta, totta...ja ei se iästä ole kiinni jos on vaikutusalttiimpi kun toiset.
Ei ainakaan aina.

Itselleni tämä edellisissä elmissä käyminen tapahtui ("kunnolla") "vahingossa"
ensimmäisen kerran kun äitini puhdisti chakrani ja vajosin haudan kautta toiseen maailmaa, ns. transsiin. Ja siellä TUNSIN vartaloni, tuoksut, ja kuulin ääniä niistä elämistä jossa olen elänyt. Ne välähtivät "silmieni edessä", vaihtelevasti, sinne tänne ja takaisin siihen. Sen jälkeen tulin taas haudan kautta takaisin tähän vartalooni.
Olen pienestä asti kylla nähnyt ja kokenut tämmöistä, mutta tämän minä MUISTAN, ja TIEDÄN kokeneeni varmasti.

Minä uskon että kun jotenkin kohtaat ne samat tekemättämät "läksyt" tässä elämässä kuin siinä niin nämä elämät ja tapahtumat, ja valintasi silloin voivat näyttäytyä ja auttaa, tai ainakin vähän valaista tilannettasi.

Samoista vanhoista karmaläksyistä kun kuitenkin on kyse.

Pari viikkoa sitten näin unen jonka KAUTTA sain nähdä ja kokea yhden toisen elämäni taas. Ensin se oli "tavallinen" uni, mutta sitten, en enää muista miten, nämä "henkilöt" unessa veivät minut jonnekkin, jossa ne avasivat oven sieluuni, ja sain katsoa miksi olin siinä. Tuoksut, tunne, äänet, ja käteni hiekassa. Samalla "tavalla" kuin haudan läpi käyntini. Mutta unessa.
Minun "tekniikkani" on siis varsinkin "läpivajoaminen", jonkun "etapin" KAUTTA.
Ja kyllä sen tuntee mikä on unta, ja mikä ei...

Onnea etsimiselle!
But always be a LITTLE BIT sceptic so you dont flush your soul to your ego's hands!


 

[Ozzette]

Kävin kauan, kauan sitten eräällä kädestä ennustajan luona ja hän kertoi sen, että edellisessä elämässäni olin mies. Siitä kuulemma tietynlainen "maskuliinisuuteni" juontaa juurensa. Olen kuulemma vahva nainen, jota jotkut miehet jopa pelkäävät sen vuoksi. Olisi vain kiva saada tietää hiukan enemmänkin... Mutta kaikki AIKANAAN, jos niin on TARKOITETTU. Itselleni vain tässä lähipäivinä tullut sellainen tunne, että olisin ollut sotilas tai vastaava joskus, jossain... Ehkäpä siitä johtuu jonkintason viehtymykseni aseisiin, tikareihin, miekkoihin yms. Lisäksi pidän kovasti ampumisesta, se on rentouttavaa ja mukavaa ajanvietettä. Mutta VAIN maalitauluja tms. EI ELÄVIÄ kohteita ! Siihen minusta ei olisi... Huh !

[intiraymi]

Sama täällä, olin kuulemma peluri mies, haluton rakastamaan. Tässä elämässä synnyin naiseksi, jotta pääsen kosketuksiin feminiinisen puoleni kanssa, koska miehenä en kait onnistunut...

Tunnistan tuon pelurimiehen itsessäni - se oli tosi vaikea myöntää, mutta kun jatkuvasti törmäsin juuri sellaisiin miehiin, tajusin vihdoin, mikä opetus kaiken takana oli... 

[Ozzette]

Hmmm... Minua vaivaa ja pohdituttaa eräs asia, joka "kummitellut" aina silloin tällöin mielessä läpi elämäni. Enkä tajua miksi ja miksi juuri se niin vahvana ??
Sen minulle monia vuosia sitten kertoi eräs kädestä ennustaja, että viime elämässäni olin mies, mutta kuka ja millainen ? Haluaisin sen niin tietää, mutta VASTA, kun olen siihen tietoon TÄYSIN valmis ja tarpeeksi vahva. Eli:

