seuraava »

[^^Queen Nefertiti^^]

Mutta AthaMaarit, jotain leikkiä ja seikkailua vartenhan se 3d ja maapallokin luotiin. Voihan täälläkin tavata sieluperhettä. 

[Kotkansilmä]

 

    Onhan se kauheaa, jos yht`äkkiä muistaakin, HALOO!

     Viisi kättä, eikä päätä ollenkaan, mitä teen?


             

[MetalLady]

En tiedä kuuluuko tämä tähän, mutta kerron kuitenkin.

Minulla oli ennen sellainen tunne, että kun menin johonkin paikkaan missä en ollut ennen käynyt, niin tunsin, että olen ollut ennekin siellä tai että "ihan kuin tämä olisi ennenkin tapahtunut"

[Kotkansilmä]

     

       Ehkä silloin kannattaisi pysähtyä, ja tutkailla

        mitä, missä, milloin?    :


                   

[Lion paradoxal]

Entisessä elämässäni olen syntynyt 1880 luvun puolivalissä ja olen kuollut 1926. Koska ihailen sen aikaista muotia, en tiedä miksi.

Minulla on likimain samanlainen ajanjakso mielessäni.
Tunnen olevani kotona, kun tutkin suomalaisen kulttuurielämän tapahtumia 1900 - luvun alun Suomessa.
Sibelius, Gallen-Kallela, Aho, Järnefelt jne. Rakastan tuota aikakautta ja minulle on sanottu, että näytän siltä, että tulen jostain vanhasta elokuvasta tms. Olen jotenkin liian kauno/runosielu tähän aikakauteen.
Minulla on sellainen olo, että olen ollut tuolloin voimakas nainen, tosin melko epäonninen rakkaudessa.
Uskoisin, että tuon ajan jälkeen olen asunut New Yorkin kaduilla tummaihoisena ihmisenä, juuri ennen kuin olen syntynyt vuonna 1984 tänne Suomeen.
Myöskin tunnen kuuluvani muutaman sadan vuoden takaiseen Meksikoon!
Koen olleeni rikkaan diktaattori-isän ainoa onneton tytär. Minulla on melko hyvä kielipää ja koen sen olevan entisten elämieni ansiota. Mahdollisesti olen joskus asunut myös Ranskassa. Sen maan kulttuuri on niin "minun juttu".

Suhtaudun näihin asioihin puolivakavasti. Monelle en viitsi sanoa mitään, kun naurut tulee kuitenkin päälle.

[Kotkansilmä]

                               

                     Wähät Wälitä naureskelijoille.

                       Kelaa waan wanhoja aikoja.


                                 

[valonkantaja]

      Ehkä puhdas kokemattomuus!!   

       Jotain on kyllä koettu!!

         Muttei kaikkea vielä!

  Niinkuin kansantansseja eikä sukurutsausta!!


               

Voi kauhistus! Minä jouduin lapsena harrastamaan kansantansseja.    Pikkusisko halusi sinne, mutta ei suostunut menemään ilman minua. Olin siis osittain syyntakeeton ja VANNON etten ole kokeillut sukusrutsausta!    Vieläkö on toivoa päästä viattomien kastiin?   

               

Voi hyvänen aika... Minä vannon että en ikinä ole kokeillut kansantansseja, mutta . . .

muuta en voikaan sanoa...  

[Riikka]

Alkuperäiseen aiheeseen palaten. Kun puhuttiin fobioista ja siitä miten nämä voivat olla perua menneistä elämistä. Pelkään aivan hullusti ruumistani, siis sitä elämää ja sykettä, en voi sietää veren liikkumista kehossani, enkä pulssia..vihaan sitä tunnetta, alan vain kiemurrella ja hakata itseäni eripuolille kehoa, synnyttääkseni erilaista tunnetta. Kipukin on parempi kuin yäk! Tuntuu varmaan hassulta pelolta, mutta minä vihaan verta, neulojen työntämistä ihon alle... Ja joskus nuorempana kun olin itsetuhoinen, en kyennyt vetämään ranteita auki koska ajatus veren valumisessss.. hhhrrrrrrr...  veren valumisesta ulos kehostani sai minut suurin piirtein oksentamaan, vedin siis lääkeyliannostuksia. Joten, mietin että olenkohan kuollut jossain menneessä elämässä veren hukkaan esimerkiksi? Seppo Tanhuan Sisäinen Soturi-oppaassa kerrottiin minulla olevan runsaasti intiaanienergiaa, olisikohan minut skalpeerattu ja jätetty hitaasti kuolemaan *pohtii*

Tuleeko jollekulle jokin muu ajatus tästä?? Apuvaaaaa! En osaa selittää tätä ruumiini hullua vierastamista.

                                 
                       

[metsämieli]

Olen lapsesta asti uskonut uudestisyntymiseen. Jotenkin se on aina tuntunut luonnolliselle asialle.

Minulla ei ole mitään kovin selkeitä havaintoja entisistä elämistäni. Olen aina tuntenut jonkinlaista vetoa Irlantiin ja tuntuu siltä, että jokin entisistä elämistäni on sijoittunut sinne.
Mieleeni on myös joskus välähtänyt kuva Afrikkalaisesta naisesta, jolla on värikkäät vaatteet päällä.
Lisäksi viktoriaaninen aika on aina kiinnostanut sekä legenda Kuningas Arthurista.
Hollantikin on aina tuntunut jotenkin kiehtovan.

