seuraava »

[Eileithyia]

Tästäpä tuli kanssa mieleeni
että joskus ennenmuinoin -kauan, kauan sitten-
ex-poikaystävä/avomies harrasti kaukalopalloa ja hän lähti sitten pelireissulle linja-autolla...
Edellisenä iltana ennen lähtöä sain kamalan "paniikki" kohtauksen ja vain itkin ja itkin kun tiesin että hän on lähdössä pelireissulle noin neljäksi päiväksi..
En tiedä mikä minulle tuli, enkä tiedä vieläkään..
Naurattaa nyt näin jälkikäteen...
Olin sen jopa unohtanut ennen kuin nyt vasta tuli mieleen...
Ehkäpä kenties minullekkin entiset elämät nousivat pintaan?!? 

Ehkäpä, mahdollisesti joku (rakkaasi?) oli lähtenyt luotasi pois jonnekin. Tai jotain.. 

[Jinx]

Ehkäpä, mahdollisesti joku (rakkaasi?) oli lähtenyt luotasi pois jonnekin. Tai jotain.. 

Sama kävi mielessäni, kun luin tätä ketjua... Hmm.. 

[kirsimarita]

  ;)Unissani olen käynyt entisiä elämiäni läpi. Ne ovat aunneet joko spontaanisti, tai energiahoidossa. oma terapeuttini on niin läheinen, ettei hänen työskentelystään voi koskaan olla epäilystä. Osittain on elämiä joita on hyvä käydä läpi, osittain ne voi ohittaa. Käyn terapiassa harvoin silloin kun "omenapuu on kypsä" enkä ylety itse sitä tyhjentämään. Homma toimii. Edellisiä elämiä voi käydä läpi myös psykoosissa. Harmi vain, ettei tyypillinen länsimainen lääketiede niitä näe. Jos jonkin asian läpikäyminen on sielunsuunnitelmassa, jopa psykoosi on kasvun paikka, eikä sitä voi etukäteen auttaa. Itse olen saanut mm. stigmat (kristuksen haavat) merkkinä omasta sielunsuunnitelmastani, ennen kuin koulutus on alkanut... Ihminen tietää mitä tarvitsee. Tärkeintä on anteeksianto itselle kaikesta siitä mitä on tehnyt tai antanut tehdä itselleen. Joskus oma intuitio avaa asian. Mitäpä se haittaa, jos seuraa sitä, vaikka olisikin mielikuvitusta? Koskaan ei voi antaa anteeksi itselleen, tapahtumille ja toisille liikaa anteeksi.

[Eileithyia]

  ;)Unissani olen käynyt entisiä elämiäni läpi. Ne ovat aunneet joko spontaanisti, tai energiahoidossa. oma terapeuttini on niin läheinen, ettei hänen työskentelystään voi koskaan olla epäilystä. Osittain on elämiä joita on hyvä käydä läpi, osittain ne voi ohittaa. Käyn terapiassa harvoin silloin kun "omenapuu on kypsä" enkä ylety itse sitä tyhjentämään. Homma toimii. Edellisiä elämiä voi käydä läpi myös psykoosissa. Harmi vain, ettei tyypillinen länsimainen lääketiede niitä näe. Jos jonkin asian läpikäyminen on sielunsuunnitelmassa, jopa psykoosi on kasvun paikka, eikä sitä voi etukäteen auttaa. Itse olen saanut mm. stigmat (kristuksen haavat) merkkinä omasta sielunsuunnitelmastani, ennen kuin koulutus on alkanut... Ihminen tietää mitä tarvitsee. Tärkeintä on anteeksianto itselle kaikesta siitä mitä on tehnyt tai antanut tehdä itselleen. Joskus oma intuitio avaa asian. Mitäpä se haittaa, jos seuraa sitä, vaikka olisikin mielikuvitusta? Koskaan ei voi antaa anteeksi itselleen, tapahtumille ja toisille liikaa anteeksi.

