seuraava »

[*yildirim*]

teillä kun on paljon kokemuksia noista ennustajista/selvännäkijöistä jotka näkevät entisiä elämiä niin haluaisiko joku suositella jota kuta ihan nimeltä?

[sammaletar]

Tervehdys Gigianne,
maailmansotiin liittyen, en ole ennen sen kummemmin ajatellut elämääni natsi-saksassa, kunnes tuossa yksi yö heräsi päässäni sana "auschwitz". ajatus siitä lähti liikkeelle, että ehkäpä siinä elämässä kuollessani juutalaisena tein päätöksen, etten enää ikinä ole uskovainen..no niin ja sitten tässä elämässä olenkin kasvanut tiukasti kristillisissä ympyröissä koko lapsuuteni ajan enkä ole siihen ikinä sopeutunut ja siksi edelleen jumalat ja enkelit on yksi kompastuskivi. No joo, tuo kaikki yhtä ajatusjuoksua...voihan olla että olin ihan tappaja natsikin. Ehkä se vielä aukeaa jos on tarpeen joskus enemmän 

Muuten olen jossain elämässä ollut intiaani ja menettänyt lapseni, Egyptissä olin joku arvostetumpi henkilö...muuta en muista sitten kuin jonkin väläyksen keskiajalta ja mitä nyt tämän elämän tyhjästä opitut taidot ja kiinnostukset: käsityöt ja saksan kieli sekä saksan kieliset maat ja alpit.

[Ozzette]

Jep, kiitokset kirjoituksestasi sammaletar !
En meinaa vaivata päänuppiani tällaisia pohtimalla ja niissä "piehtaroimalla". Välillä vaan putkahtavat mieleen... Ja tottakai myös kummastuttavatkin, kun ei tajua MIKSI ? Suhtaudun siis olankohautuksella, koska en halua hauraan psyykkeeni romahtavan tällaisten takia. Kaikki selviää aikanaan, jos niin on tarkoitettu ja mikäli ylipäätään olen tarpeeksi vahva tällaiseen. Anyway halusin jakaa tämän kanssanne... Jollain tapaa purkaa sen pois itsestäni ja saada kuulla, onko muilla vastaavia kokemuksia tai tuntemuksia.
Ai niin ja itse taas puolestani rakastan enkeleitä ! Hmmm... Ei kai kukaan ole huomannut... 

[sarisaa]

Entisessä elämässäni olen syntynyt 1880 luvun puolivalissä ja olen kuollut 1926. Koska ihailen sen aikaista muotia, en tiedä miksi.