Äitini kertoi kerran, että kun hän oli muuttanut kotitilallemme, hänestä oli tuntunut kuin hän olisi tullut kotiin ja siltä että hän olisi ennenkin asunut siellä. Pohdimme silloin, että ehkä hän on ollut joku sen tilan entinen emäntä ja nyt hän on syntynyt uudestaan äitinäni ja päässyt takaisin noihin rakkaisiin maisemiin

joo, en tiedä tästä aiheesta paljoa, mutta kiinnostaa kovasti

[Cheva]

Minulla on ystävä, jonka kanssa minulla on hyvin erikoinen ystävyyssuhde. Me ollaan kokoajan jossain henkisemmässä yhteydessä, vaikka konkreettista yhteyttä ei pidetä paljoa. Meidän temperamenttimme ovat hyvin samantyyppiset ja kinastelemme turhista asioista. Kumminkin olemme samaa mieltä lähes kaikesta ja pidämme yhtä hyvinkin vahvasti.

Noh, tämä ystäväni kävi Könkäällä henkisenkasvunkurssilla ja siellä meedion juttusilla, joka kysyi ensiksi häneltä: "tunnetko oman ikäistä, n170cm vaaleaa tyttöä?" tarkoitti siis kai minua. Olemme ystäväni kanssa olleet Etelä-Ranskassa viinitilalla sisaruksina. Hän pikkuveli ja minä isosisko 1700-luvun alussa.

Tuo selvitti niin monta asiaa. Olen aina uskonut uudelleen syntymiseen... tämä vahvisti sitä. Kaikki selkini..

Olemme myös ystäväni kanssa molemmat absolutisteja. Ei mikään ihme, jos viinitilalla edellinen lapsuus asuttu 

[Hiisitär]

Minulla on ystävä, jonka kanssa minulla on hyvin erikoinen ystävyyssuhde. Me ollaan kokoajan jossain henkisemmässä yhteydessä, vaikka konkreettista yhteyttä ei pidetä paljoa.

Minulla on myös tällainen ystävyyssuhde. Olemme vain aivan toistemme vastakohtia, yhteläiset piirteet voidaan laskea kahden käden sormilla. Siitä huolimatta meillä on vahva side. Uskon, ettei meillä ole enää minkäänlaista karmaa toisiamme kohtaan, vaan sielullinen yhteytemme perustuu puhtaaseen rakkauteen eli agapeen. ´

Muistamme molemmat vain yhden elämän, jossa olemme olleet toistemme kanssa tekemisissä. Se sijoittuu 1300-luvulle, jolloin ystäväni oli kamarineitoni ja paras ystäväni. Olin aikamoinen villikko tytöksi tuossa elämässä (ehkä syynä oli 3 isoveljeä ja yksinhuoltaja isä) ja ystäväni kanssa suunnittelimme ties millaisia karkuretkiä tylsistä linnantorneistä pois! Kun minut naitettiin, ystäväni lähetettiin toiseen talouteen palvelijaksi, emmekä enää tavanneet siinä elämässä.

[kultainen sulka]

En tiedä kuuluuko tämä tähän, mutta kerron kuitenkin.

Minulla oli ennen sellainen tunne, että kun menin johonkin paikkaan missä en ollut ennen käynyt, niin tunsin, että olen ollut ennekin siellä tai että "ihan kuin tämä olisi ennenkin tapahtunut"

Minulla on samanlaisia tuntemuksia ajoittain, eikö sinulla sitten enää ole niitä?

[Lari]

Enpä tiedä onko nuo välttämättä entisistä elämistä. Kaverini isä on ihan haka toimimaan näin. Hän oli eteläruotsissa työreissulla poikansa kanssa ja he puhuivat motocrossista. Yöllä isä oli nähnyt unta ja seuraavana päivänä he ajovat ilman karttaa ja opastusta vieraassa kaupugissa suoraan motocross radalla syrjäiseen paikkaan.

Pojalla on myös tämä taito. Joskus harvoin vaan kertoilee juttuja, kun pitää itseää tavallaan outona.

[Kotkansilmä]

                      :  :  :


          Outoja olemme vain OMASSA elämässämme.

             Kaikki muu, on perin luonnollista.



                         

[*Kide*]

Lueskelin tätä ketjua aivan alusta lähtien... mielenkiintoista...
Miten oikeasti voi eritellä mahdolliset em. uni viestien todenperäisyydet, että ovatko ne oikeasti menneitä, vai toiveita menneistä, Tai symbolisia asioita nykypäivästä?
Itsellä nousi pintaa kauan, kauan sitten nähty uni... olin jo unohtanut, senkin kuinka paljon se vaivasi minua silloin ja pitkään...
Lyhyesti; olin todella köyhä tyttö rassu (aikaa en osaa ajallista tai määrittää maata, asusteet viittaavat kuitenkin 1500-1600-lukuihin?), jonka varakkaampi mieshenkilö pelasti kadun kurjuudelta ja ajan kanssa he rakastuivat ja menivät naimisiin. Tyttö sai kaksi lasta tällä ja eleli onnellisena, kunnes tuo puoliso sairastui pahasti. Sairastuminen toi rahallista ongelmaa (oletin puolison olleen kauppias)ja puolison veli tuli hätiin. Ehtona oli kuitenkin, että tytön piti saattaa tälle veljelle perillinen... ja näin tehtiin. Tytön puoliso parani ja perhe jatkoi elämää, jossa oli kaksi "isää" ja tämä tyttö jakoi vuoteensa kummankin kanssa... muistan unen lopusta sen tytön tunnelmat, hän oli tyytyväinen elämän materiaan mutta hän oli menettänyt rakkauden ja oli surullinen. Ilmeisesti puoliso ei kestänyt "jakamista" ja niin etääntyi rakkaudesta, koska oli myös kiitollisuuden velassa veljelle oman hengen ja bisnesten pelastamisesta...?