Missä sitä voi siis oikein ottaa selvää noista edellisistä elämistä? Regressioterapiassa? Selvännäkijällä? Psykologilla? Vai tekeekö selvännäkijät myös regressioterapioita? Vai häh? Olen vähän sekaisin tästä hommasta.. Entä muistaako niitä jälkeen päin? Ainakin siinä joskus muutama vuosi sitten tulleessa ohjelmassa "Edelliset elämät" tyypit muistivat.

[^^Queen Nefertiti^^]

Regressioterapeutit Anu Wyskiel, Veronica Witikka, suosittelen.

[Eileithyia]

Regressioterapeutit Anu Wyskiel, Veronica Witikka, suosittelen.

Mistä päin Suomea? Siis kävitkö itse? Millaisia kokemuksia?

[kirsimarita]

Nuutisen Liisa (Anna Liisa) toiminimi Tuulikannel löytyy internetsivuilta. Energiahoitaja ym. tarvittaessa käydään läpi tietoisesti edellisiä elämiä. intuitiivien parantaja ja erittäin empaatinen nainen. Vastaanotto Jyväskylässä, ovat muuttaneet Tampereelle äskettäin, joten uskoisin, että hoitaa sielläkin.

[^^Queen Nefertiti^^]

Kävin itse, Espoossa kumpikin.. käyn vielä. Toistaiseksi kai tarvitsen terapeutin ohjaamaan pääsyni yläilmoihin. Ei onnistu itsekseen. Hyvä kokemus. Kuvailtu jo. Rakkaus ja vapaus ja huolenpito, hetken pelkkää onnea. Semmoista. Tietynlainen tunne vastauksista ja vaikeista sellaisista. 

Witikka on..
Regressioterapeutti, NLP Master Practitioner
Koulutusta, konsultointia

 
Elämän kukka -kurssit
# Elämän kukka -kurssit

    Kursseja keväällä 2006.

# Jatkokurssit
Valonsilta
# Haluatko Valonsilta-postia?
Henkisen kasvun kursseja
# Kurssit
Retriitit
# Retriittiviikonloppuja
Regressioterapia
# Hoidot
Matka luovuuden lähteille
# Kurssit

Kysy lisää!
   

http://www.sunpoint.net/~reikiverkosto/hki.html

www.elamankeha.com
 

[Kotkansilmä]

 

   HUH  HUH !!  Taitaa sittenkin tuo " HOMMA " olla hukassa,

      kun noinkin monet kurssit pitää käydä löytääkseen

          itsestään sen, joka on tosi eksynyt! Ihan

             näille tantereille!      


                   

[kirsimarita]

Jokaisella meitä on oma polkunsa. On ihmisiä, jotka haluavat aktiivisesti kuoria sipulinsa mahdollisimman syvältä, itse kuulun tähän ryhmään. Se on sisäinen tarpeeni, jolle en voi mitään ( kiitos, Seppo Tanhua, siellä se kartalla köllöttää). Joskus olen taistellut tätä tarvettani vastaan, mutta eipä tuo tunnu onnistuvan. On yhtä hyväksyttävää ja oikein, että elää elämäänsä, tonkimatta sen enempää.
Ainut yhdistelmä, jonka näen kyseenalaisena, on toista hoitava terapeutti, joka ei itse "opiskele itseään". Minun näköiseni juttu on; on oma työskentely (meditaatio), vertaistuki ja ajoittain tarvitsemani hoito. Myös oma hoitokokemus antaa aina uusia tuulia tekemiini hoitoihin. Vielä tällä hetkellä luontaishoidon terapeutit laittavat monta kertaa koulutuksensa näkyviin. Karson sen olevan välillä tarpeen, koska "vanhat energiat" ovat vielä voimissaan. Vähitellen pääsemme siihen, että jyvät karsiutuvat akanoista ja asiakkaita hyväksi käyttäneet teraputit poistuvat alueelta. Kentällä (esim Pirkko Lahti, mielenterveysseurasta) on esittänyt tiukkoja mielipiteitä "huu, haa -hoidoista). Äärettömän hyvä, että keskustelua käydään, se puhdistaa ilmaa. Etenkin, me joilla on terveydenhuollon alan koulutus, tunnumme välillä olevan "pettureita". Annetaampa ajan kulua.