'
hei minäkin ...sanotaan että muistutan sitä aikakautta vaklasivat jopa hömpät asuntolassa ja tunnusti että olen aito. siitten sain asua talossa jonka nähtyäni tiesin tuo on minun!1927 rakennettu kaksikerroksinen talo pohjakellari tullivirkailijoiden ent. asunto joka uudeksi rempattu.. oih. valitettavasti en enää asu siinä. kun menin sinne vuosisadat viuhuivat korvissa käydessäni kaupassa mm.ensimmäinen talo jossa asuin oli tíetämättäni isäni suvussa ollut koko ajan. tunsin sen omaksi ja remontin suunnittelin niin että tietämättä entisöin.. pärekattoa löytyi myös.. selvisi että tuo pieni kylä oli täynn' kolmansia ja neljänsiä serkkujani. ollin kotonani ja koko kahden vuoden vaellusten jälkeen ruotsin puolella olin ensimmäistä kertaa rentoutunut..huoh..
talot säästyneet koska pellon väylän lännenpuoleista puolta ei sodassa poltettu koska se oli siirtynyt ruotsin omistukseen. mutta samat...
sanoinki että tultiin takaísin järjestelemään ...ikävä on paljonkin.
sitten sattui kerran helsingissä katuja astellessani että tiesin mitä tuleman piti kadun kulman takaa näin sataman ja tuon uspenskin katetraalin mutta kuin mustavalkoisena kaiken... selvän.. mitä hämmästelin ja osasin miettiä onko isäni astellut tästä. hänen isänsä oli helsinkiläinen ja isäni ei koskaan tavannut kuin löysi haudan kun oli kaksi viikkoa sitten haudattu.. minäkään en saanut tutustua kuin vähä isääni..karma , isiltä pojille? toisaalta mietin tuota näkyä oliko se geenimuistoista?
**En ollut koskaan aikaisemmin mennyt siitä. pidin vanhasta Helsingin osasta sen ihanista käytöstavoista ja sanokaa mitä sanotte mutta suomi ja ruotsalaisuus jossakin vanhassa kellari ravintolassa missä oli vihreää kaikkialla tarjoilia frakissaan en löytänyt sitä enää koskaan..pidin.. isäni isä oli tuomari helsigissä. Minä olen pieni hyvä noita pohjoisesta.
voi kun voisi tehdä kaiken sen hyvän mitä osaa osaa illman papereita tämän aikakauden.. olisi tuo anti maailmalle.hyvin koulutettu vuosisatoja, -tuhanisia vuosia iäkäs sielu...
Pohjoisen tuulten tytär
enkelini on *gabriel
Tuliheppa, sininen maaginen apina ja afrodite horoskoopissa ja jumalattarissa. on muuten aivan ihanaa kun voi keskustella täällä ja tapaa samoin ajattelevia.
Kiitos teille kaikille. Jo olemassaolostanne. Kuinka muuten olet selvittänyt noin tarkoin päivämäärät. muistitko, auttoiko joku sinua.
 

[Hiisitär]

Muistan, kuinka olimme joskus ala-asteella tutustumassa juutalaiseen synagogaan ja minusta se oli aivan ihana kokemus !! Tuntui tutulta ja ihanalta paikalta ja minusta meille esitelmöivä rabbikin oli tosi ihanan, kiltin, symppiksen, kotoisen oloinen.

Itselleni tuli tästä esimerkistä mieleen kaksi itselle sattunutta tapahtumaa. Tiedän eläneeni viikinkimiehenä sekä nuorena tyttönä linnassa keskiajalla (olenkin kertonut näistä elämistä aikaisemmin tässä ketjussa, joten en ala toistamaan itseäni ;])

Pääsin käymään jokunen vuosi sitten Seurasaaressa, jonne oli rakenteilla rautakautinen suomalaiskylä. Se oli vielä keskeneräinen, mutta saimme silti käydä katsomassa rakennuksia. Ja minä itkin. Itkin ikävää, kun astuin pienen kauppiaan varastomajaan, jonka keskellä oli tulisija ja seinän vierellä lavitsat. Sellaisessa minäkin olen asunut, useita kertoja. Tuli hirveä koti-ikävä.

Samoin Olavinlinna ja yleensäkin vanhat kiviset linnat tuovat ihan kamalan koti-ikävän takaisin niihin menneisiin elämiin. Aina kun olen päässyt Savonlinnaan olen pyrkinyt istumaan Olavinlinnan kallioilla ja katsellut linnaa sanattomana tuntikausia. Ihan kuin tulisi kotiin. Saman tunteen aiheuttavat Brittein saarten kiviset rakennukset ja nummet. Voisin vain itkeä ikävääni.

[Lilli]

Hei Gigianne,

minulle on tullut se käsitys, että melko monet nykypäivän nuoret aikuiset ovat eläneet ja kuolleet toisen maailmansodan aikoihin. Kysehän ei ole kovin kaukaisesta historiasta ja monella on taatusti hyvinkin traumaattisia ja pelottavia kokemuksia takanaan tuosta sodasta.