No kaikkihan me tiedämme, miten HIRVEITÄ sodat ovat, vaikkemme niissä osallisina olisi olleetkaan. Mutta minua kaivellut ja vaivannut erityisesti Toinen maailmansota ja erityisesti juutalaisvainot. Jo ihan pienestä pitäen...
Vaikka mitä kaikkea on tapahtunut läpi ihmiskunnan historian, niin juutalaisvainot, natsi-Saksa ovat minulle henk.koht. ne puistattavimmat. Syytä en tiedä. Kaikkein syvimmin ja järkyttävimmin minuun vaikuttavat kaikki näihin liittyvä. Suorastaan tärisen, jos katson esim. TV:stä jotain niihin liittyvää. Itken ja kaikki tuo on minulle niin hirveää... Ja eniten minua vaivaa se, että tuo kaikki tuntuu niin äärimmäisen tutulta... Kaikki nuo paikat, jotkut ihmiset ym. Ihan kuin olisin ollut jossain noista tapahtumapaikoista tms. Jotkut hajutkin tuovat jonkinlaisia mielikuvia... Kerran esim. postia jakaessani tunsin eräässä rapussa hirvittävän ruumiin hajun ja kyllä, siellä oli joku vanha mies kuollut ja liekö kuinka kauan siellä maannut kuolleena, ennekuin haju oli saanut asukkaat reagoimaan. Se haju oli MAAILMAN HIRVEIN ja iski tajuntaani kuin moukari ! Olin suurinpiirtein shokissa sen jälkeen ja tärisin... Sama pätee, jos joltakulta on joskus vaikka tukka tai sormi tms. kärähtänyt vahingossa kynttilässä. Sekin haju on minusta HIRVEÄ ja jotenkin kauhunsekainen. Sama pätee desinfiointi-aineen hajuun... Se puistattaa. Sitten tiedätte, miltä esim. puiset ratakiskot tuoksuvat, tai vuoristorata Linnanmäellä. Sellaiselle vanhalle tervalle. Ratapölkkyjähän tervattiin joskus muinoin ja itsellä tuli joskus lapsena leikittyäkin erään lähipuistomme, jota kutsuttiin Junapuistoksi ratakiskoilla. Siinä kulki harvakseltaan vain tavarajunia, joten vaaraan en koskaan joutunut. Tuo oli, kun olin jo hiukan isompi lapsi, enkä enää pelännyt. Mutta samaiseen puistoon liittyen, muistan, kun menimme sinne melko usein isäni kanssa leikkimään ja AINA, kun kuulin tavarajunan äänen ja junapillin soivan, menin ihan hysteeriseksi suorastaan ! Muistan kuinka halusin isän syliin ja pois koko puistosta, hysteerisesti itkien. Enkä tänä päivänäkään tajua MIKSI ?? Mikä junissa sai minut niin tolaltani ja kauhun valtaan ? Sama päti suomalaiseen Pojat-elokuvaan, jonka ensimmäisen kerran näin pienenä... Siinähän Vesku Loiri poikana pääosassa. Se kohtaus, jossa tuon pojan äiti lähtee saksalais-sotilaan matkassa Saksaan, jättäen poikansa Suomeen sai minut myös aivan tolaltani. Siinä juna lähtee ja poika juoksee sen perässä, yrittäen ottaa sitä kiinni ja itkuisena ja epätoivoisena huutaa ÄITII, ÄITII ja raahautuu kiskoilla pienen matkaa junan perässä. Menin tuostakin siis hysteeriseksi ja kysyin itkuisena, miksi tuo äiti jätti tuon pojan ? Sitten, jos ajatellaan eri uskontoja, niin eniten minua on aina jotenkin kiehtonut juuri juutalaisuus... Itse olen tyypillinen suomalainen, eli Ev.Lut. Muistan, kuinka olimme joskus ala-asteella tutustumassa juutalaiseen synagogaan ja minusta se oli aivan ihana kokemus !! Tuntui tutulta ja ihanalta paikalta ja minusta meille esitelmöivä rabbikin oli tosi ihanan, kiltin, symppiksen, kotoisen oloinen.
Eli kaikki tällainen pannut miettimään, olinko edellisessä elämässäni esim. joku keskitysleirin juutalainen, vai jopa KAUHUNI saksalainen-sotilas tai muu vastaava. Kun kaikki se niin tuttua !! On toisaalta niin ärsyttävää, kun jotkin tällaiset asiat välillä palailevat mieleen tai "kummittelevat"... Nytkin taas melkeinpä tärisen, kun kirjoitin tätä juttua...
Sen ainakin luulisin siis tietäväni, että olin edellisessä elämässäni mies. Mutta tuosta ennustuksesta on niin kauan, etten kaikkea muista... Muistaakseni mies ja sotilas. Mutten TÄYSIN voi olla varma, kun en muista. Noh, tulipas tarinaa, mutta halusin tuoda tämän ulos.
Sekin on kummaa, miten teininä suorastaan "ihannoin" väkivaltaa ja olin itsekin todella agressiivinen ja minulla muutenkin tosi hankala murrosikä. Monet "pimeyteen"liittyvät ja  "pimeät" asiat kiehtoivat... Olen aina pitänyt aseista, tikareista, miekoista...HUH !! Meinasin JOPA hankkia nk. Mustan Raamatun teininä !! HUH !!! Mutta ONNEKSI tuo minun "hullu-aikani" oli ja meni ! Mielelläni kuulisin, mitä nämä tuntemukseni, muistoni ?? teissä herättää !