Maailmamme on niin kaunis, että välillä sattuu (hyvällä tapaa) sydämeen ja tulee pakahdus
Vaikka se on myös rumuuttakin täynnä
ja lähinnä ihmisen omasta toiminnasta johtuen...
Olin lasten kanssa metsässä eilen kanttarelleja keräämässä... mentiin nenä pitkällä, kun metsässä tuoksui sienet, sammaleet, märkä maa ja maahan pudonneet lehdet
Ihasteltiin lehtien väriloistoa ja sammaleelle pudonneena niiden kauneutta vastaväreistä huolimatta
Tassuteltiin kiven päällä jossa sammalta oli niin paksulti, että nuorimmaista se ulottui polveet ja sekös ensin pelotti, mutta nauruksihan tuo muuttui kun mietittiin nukkuuko siinä metsätonttu
Istuimme pienen lammenrantaan metsikön reunassa, katselemaan naapurin viimeisiä peltotouhuja ja yksi lapsistani huokasi tahtovansa rakentaa siihen oman talon
Nyt tänään on hyvä muistella eilistä upeaa päivää, kun vesi menee vaakatasossa ja on KYLMÄ!