Tämä ei ole oma muisto, luin sen Sylvia Brownen kirjasta "Kahdessa maailmassa". Sylvia on selvänäkijä, jonka vastaanotolle tuli kerran nainen, jonka 3-vuotias poika tuli toistuvaksi hysteeriseksi, kun hän meni suihkuun. Sylvia tutki asiaa ja sai selville seuraavaa:

edellisessä elämässään poika oli joutunut Dachau-nimiselle keskitysleirille äitinsä, isänsä ja kahden veljensä mukana. Tuolla leirillä pesutilojen suihkuista tuli välillä vettä, välillä tappavaa myrkkyä ja tämä lapsi joutui todistamaan ensin äitinsä, sitten isänsä ja kahden veljensä kuoleman noissa suihkuissa. Lapsi kuoli itse samalla tavoin neljä kuukautta myöhemmin.

Elikkä tällainen tausta oli suihkukammolla. Vähemmästäkin sitä jää entiset elämät kummittelemaan. 

[Ozzette]

Elikkä tällainen tausta oli suihkukammolla. Vähemmästäkin sitä jää entiset elämät kummittelemaan. 

Huh, huijaa sentään ! ITSELLÄNI ollut välillä myös suihkussa ollessani ihmeellinen pelon ja epämukavuuden tunne... Ja jotenkin aina välillä pitää vilkuilla ympärilleen, ettei vaan suihkusta tai lattiakaivosta rupea pulppuamaan verta tai jotain muuta inhottavaa. HUH SENTÄÄN !  Liekö tämä kaikki nyt kohdallani sitten sitä, että tuolta jostain sieluni syövereistä alkaa kumpuamaan näitä ikäviä muistoja... ? Sellainen intuitiivinen tunne ollut jo pitkään, että jotain sisälläni on, jonka täytyy tulla ulos...

[Ozzette]

Niin, Lilli, unohdin tuossa lainauksessani mainita, että tämä suihkujuttu minun kohdallani ilmennyt vasta melko hiljakkoin. Aikaisemmin en muista sellaista olleen.
Senkin vielä muistin, että jo lapsesta saakka olen inhonnut ns. yleisiä suihkutiloja tai saunoja. Olen kokenut ne jotenkin ahdistavina. Samaten alastomuuden, jopa ihan tuttujenkin seurassa... Mieluiten käyn suihkussa ja saunomassa ihan yksin. Muistan, kun ala-asteella kävimme koulun kanssa uimahallissa, enkä koskaan oikein siitä tykännyt. Olen myös aina ollut huono uimaan, joten en senkään vuoksi pitänyt uimahalli-reissuista. Meinasinpa kerran melkein hukkuakin... Olen AINA inhonnut uimista !!
Niin ja kirjat, TV-ohjelmat tai elokuvat... Minua on AINA kiinnostanut eniten kaikki juutalaisvainoihin liittyvät asiat, vaikka ovatkin hirveitä, niin silti olen halunnut niitä "ahmia"... Muinoin TV-sarja Pala taivasta, pala maata, elokuva ja kirja Kaikkien rakkaitteni puolesta, (jonka juuri hankin omaksi, kun vihdoin löysin), siitä pidin joskus koulussa esitelmänkin, samoin kirjan Hakaristin ruoska, Anne Frankin päiväkirja, Schindlerin lista, Punatakkinen tyttö yms.yms. Mieleeni juolahti vielä sekin, että jonkinlainen "kommuunielämä" on aina jotenkin tuntunut niin tutulta ja kiehtonut, vaikken olekaan sellaista elänyt. Ja vaikka se kiehtoo, olen aina ahdistunut hyvin ahtaista paikoista ja hirveästä ryysiksestä. Lapsena aina myös menin ihan suunniltani, jos vanhempani menivät johonkin. Luulin usein, että he jättävät, eivät tule enää takaisin. Ja aina kun oli nukkuma-aika ovi oli PAKKO jättää auki, että näen mitä tapahtuu ja jollain tavoin koin niin olevani turvassa kaikenlaisilta "möröiltä" yms. Jos äitini salaa yritti oven sulkea huusin aina komentavasti: Ovi auki ! Enkä alkanut nukkumaan, ennenkuin se oli auki.
Eli jotenkin vain nyt lähiaikoina elämääni "putkahtaa" kaikkea tätä. Vaikken millään tavoin tietoisesti niitä hae, enkä mieti. Rupean olemaan koko ajan vain vakuuttuneempi siitä, että todella olin entisessä elämässäni juutalainen keskitysleirillä...    Niin ja sorry "vaahtoamiseni", mutten mahda itselleni mitään ! Tämän kaiken täytyi nyt ulos tulla !
Niin ja varmaan eniten elämässä inhoan kaikenlaista rasismia ja syrjintää !!