[Eileithyia]

Nuutisen Liisa (Anna Liisa) toiminimi Tuulikannel löytyy internetsivuilta. Energiahoitaja ym. tarvittaessa käydään läpi tietoisesti edellisiä elämiä. intuitiivien parantaja ja erittäin empaatinen nainen. Vastaanotto Jyväskylässä, ovat muuttaneet Tampereelle äskettäin, joten uskoisin, että hoitaa sielläkin.

Harmin paikka, asun Oulussa.. Mutta pistetään korvantaakse jos joskus Tampereelle eksyn. 

[Kotkansilmä]

 

    Kiitos nyt kuitenkin! Olet oivaltanut jotain? Kyllä.

     Mutta, mutta, se näkemäsi negatiivisuus onkin

       katsojan harmaakaihissa tai jossain siellä!!


                  Jos on puhaltanut itsensä
                  ihan pulleeksi, kuin sadun
                  sammakko, luulee toisten
                  olevan pelkkää ilmaa-aaa!!
                  Katsanto kapenee ja kaikki
                  on hallinnassa, maailma
                  onkin musta / valkoinen.


                  Oma napa, tuo maailman
                  paikallinen keskus, on
                  jo kiertänyt kehänsä
                  umpeen, ja toistaa
                  itseään, alati, kuun-
                  nelkaa, minä tiedän!!


                         

[Kotkansilmä]

 

      Ehkä puhdas kokemattomuus!!   

       Jotain on kyllä koettu!!

         Muttei kaikkea vielä!

  Niinkuin kansantansseja eikä sukurutsausta!!


               

[Jasca]

      Ehkä puhdas kokemattomuus!!   

       Jotain on kyllä koettu!!

         Muttei kaikkea vielä!

  Niinkuin kansantansseja eikä sukurutsausta!!


               

Voi kauhistus! Minä jouduin lapsena harrastamaan kansantansseja.    Pikkusisko halusi sinne, mutta ei suostunut menemään ilman minua. Olin siis osittain syyntakeeton ja VANNON etten ole kokeillut sukusrutsausta!    Vieläkö on toivoa päästä viattomien kastiin?   

               

[Hiisitär]

No miepä kerron nyt vaikka tällaisen jutun, joka avautui jollain lailla eilen.

Katselin ystäväni kanssa erästä anmesarjaa, jka loppui siihen, että sarjan päähenkilö joutui pelastaessaan veljeään Totuuden Porttien (eräänlaisen kuoleman portin) toiselle puolelle. Veli pelastui,mutta päähenkilö joutui omasta maailmastaan 1920-luvun Saksaan, josta hän yritti epätoivoisesti päästä takaisin omaan maailmaansa.

Minua on ahdostanut tuon jakson nähtyäni ihan koko ajan ajatus siitä, että itse joutuu pois rakkaimpiensa luota, kotoaan, paikkaan jonne ei kuulu ja josta ei pääse pois. Eräällä tavalla se kuvaa elämää: tulemme Toiselta Tasolta, sielunperheittemme, enkeleiden, kaksoisliekin ja oppaiden luota tänne maan päälle, meille vieraaseen ja väärään maailmaan pois kotoa, eikä täältä olemuuta mahdollisuutta pois kuin kuolema. Tuttuja tietysti täältäkin löytyy (sarjassa päähenkilön seurana Saksassa oli hänen isänsä), mutta emme silti kuulu tänne.

Olen yrittänyt miettiä, mistä tuo poisjoutumisen ja väärän paikkaan juuttumisen ahdistus tulee, mutta ilmeisesti minun ei ole nyt hyvä edes muistaa sitä, etten ahdistu lisää. Tunnetta voisi kuvata vähän samoin kuin että joutuisi äkkiä täältämaan päältä ihan vieraalle planeetalle, vieraitten olentojen ja kulttuurin pariin ja yrittäisi epätoivoisesti keksiä keinoa palata tänne maapallolle.