[intiraymi]

Oletteko sellaista huomanneet, että olisi vetoa tiettyä maanosaa tai maata kohtaan? Minä olen jo päässyt käymään noissa edellisten elämien maissani (Peru ja Intia), joihin hinkusin lapsesta asti - ja myöhemmin vasta minulle kerrottiin, että olen elänyt aikoinani molemmissa maissa! 

[Ozzette]

Itsäni kiehtoo kovasti Englanti, Skotlanti, Irlanti, Wales, sekä Israel.
Joskus teininä muistan olleeni kova USA-intoilija, joka iän ja vuosien myötä laantui... Joten kenpä tietää, ehkäpä joskus muinoin olen jossain noista "palloillut"...

[enska]

Tuolla taaempana Lilli leiskauttikin että moni nykyajan nuorista olisi viimeksi talsinut täällä joskus 2.maailmansodan aikaan..No en mikään älyttömän nuori ole, mutta jotenkin tuo Hiroshima ja kaikki ydinsotaan/ydinvoimaan liittyvä on aina karminut selkäpiitäni.

Seuraan uutisista kaikkea ydinvoimaan ja tällä hetkellä Iranin ydinvoimakiistaan liittyviä uutisia, aiemmin oli juttua paljon köyhdytetyn uraanin käytöstä mm. Persianlahden 1. sodassa. Sitten tietenkin Tsernobyl ja Kursk...( Voisiko Uranus Asc.illa liittyä tähän myös? ) Lisäksi olen ahminut aika paljon asiasta kertovaa kirjallisuutta mm. hiroshimalaisen lääkärin päiväkirjan sekä tietokirjan Ydintrauma jne..

Lapsena jouduin usein käymään röntgen-kuvauksissa ja muistan, että sen lyijyessun päällepukeminen tuntui kuin olis joutunut elävältä arkkuun.  Joskus olen nähnyt myös painajaisia ydintuhosta ja sen jäljistä.

Mietin olisko tuo pelko jotenkin yhdistynyt lapsuudenkokemuksiin ja ns. itse-aiheutettuun informaatioähkyyn vai olisinko ollut jommassa kummassa japanilaisessa kaupungissa vuonna 1945?..

Onkohan kenelläkään foorumilla vastaavaa tunnetta tuolta Aasian puolelta 2.maailmansodan aikaan?

[Rakkauden enkeli]

Oletteko sellaista huomanneet, että olisi vetoa tiettyä maanosaa tai maata kohtaan? Minä olen jo päässyt käymään noissa edellisten elämien maissani (Peru ja Intia), joihin hinkusin lapsesta asti - ja myöhemmin vasta minulle kerrottiin, että olen elänyt aikoinani molemmissa maissa! 

Kyllä. Vetoa tunnen erityisesti USA:han, Egyptiin sekä Israeliin ja niille nurkille lähi-itään ylipäänsä... Tiedän myös, että noilla on kytköksiä entisiin elämiini... 

[Riitta]

Gigianne
Mika olet horoskoopiltasi?
Diamond

[Ozzette]

Hei, diamond !
Olen Härkä... 

[Riitta]

Aiku ihanaa
Minakin olen harka ja minulle on sanottu joskus, etta haralle sovivat maat ovat Israel ja Irlanti, eli alahan miettia muuttoa
Diamond